Kertomus Pitäjänmäen suojeluskunnan historiasta perustuu agrologi Ragnar Lindqvistin (27.2.1905 – 14.3.1990) muistiinpanoihin, jotka luovutettiin Torbjörn Holmqvistille (Ragnarin sisarenpojalle) vuonna 1979 sekä kirjallisiin tietolähteisiin.
Sockenbacka Skyddskår perustettiin vuonna 1917. Suojeluskuntaplutoonana se kuului 17.11.1918 lähtien Haagan ruotsinkieliseen suojeluskuntaan (Haga Skyddskår) ja myöhemmin vuodesta 1940 Vantaan ruotsinkieliseen suojeluskuntaan (Vanda skyddskår). Pitäjänmäen plutoona osallistui Haga Skyddskår:n kaikkiin toimintoihin. Samoin sen jäsenet olivat mukana sekä Uudenmaan eteläisen suojeluskuntapiirin että lohkon (Nylands södra skyddskårsdistrikt och kretsen) ammunnoissa, suunnistuksessa, yleisurheilussa ja hiihtokilpailuissa.
Marraskuussa 1917 suojeluskunnan laskuun ostettiin kivääri – ehkä useampiakin – välittäjänä oli venäläinen sotilas. Punaisten kotietsintöjen pelossa suojeluskuntalaisten kiväärit piilotettiin sontakasaan – lantalaan ja otettiin esille, kun saksalaiset sotilaat tulivat Pitäjänmäelle 8 – 9.4.1918.
Suojeluskunnan ensimmäinen esikunta perustettiin huhtikuun puolivälissä 1917. Siihen kuuluivat Ewald Högberg (kårchef – suojeluskunnan päällikkö), M. Poulsen, E. Sandström, Uno Therman ja Eric Vasström. Suojeluskuntaan kuului 60 miestä. Heidät oli jaettu kahteen joukkueeseen (plutoonaan). Joukkueiden johtajia olivat M. Poulsen ja Eric Vasström. Högberg piti päällikkövirkansa kaksi viikkoa ja hänen jälkeensä päälliköksi tuli majuri Åke Ringbom. Sen jälkeen kun Eric Vasström oli käynyt Vörå krigsskola -Vöyrin sotakoulun kurssin, hänet valittiin päälliköksi.
17.11.1918 Sockenbacka Sk. päättyi omaksi suojeluskunnaksi ja liittyi Haga Skyddskår:iin.Kokouksessa toukokuun lopussa v. 1917 esikuntaan oli valittu kansliapäällikkö E. Sandström, talouspäällikkö Gustaf Holmqvist, M. Poulsen ja Sam von Bell. Esikunta säilyi tässä kokoonpanossa 17.11.1918 saakka.
Haagan suojeluskunta toimi itsenäisesti 17.11.1918 lähtien. Siihen kuului kolme paikallisosastoa eli plutoonaa: Haaga, Pitäjänmäki ja Munkkiniemi. Haagan suojeluskunta oli jalkaväkisuojeluskunta.
HBL kirjoittaa 2.3.1918: ”Haga Enskilda Skyddskår” kutsui kokoon kokouksen 20.10.1918 perustaakseen (skyddskårsrayoner) alueorganisaation Helsingin maalaiskuntaan – Finlands Senats förordning av den 2 aug.1918. Kokoukseen oli kutsuttu Helsinge-Norra, Malm, Åggelby, Haga och Brändö Skyddskårer. Tämän kokouksen jälkeen kutsui Haga Skyddskår tulevaan Haga skyddskårsrayonen Konalan (Pitäjänmäen) Kaarelan, Pikku-Huopalahden (Haga) ja Talin kylien sekä Lauttasaaren ja Munkkiniemen kylissä asuvia henkilöitä Haagan yhdistystalolle 17.11.1918.”
Haagan suojeluskunnan lippu
Haagan suojeluskunnan lipun on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarinen. Aloitteen lipun hankkimisesta olivat tehneet Elsa Fohlström ja taiteilija Eric Vasström. Lipun lahjoittivat ”damer i Haga” rouva Lolan ’Vasströmin johdolla. Käsityön ystävät on valmistanut lipun. Lipun naulaustilaisuus pidettiin 1919.
