Ensin ostettiin käytetty gramofoni naapurin pojalta. Sitten kuunneltiin Louis Armstrongin ”Puukko-Mackieta”, ostettiin hopeoitu trumpetti, kitara ja basso. Pian koossa oli Yrjö Latvan yhtye. Ja päästiin ensimmäiselle keikalla Pitäjänmäen VPK:n talolle.
Erkki Latva (vas.), Yrjö (trumpetti), Juhani Pekanpalo (rummut) ja Jukka (basso)
Innostuksen trumpetin soittoon Yrjö oli saanut veivattavalla gramofonilla soitetuista savikiekoista. Kolmen kuukauden palkalla sosiaaliministeriön hintaosaston tsuppari osti hopeoidun Weltklangin. Samana päivänä elokuussa 1956, kun Yrjö kävi ostamassa trumpettinsa PSO:sta eli Pohjoismainen Sähkö Oy:stä, osti hänen kaksoisveljensä Erkki kitaran Westerlundin Soitinkaupasta.
Latvan veljekset Jukka, Yrjö ja Erkki musisoivat
Yrjöä opasti soittamisen salaisuuksiin Yrjö Syrjälä ja Erkki otti kitaratunteja Viljo Immoselta ja Ivan Putinilta. Kaksosten vanhin veli Jukka innostui hankkimaan kontrabasson ja kävi Pentti Tiensuun ja Erik Lindströmin oppitunneilla. Näin oli perhebändi kasassa. Yrjö sai harjoitella trumpetin soittamista työpaikallaan Metsätalon sosiaaliministeriön hintaosaston arkistossa.
Tsuppari harjoittelee Metsätalossa sosiaaliministeriön hintaosaston arkistossa
Viulisti-äiti kannusti soittamiseen
Soittoharrastukseen kannusti poikien äiti Anna-Liisa (o.s. Meritähti). Hän oli opiskellut viulunsoittoa Sulo Hurstisen oppilaana 1920-luvun lopulla. Hän soitti viulua Helsingin naisorkesterissa. Orkesteri esiintyi Bulevardilla Ekbergin kahvila-ravintolassa.
”Ykä soittaa trumpetillaan kuin viulisti ikään”, totesi Seppo Rannikko vuosia myöhemmin. Ehkä tyyli oli peruja viulistiäidiltä? Äiti oli Yrjön mukaan erittäin tarkka nyansseista.
Anna-Liisa Meritähti 1920-luvun lopulla
Musiikki on Latvan sisarusten mukaan kuulunut aina heidän perheensä elämään. Sinikka muistelee, että kellohame vain heilahti, kun Taina pyrki veljensä Yrjön yhtyeen solistiksi. Taina lauloi Onni jonka annoin pois ja Vanhan veräjän luona ja koko Mäkkylä kuunteli … Mutta Tainasta ei tullutkaan Y. Latvan yhtyeen solistia, vaan opettaja Pohjois-Karjalaan. Isän ja äidin houkutuksista huolimatta neljäs veljeksistä Jorma ei tarttunut mihinkään instrumenttiin.
Yrjö ja trumpetti 1959
Koti santtarilla
Anna-Liisa ja Arvo Latva olivat muuttaneet vuonna 1936 Pitäjänmäelle Strömbergin huvilaan n:ro 40:een (nykyinen Kyläkirkontien ja Eljaksentien kulma). Siellä syntyivät perheen vanhimmat lapset Taina ja Jukka. Perhe muutti 1941 Uusmäkeen Veteraanintielle isän rakentamaan ensimmäiseen omakotitaloon, joka on yhä paikoillaan.
Sota-aikana vanhemmat katsoivat parhaaksi muuttaa Helsinkiin Pengerkadulle 1942. Pitäjänmäelle palattiin sodan jälkeen 1947. Uusi koti oli ns. ”santakuopalla eli santtarilla” Turun maantie 11:ssä (nyk. Vanha Turuntie), Strömbergin työntekijöiden asuinrakennuksessa. Sieltä siirryttiin isompaan asuntoon viereiseen rakennukseen Turun maantie 13 eli Strömbergin huvila n:o 44. Kuusi-lapsinen perhe muutti Etelä-Mäkkylään vuonna 1954. Isä-Arvo rakensi perheelle rintamiestalon, jossa perheen nuorin poika Jorma asuu nykyisin.
Arvo Latva oli mennyt jo 1920-luvulla Strömberg Oy:n ns. oppilaskouluun. Työvuosia kertyi yli 40 vuotta. Ammatiltaan hän oli levyseppä/piirroittaja.
Turun maantie 11 – taustalla Turun maantie 13, jossa Latvan perhe myös asui.
Latvan perhe kesällä 1948. Anna-Liisa ja Arvo. Taina (takana vas.), Jukka, Yrjö ja Erkki, (edessä) Jorma ja Sinikka.
Pitäjänmäen VPK:lla
Yhtyeen ensimmäinen keikka oli Pitäjänmäen VPK:n talolla. Sinne soittimet vietiin käsipelillä. Ihailijoitakin pojilla oli alusta lähtien. Pitäjänmäen nuoret naiset Eila Muhonen (nyk. Puhakka) ja Terttu Heikkinen (poikien koulutovereita) olivat mukana yhtyeen ensimmäisellä keikalla ja kävivät aina kuuntelemassa Latvan veljeksiä, kun vain pääsivät. Ravintoloihin nuorilla naisilla ei ollut asiaa ilman miesseuraa. Kun Latvan veljekset soittivat Pitäjänmäellä työväentalolla tai VPK:n talolla olivat tytöt kuuntelamassa ja tanssimassa.
Tapanintansseissa 26.12.1959 Keravalla ravintola Kestihovissa. Erkki Latva (vas.), Pertti Ritaluoma (rummut), Jukka Latva (basso), Ritva Lindström, Yrjö Latva (trumpetti) ja Arvo Pennanen (hanuri).
Erkki Latva, Juhani Pekanpalo, Leila Niemi, Jukka ja Yrjö Latva Pitäjänmäen VPK:lla 1960.
Yrjö Latva kiinnittämässä mainosta T:mi S. Vilkkosen kaupan luona Mäkkylän aseman kohdalla.
Soittohommissa armeijassakin
Muusikolta armeijakin meni soittamisen merkeissä. Keikoillakin Yrjö kävi laivaston sinisissä. Kun muut jynssäsivät lattioita, jammaili muusikko alikessujen kämpässä. Yrjön tehtävänä oli puhaltaa armeija aamuisin taistelukuntoon. Kun muut töytäilivät pitkin mäkiä, Yrjö kuivaili ja huolsi soittopeliään.
Y. Latvan yhtye Leppävaaran Kansantalolla 1961 (vas. edessä) Erkki Latva ja Arvo Pennanen (takana vas.) Jukka ja Yrjö Latva, Douglas McQueen, Marketta Jalo ja Veikko Byysing.
Siististi pukeutuneita herrasmiehiä
Yhtye soitti eri puolilla Helsinkiä: Helsingin työväentalolla, Kestikartanossa, Bankett Hildénissä, Kulttuuritalolla, Natsalla, Satakuntatalolla, Tekulla, Klubi 3:lla, Suomalaisella Klubilla, Annan Vennulla ja Sörkän Vennulla, Yrjönkulmalla, Leppävaaran Kansantalolla, Vanhassa Maestrossa. Tutuksi tulivat eri tanssipaikat lähiseudullakin: Puistokulma Vantaalla ja Jupperin Koivumäen lava ym.
Monet kerrat on soitettu erilaisissa juhlatilaisuuksissa, häissä, yksityistilaisuuksissa, jopa Mäntyniemessä presidentti Mauno Koiviston aikana Seppo Sarenin kanssa.
Tyylikkäät soittajat Juhani Pekanpalo (edessä vas.) ja Yrjö Latva, Jukka ja Erkki Latva.
Matkalla Mikkeliin vappuna 1960. Autoa jouduttiin korjaamaan Lahdessa.
Veikko Byyysing, Arvo Pennanen, Yrjö, Sirkka Suojoki, Jukka ja Erkki Latva.