Piiripäällikön päätöksellä 13.5.1919 voimassa ollut organisaatio purettiin. Munksnäs plutonen – Munkkiniemen plutoona erosi Haagan suojeluskunnasta ja perusti oman suojeluskunnan. Munksnäs Skyddskår oli siitä alkaen itsenäinen suojeluskunta ja Haagan suojeluskuntaan kuuluivat Haagan ja Pitäjänmäen plutoonat. Piiripäällikön käskystä 10.3.1926 Haga Skyddskår kuului yhdessä Vanda ja Munksnäs piirin VII-lohkoon. Piirin uudelleenjärjestelyssä Sockenbacka pluton från Haga Skyddskår liitätettiin Vanda Skyddskår:iin.
Munkkiniemen suojeluskunnan ensimmäinen piiripäällikkö 1926 oli kapteeni Jean Bittait. Hän asui Pitäjänmäellä Kapteenikujalla, nykyisellä Markuksenkujalla. 1926 järjestettiin konekiväärikurssi. Kurssin vetäjänä oli alikersantti Ossian Wallenius. Hän rakensi sittemmin talon Marttilan Invalidikylään ja avioitui Anni Vikmanin kanssa. Anni oli asunut Pitäjänmäen rautatieaseman lähettyvillä.
Lehdissä kerrottua
HBL kirjoittaa lokakuussa 1932: ”Sunnuntaina 2 lokakuuta 1932 piti Haga Skyddskårs Sockenbacka pluton ja Sockenbacka lottor perhejuhlan. Yhdistykset olivat olleet monia vuosia kodittomia. Föreningen Svenska Bildningens Vänner i Sockenbacka oli hyväntahtoisesti luovuttanut tilat yhdistysten käyttöönsä.
Plutoonan esikuntajäsen kersantti Ewald Högberg tervehti kaikkia ja lausui suuret kiitokset herrasväki Vasströmille, jotka olivat vuonna 1918 yhdistyksen tukihenkilöt. Kiitokset saivat myös paikallispäällikkö Sjöman, joka on herättänyt plutoonan taas henkiin. Luutnantti Eric Vasström kertoi plutoonan syntymisvaiheet vuodesta 1917. Rouva Lolan Vasström lausui runoja. Tilaisuus päättyi siihen, että neiti Viola Lindqvist piti esitelmän pitäjän paikallismurteella.”
Ragnar Lindqvistin muistiinpanoja
Pitäjänmäen plutoona eli joukkue osallistui 8.1.1936 Haga Lotta Svärd – Haagan ruotsinkielisen Lotta Svärdin puurojuhlaan.
Jo 12.1.1936 plutoona osallistui taisteluharjoituksiin, joita johti Holger Tötterman kapteeni Grűnnin valvoessa.
Plutoonan oma vuosikokous pidettiin 22.1.1936. Paikallisjohtajaksi valittiin Holger Tötterman, ammunnanjohtajaksi Ville Toijonen, urheilujohtajaksi Ranku, rahastonhoitajaksi Ekku ja tilintarkastajiksi Ewald Högberg ja John Nordström. Jäseniksi Hagas stab (Haagan suojeluskunnan esikunta) valittiin: Ewald Högberg ja Ragnar Lindqvist sekä lohkopäälliköksi Ewald Högberg.
Haga Skyddskår:n vuosikokous 29.1.1936: Sockenbacka plutoona kokonaisena mukana paitsi W.Häggqvist & G.Holmgren. Lindholm luopui poikaosaston johtajuudesta. Käveltiin Haagasta kotiin, ei tultu junalla.
Plutoonan ampumaharjoitukset pidettiin hiekkakuopalla 9.4.1936.
Toisena pääsiäispäivänä 11.4.1936 plutoonalla oli juhla-karnevaalit.
7.6.1936 Juhlat Sockenbacka Lottor:n luona. Mukana Nylund, Alen, Lehtinen, ”Paxen” Ines Häggqvist, Göta Björk sekä rouva Kolehmainen.
”Suojeluskuntatalossa” (SBV:ssa) teatteriesitys 12.10.1936. Tulot 726,90 mk.