Yrjö paneutui yhtyeen johtamiseen innolla ja huolellisesti. Kun ei ollut saatavissa orkesterisovituksia eri kokoonpanoille, päätti Yrjö pyytää apua Ossi Runteelta. Kohteliaassa vastauksessaan Ossi Runne kehottaa kääntymään suoraan ammattipiireissä arvonantoa nauttivien sovittajien, kuten Ossi Malinen, Pentti Lasanen, Arthur Furhrman puoleen.
Tanssipaikoilla järjestys oli hyvin tarkkaa. Pitäjänmäen työväenyhdistyksen huoneistossa käyvälle yleisölle oli tehty 1920 järjestyssäännöt, joita noudatettiin vielä 1950-luvullakin.
Veikko Byysing ja Erkki Latva vapunaattona 1960 Mikkelin esikaupungin VPK:n talolla.
Yrjö Latva (vas.), Veikko Byysing ja Jukka Latva.
Keikat veivät ympäri Suomea
Vähitellen yhtyeen keikat ulottuivat Helsingin ulkopuolelle. Tehtiin pitkiä viikonloppukeikkoja. Lähdettiin liikkeelle lauantai-aamuna ja takaisin tultiin maanantai-aamuna ja heti suoraan töihin. Alkuaikoina matkaa tehtiin junalla ja bussilla. Sitten matkattiin vuokra-autoilla ja myöhemmin omilla, välillä varsin kehnoillakin autoilla. Auton katolla kuljetettiin soittimia. Kerran kontrabasso tärähti auton katolla ja siitä irtosi kaula. Kaula sidottiin rautalangalla kiinni ja soittaminen onnistui. Auto oli niin täynnä tavaraa, että jouset löivät pohjaan kehnoilla teillä.
Mainosten mukaan tulossa oli suursuosikki Helsingistä tai helsinkiläisvierailu Yrjö Latva nykyaikaisine tangoyhtyeineen solistina Tuula Ikäheimo.
Autot olivat isoja Amerikan rautoja: Mercury ja Pontiac. Yhdessä isossa Pontiacissa (Strato Chief) oli ratti oikealla puolella. Kun perävaunu oli mukana, oli ajoneuvoyhdistelmällä pituutta noin 12 metriä.
Pontiac Parisiénne ja perävaunu.
Kontrabassot Mersun katolla, tavarat säilytettiin joskus auton katolla yölläkin, kun majoituttiin matkustajakodissa.
Vakinaisia ja vierailevia yhtyeen solisteja olivat vuosien varrella mm.: Annikki Tähti, Laila Kinnunen, Rauni Pekkala, Seija Järvinen, Tuula Siponius, Tuula Ikäheimo, Liana Kaarina, kreivi Lindgren, Erkki Junkkarinen, Umberto Marcato, Dario Campeotto, Eugen ja Georg Malmstén, Arttu Suuntala, Ossi Ahlapuro, Marketta Jalo, Pentti Tuominen, Anneli Helminen, Mirja Lainio, Maj Sandell, Terttu Vainio, Riitta Viitanen, Ritva Lindström, Aila Wickman, Pekka Lumme, Matti Leppämäki.
Erkki Latva (vas.), Asser Eskelinen, Lasse Eskola, Tuula Siponius ja Yrjö Latva Bankett Hildénissä 1960-luvun lopulla.
Keikalla Yrjö Latva (vas.), Arvo Pennanen, Erkki ja Jukka Latva.
Bubi Grandell (rummut), Bror Vilja (hanuri), Jouko Asikainen (basso), Terttu Vainio ja Yrjö Latva.
Keikkamainoksia
Yrjön yhtye oli kasassa vuoteen 1978. Jonkin aikaa Y. Latvan yhtye soitti monivuotisen solistinsa Tuula Siponiuksen bändinä. Hyvin usein esiinnyttiin Bankett Hildénillä.
Tuula Siponius orkestereineen Bankett Hildénissä. Ahti Kaleva (vas.), Tomi Byysing, Martti Innanen, Veikko Byysing, Tuula Siponius ja Yrjö Latva.
Vuonna 1978 Yrjö liittyi Topi ja Toivottomat, 7 miehiseen yhtyeeseen. Samana vuonna yhtyeelle heltisi Suomen mestaruus Lappeenrannan humppafestivaaleilla.
Topi ja Toivottomat
PSO:sta yrittäjäksi
Vuonna 1962 Yrjö aloitti kaksikymmentä vuotta kestäneen uransa PSO:ssa eli Pohjoismainen Sähkö Oy:ssä, yrityksessä josta hän oli ostanut ensimmäisen trumpettinsa. Aluksi hän oli soitinvarastossa purkamassa saapuneita soitinlähetyksiä ja lähettämässä niitä edelleen soitinkaupoille. Aikaa myöten hän siirtyi soitinmyymälän puolelle.
Vielä 1960-luvulla Helsingissä oli useita soitinkauppoja. Oli PSO:n lisäksi Oy Westerlund, Hagström, Arpiainen, Musiikki-Fazer, Soitin Mirsch (Helsingin Torvipalvelu), Aron Soitin, Soitin Huttunen, Risto Vainio ym. Mutta musiikkityylit muuttuivat ja ruvettiin kysymään sähköurkuja ja sähkökitaroita. Puhallinkauppa tyrehtyi lähes kokonaan.
Myyjänä PSO:ssa.
Musiikki Fazer osti PSO:n vuonna 1980. Kaksi vuotta liikettä pyöritettiin uuden isännän Musiikkipalatsi-nimisenä Helsingin Lasipalatsissa, kunnes loppu tuli 1982. Yrjö menetti työpaikkansa 1982.
Musiikkipalatsin myyjä.
Kysyntää ammattilaiseksi ryhtymiselle oli ollut jo yhtyeen alkuvuosista alkaen, mutta Yrjö ei halunnut heittää kaikkea yhden kortin varaan. Erilaisen kortin varaan Yrjö heitti elämänsä kun hän perusti 1982 oman yrityksen Soitinkauppa Y. Latva Oy:n. Ensimmäinen kauppa oli Lapinlahdenkadulla. Liikkeessä oli myös soittimien kokeiluhuone.
Lapinlahdenkadun Soitinkauppa sisältä ja ulkoa.
Liikkeen käyntikortti
Muusikko –lehden 1/1988 haastattelussa artikkelin kirjoittaja nimimerkki asal (Aslak Allinniemi) kuvailee ”vapaan yrittäjän elämää: ”Kaupankäynti ei ole pelkästään sitä mitä näkee liikkeeseen astuessaan. On tullausta, tilausta, kirjanpitoa, kirjeenvaihtoa, markkinointai, mainontaa, purkamista ja pakkaamista. Vapaa-ajan ongelmia ei ole. Kun kilpailu on kaiken lisäksi kovaa, liikehuoneiden vuokrat kohtuuttomat ja varastot kalliit, valvottaa välillä öisinkin”.
Yrjö siirtyi 1988 Soitin Mirschin (sieltä hän oli ostanut toisen trumpettinsa) palvelukseen ja pääsi ”kutsumustyöhönsä” asiakaspalveluun ja sen kehittelyyn. Tässä vaiheessa Yrjö lupaili että nyt voi hehkuttaa trumpettiakin entistä enemmän. Aikaa liikeni myös Trumpettikillan puuhille. Soitin-Mirschin liikkeessä Fredrikinkatuj 33:ssa Yrjö työskenteli vuoteen 1993.
Toimitusjohtaja Erland Mirsch ja Yrjö Soitin Mirschillä
Toinen liike Kalevankadulla
Toisen liikkeensä Soitinkauppa Y. Latva Oy:n Yrjö perusti ja avasi 1993 Kalevankatu 33:ssa. Liikkeen hyllyt täyttyivät istrumenteista ja puhallinsoitinten tarvikkeista. Myymälän takaosassa oli valoisa kokeiluhuone asiakkaita varten. Hyllyillä olivat hyvässä järjestyksessä maailmanmerkit: Bach, Courtois, Benge, Burbank, King, Canadian Brass, Holton, Cetzen, Yanagisawa jne. Liikkeessä oli myytävänä myös käytettyjä soittimia.