Sockenbacka Lotta Svärd:in puurojuhla ”Suojeluskuntatalossa” 11.12.1936. Lotat lahjoittivat 500 mk plutoonalle. Töde (Tötterman) kiitti. Plutoonan oma orkesteri esiintyi ensimmäisen kerran: Gunnar Nyholm – rummut, Palle – mandoliini, Sven Lönnblad – viulu, Ragnar Lindqvist – haitari.
Sockenbacka Skyddskårspluton i Haga Skyddskårom jäsenet vuoden 1936 lopulla: Holger Tötterman, Vilhelm Toijonen, Einar Toijonen, Paul Björk, Ossian Björk, Ragnar Lindqvist, Valdemar Vikman, John Nordström, G. Grönstrand, Vasilij Ivanoff, Gunnar Nyholm, Lars Toijonen, Sven Lönnblad, A. Löfman ja Einar Löfman sekä veteraanit Ewald Högberg, G. Holmgren, Karl Hagman ja William Hägqqvist, yhteensä 19 miestä. Heistä Einar Toijonen, Vasilij Ivanoff ja G. Grönstrand asuivat Helsingin kaupungissa.
Plutoonan harrastustunnit olivat vuonna 1936 yhteensä 829 tuntia ja vuosina 1932 – 36 yhteensä 5445 tuntia.
24.1.1937 pidettiin juhlat.
27.1.1937 Haga Skyddskår:n vuosikokous. Puhujana piiripäällikkö eversti Heinrichs.
9.2.1937 aloitettiin poikaosasto K. Toijosen johdolla. Jäseninä Birger ja Hans Högberg, Nils Fallström, John Granroth ja Helge Wickholm.
07.03.1937 Rafael Åberg Skyttaksen tilalta liittyi plutoonaan.
Töde ilmoitti, että Lasse ja Gunta oli ylennetty alikersanteiksi ja Ossi -veteraani korpraaliksi.
20.3.1937 revyyjuhla ”Suojeluskuntatalossa”. Esiintyjät: Ossi, Göta Björk, Palle, Ranku, Gunnar Nyholm. Musiikki: Björn Lindqvist – kitara, Palle – mandoliini sekä plutoonan oma orkesteri.
Sockenbacka Skyddskårspluton vuoden 1938 lopussa: Paikallispäällikkö Holger Tötterman, res.vänrikki; Vilhelm Toijonen, vääpeli; Lars Toijonen, alikersantti; Einar Toijonen, korpraali; Paul Björk, kersantti; Ossian Björk, alikersantti; K. Toijonen, suojeluskuntalainen; John Nordström, alikersantti; Vasilij Ivanoff, alikersantti; Gunnar Nyholm, alikersantti; Valdemar Vikman, korpraali; Rafael Åberg, suojeluskuntalainen; A. Löfman, korpraali; Einar Löfman, suojeluskuntalainen; Ragnar Lindqvist, kersantti ja Sven Lönnblad, suojeluskuntalainen. Veteraanit: William Häggqvist, vääpeli; Holmgren kersantti; Karl Hagman korpraali ja Ewald Högberg, kersantti.
”Suojeluskuntatalo”
Sockenbacka Skyddkårspluton kokoontui ja järjesti erilaisia tilaisuuksia SVB:n eli Svenska bildningens vänner i Sockenbackan yhdistystalossa nykyisellä Suntionpolulla.
Vuonna 1908 heräsi alueen asukkaiden keskuudessa ajatus oman koulun saamisesta. 23.10.1910 perustettiin yhdistys Svenska småskolans vänner i Sockenbacka, 1924 alkaen Svenska bildningens vänner i Sockenbacka. Koulun käyttöön saatiin tontti, kun tilanomistaja Karl Teodor Holmqvist ilmoitti olevansa halukas vuokraamaan tontin koulun käyttöön.
Yhdistyksen jäsenet ryhtyivät tutkimaan purkutuomion saaneita taloja Helsingissä. Sopiva talo löytyi Hallituskadulta, venäläisen tyttökoulun käytössä ollut talo. Eräänä toukokuisena lauantaina 1910 yhdistyksen jäsenet olivat purkutuomion saaneen talon huutokaupassa. Yhdistyksestä tuli talon omistaja 1 000 markalla. Talon osat oli kuljetettava Helsingin rautatieasemalle ja sieltä edelleen Pitäjänmäelle. Kouluun sisustettiin suuri koulusali, kirjastohuone sekä asuinhuone ja keittiö opettajattarelle. Rakennus toimi kouluna vuoteen 1924 asti ja sen jälkeen siitä tuli yhdistystalo.