Aslak Allinniemi kirjoittaa Muusikko –lehdessä 9/83: ”Yrjö ei osaa työttä olla. Tämä on ala, jonka hän hallitsee. Puhaltimet ja puhaltaminen ovat hänen elämänsä. Mutta pelkällä puhaltamisella henki helposti loppuu, on vedettävä välillä sisään asiakkaitakin. Ykä pyrkii tähän hyvällä palvelulla. Paitsi liikkeessään hänet tavoittaa myös iltaisin kotoaan puhelimitse”.
Kalevankadun Soitinkauppa.
Liikkeen käyntikortti
Kassakone ja soitinvalikoimaa Kalevankadun liikkeessä.
Yrjön eläkepäivät alkoivat syksyllä 1999. Erkki aloitti työelämänsä Matkatoimisto Kalevassa 1956 jota jatkui 15 vuotta. Sen jälkeen hän muutti Kirkkonummella ja jatkoi muissa tehtävissä. Eläkkeelle jäädessään Yrjö lupasi: ”Nyt on hehkutuksen aika”. Keikkoja on riittänyt ja kerrankin on aikaa harjoitteluun riittävästi.
Radiossa ja tv:ssä
Ensimmäiset radionauhoitukset Yrjö teki jo 1980-luvun alussa Raimo Roihan innostamana. Nauha soi sen verran usein, että Yrjö ryhtyi miettimään levyjenkin tekemistä. Nauhoituksia tehtiin useamman kerran.
Vuonna Yleisradiolla 1986 tehtiin nauha, jossa Yrjöä säestää Studio-orkesteri. Kokoonpano oli sellainen, jollaista Yrjö oli toivonut jo pitkään. Siinä olivat tenorisaksofoni, sähkö-urut, piano, akustinen – sekä sähkökitara, rummut ja basso. Parikymmenminuuttiselle nauhalle taltioitiin Yrjön sydäntä lähinnä olevat romanttiset ikivihreät: My Way, Nainen ja On hetki eli Rauno Lehtisen säveltämä ja tälle kokoonpanolle sovittama kaunis laulu, jossa sanotaan, että on hetki, jolloin tuuli uinahtaa ja hetki jolloin tuuli valvoo…. Näin kirjoittaa Aikki Perttola-Flinck .
Trumpetisti Yrjö Latva orkestereineen esiintyi radiossa 4.6.1987 kymmenminuuttisessa ohjelmassa. Ohjelman ennakkojutussa on tuokio otsikoitu ”Tunnelmointia trumpetilla”. Vuoden 1990 listalla Suomen suosituimmat On hetki oli sijalla 23.
Yrjö ja venttiilipasuuna
Erityisesti on Yrjön mieleen jäänyt suora tv-lähetys uudenvuodenaattona 1989. Hän oli mukana soittamassa TV 2:n ohjelmassa ”Taikka rahat takaisin”. Ohjelmatietojen mukaan tarjolla oli: ”Musiikkiviihdettä tamperelaisesta kabareeteatteri Olympiasta (Satakunnankadun entinen elokuvateatteri, nykyisin hotelli Cumulus Pinja). Mukana lähetyksessä olivat Mikko Alatalo, Vicky Rosti, viihdekuoro Sauriat, Lasse Laakso sekä trumpetisti Yrjö Latva”.
Levyjä
– On hetki tunnelman 1981 – lp, Yrjö Latva trumpetti ja orkesteri
Levyn kannessa kerrotaan: ”On hetkiä, jolloin haluaisi unohtaa kiireet, ja olla yksin tai kahden Hänen kanssaan – taustalla rauhallista musiikkia. Tämä LP-levy tarjoaa siihen nyt tilaisuuden, sillä mikäpä olisikaan tunnelmaa luovempi soitin kuin ”kultainen trumpetti”. Trumpetisti Yrjö Latva on koonnut tälle LP:lle romanttisia ikivihreitä sävelmiä kuten: Vihreät silmät, Syysikävä, Kaunis maa, Kuutamolla kahden, Muuttuvat laulut, Tunteet, Alla venäläisen kuun. Kokoelman nimikappaleeksi Yrjö Latva valitsi Rauno Lehtisen sävelmän On hetki. Yrjön mielimusiikkia ovat rauhalliset, ”tunnelmalliset” kappaleet, joissa on mukana ”fiilinkiä”, tunnetta. On hetki tunnelman kappaletta soitettiin joka keikalla.
c-kasetin kansi
– Memory / Anema e´Core 1983 – single
– Missä neljä tuulta kohtaa / Vain ei on sanas sun 1983 single
– Hyväillen hellästi – kotimaisia tähtisolisteja 1986
Säestävä orkesteri Pentti Lasanen, Ilpo Kallio, Taisto Wesslin, Tapio Salo, Roope Koistinen, Kai Pahlman, Erik Lindström, Antti Sarpila sekä Jorma Ylösen Jouset. Levyllä Yrjö Latva trumpetteineen soittaa soolon kappaleissa Vain ei on sanas sun ja Missä neljä tuulta kohtaa.
Toimittaja Erkki Pälli kirjoittaa levyn kannessa: ”Useimmat näistä sävelmistä ovat tuttuja meistä itse kullekin jo muista yhteyksistä, jos mukaan mahtuu myös muutama kokonaiskuvaa täydentävä uudempi kappale. Yhteistä ohjelmistolle on, että se sopii kuunneltavaksi mitä erilaisimmissa yhteyksissä ja kaikenlaisessa seurassa. Tämä on juuri sitä musiikkia, joka ylittää kaikki rajat”.
– Minun tieni – My Way 1992
Levyllä on 17 kappaletta. Kappaleet levytettiin kahtena päivänä suoraan. Ensin tavattiin bändin jäsenten kanssa kahvilassa ja sitten mentiin studiolle soittamaan, Yrjö muistelee kahta työntäyteistä päivää. Levyn kannessa kerrotaan, että albumi on läpileikkaus Yrjön pitkästä tiestä keikkamuusikkona. Levy sisältää biisejä, joita jatkuvasti toivotaan ja joita Yrjö esitti keikoilla: Toiset meistä, Alla etelän taivaan, Vain sinusta elän, Olet aatoksissain, Muisto vain jää, Milloinkaan en löydä samanlaista, Eilen kun mä tiennyt en, Tiistai. Muusikot: Yrjö Latva, trumpetti ja flyygelitorvi; Juhani Romppanen, altto- ja tenorisaxofoni; Pekka Stevander, kitara; Hannu Rantanen, basso; Rainer Sjöblom, piano; Bruno Korpela, rummut & percussion; Jasse Varpama, syntetisaattori.
Tunnelmallista musiikkia
Yrjö soittamassa Seppo Sarenin (piano/hanuri) kanssa Auroran vanhainkodissa, missä poikien isä Arvo oli hoidettavana, syksyllä 1989.
Kauan soittaneella miehellä on huulessa jälki soittamisesta. Yksin mies soittaa mielellään tunnelmallista musiikkia. Yrjö uskoo vakaasti että nykyihminen, nuorikin kaipaa rauhallisempaa ja tunnelmallista musiikkia. Hänen mielestään trumpetistin täytyy olla jonkin verran romanttinen. Toisenlainen ihminen ei voisi niin hienoa soitinta soittaa. Käsityksensä Yrjö perustaa ihailemiinsa trumpetisteihin Ossi Runteeseen ja Louis Armstrongiin ym. Esikuvia ovat olleet myös Eddie Calvert ja Harry James. Ns. sweet-tyyli on Yrjön sydäntä lähinnä.
Lehtileike: Yrjö tunnelmoi vuonna 1986.
Hääkeikka 18.6.1994 Pukkilan Rientolassa Per-Olof Ekström (hanuri), Yrjö, Kosti Koskela (rummut) ja Kosti Seppälä (laulu/bassokitara).
Pitäjänmäki Muistelee 