Entisen Suojeluskuntatalo nykyisessä asussaan Sylvesterinkujalla, syyskuussa 2005. Valokuva: Jussi-Petteri Lappi.
Ragnarin muistiinpanojen lopuksi
Kutsunnat ylimääräisiin kertausharjoituksiin (Y.H.) 12.10.1939. Kutsutuiksi tulivat kaikki muut paitsi veteraanit ja yli-ikäiset. Enemmistö plutoonan jäsenistä liitettiin ruotsinkieliseen rykmenttiin JR 10:een määränpäänä Karjalan Kannas. Plutoonan paikallispäällikkö Holger Tötterman oli avioitunut johtaja Schmidtin tyttären Margarethan kanssa ja saanut ostopäällikön viran sotateollisuuden palveluksesta Ab Strömberg Oy:stä. Palomies Ossian Björk oli myös vapautettu palveluksesta.
Ragnar hevosten pakko-ottoon
Agrologi Ragnar Lindqvist alistettiin Helsingin Sotilaspiirin esikuntaan ja määrättiin 2/Hevosjakeluelin päälliköksi, sijoituspaikkana Talin kartano. Hänen tehtävänään oli organisoida hevosten pakko-ottoa. Organisaation tehtävä oli vastaanottaa ja jakaa eri joukkoyksikköille ”pakko-otetut” hevoset alueelta, johon kuului Helsingin maalaiskunta idässä ja Bromarv lännessä. Noin 4 700 hevosta saapui määrättyine varusteineen ja ajomiehen kanssa Pitäjänmäen asemalle joko junalla tai maanteitse. Varsinainen jakotoimitus kesti kelloa katsomatta neljä vuorokautta. Jokainen hevonen alistettiin tarkastuksiin, jotka teki eläinlääkäri H. Stenius.
Kun osa hevosista ei saapunut, oli Ragnar Lindqvistin tehtävä käydä ”hevosotto-lautakuntien” puheenjohtajien luona ja pyytää heiltä kirjallisia selvityksiä asiassa. Sotilaspiirin esikunta myönsi Ragnarin käyttöön auton kuljettajineen. Tätä kesti joulukuun puoliväliin asti.
Sen jälkeen kun 2/Hevosjakeluelin lakkautettiin. Ragnar antoi kirjallisen selvityksen siitä kuinka kaikki oli toiminut käytännössä. Melkoisia puutteita oli etenkin toiminnan suunnittelussa.
Tämän jälkeen tuli komennus RUK:hon ja kurssin jälkeen Ragnar joutui itärintamalle Erill. osasto 12., joka koostui yhden Rajavartiokomppanian rippeistä Hyrsylänmutkasta, komppanianpäällikkönä Mannerheim-ristin ritari, luutnantti Juho Pössi.
Hevoset talvisodassa
Enoni Ragnarin kokoamat hevoset otettiin pääosin Länsi-Uudeltamaalta från den svenskspråkiga hästägarna – ruotsinkielisiltä hevosomistajilta ja hevoset tottelivat ”ruotsinkielisiä käskyjä”. Todennäköisesti enoni kautta otetut hevoset annettiin todennäköisesti JR 10:n haltuun, missä isäni Torsten palveli ja johon suurin osa Sockenbacka Skyddskårsplutonin jäsenistä kuului.
Torbjörnin isä Torsten Holmqvist oli dragon från Villmanstrand – rakuuna Lappeenrannasta. Hän kuului JR 10:n huoltojoukkoihin ja ohjasi usein hevoskuormat etulinjaan. Isäni asui Pitäjänmäellä Villa Hagassa 1936 – 38. Villa Haga sijaitsi Konalantien varrella paikalla, mistä mennään ylös Kokkokalliolle ja jossa kulkee kaasujohto mäkeä ylös. Vuonna 1938 hän muutti Munksnäs Skyddskårshuset:in varusmestari-asemestarin ja vahtimestarin toimeen vaimonsa Violan kanssa. Asuessaan Lauttasaaressa hän oli kuulunut Drumsö skyddskår:iin, joka oli alistettu Munksnäs skyddskår:in eli Munkkiniemen suojeluskuntaan.
Sodassa tarvittavat hevosmäärät oli vahvistettu määrävahvuustaulukoissa, joiden mukaan joukot perustettiin. Divisioonan määrävahvuuteen kuului 3 539 hevosta, jotka otettiin siviileiltä.
Määrävahvuisessa jalkaväkirykmentissä oli 494 hevosta. Rykmentissä oli kolme hevoskolonnaa: yksi ampumatarvike- ja kaksi elintarvikehuoltoa varten. Jalkaväkirykmentin pataljoonassa oli 845 miestä ja 96 hevosta.
Jokaisessa perusyksikössä oli hevoset kenttäkeittiöön, muonan ja rehun, vaatetuksen ja kaluston, ampumatarvikkeiden sekä raskasaseyksiköissä aseiden kuljetusta varten. Kenttäarmeijan joukoille suoritettiin hevosten ja ajoneuvojen otto ylimääräisten
harjoitusten aikana vuoden 1922 lain mukaan. Hevoset oli tuotava kunnittain määritettyyn paikkaan hevosottolautakunnan tarkastettavaksi. Hyväksyttävän hevosen piti olla hyvin kengitetty ja sen mukana oli oltava vahvat päitset marhamintoineen (kiinnitys- ja talutushihna), loimi, loimivyö, juottoämpäri ja puhdistusvälineet. Hevosen mukana piti olla vähintään 50 kiloa kauroja ja 100 kiloa heiniä tai vastaavaa muu rehumäärä.
Ajoneuvojen oli sovelluttava 500 kilon laatikko- tai säkkikuorman kuljettamiseen. Vuodenaikakohtaisen ajoneuvon myötä oli tuotava täydelliset valjaat ja suitset ohjaksineen. Mikäli mahdollista mukana oli oltava kuormapeite, köysi, rautakanki ja lapio. Kärry olivat vähälumisen loppusyksyn vuoksi käytössä joulukuulle, jolloin ne evakuoitiin ja reet otettiin käyttöön.
Divisioonaan kuuluvan kevyen osaston eskadroonan perustaminen oli määrätty yhdestä tai muutamista lähikunnista muodostuvan suojeluskunta-alueen vastuulle. Ratsuväkisuojeluskunnissa oli annettu ratsastuskoulutusta.
Armeijan käyttöön otetuista hevosista kolme neljäsosaa oli etulinjan joukoissa eli divisionien alaisissa joukoissa. Auto- ja traktorikaluston vähyyden vuoksi hevosia tarvittiin lähes kaikkialla. Ajomies hevosineen toi etulinjan miehille lämpimän ruoan ja muonatäydennyksen sekä vei paluumatkallaan lievimmän haavoittuneita ja evakuoitavia tarvikkeita. Rehut hankittiin kotiseuduilta, missä kunnille oli määrätty luovutusvelvollisuus.
Hevosten lomauttaminen aloitettiin 3.4.1940 Päämajan käskyllä. Kotiutettavia hevosia oli
15 000.
Kaatuneita
Suojeluskuntalaiset palvelivat talvisodassa suurimmalta osalta ruotsinkielisessä JR 10:ssä. Muut suojeluskuntalaiset koottiin vartio- ja desanttitorjuntayksiöksi lokakuusta 1939 huhtikuuhun 1940. Vartioitavina olivat Haagan-Huopalahden-Pitäjänmäen alueella mm. 3 rautatiesiltaa, 2 rautatieasemaa, 2 puhelinkeskusta ja polttoainevarastoja.
Jatkosodan alussa suojeluskunnan nuorimmat miehet sijoitettiin 182.Isk:aan. Sodan aikana toiminnan painopiste oli sotilaspoikatoiminnassa.
Pitäjänmäen ruotsinkielisen suojeluskunnan jäsenistä kaatuivat Ossian Björk, Paul Björk, Sven Lönnblad, Gunnar Nyholm, Einar Toijonen, Lars Toijonen, Vilhelm Toijonen, Holger Tötterman ja Valdemar Vikman. Heistä Paul Björk, Sven Lönnblad, Gunnar Nyholm, Lars Toijonen ja Holger Tötterman on haudattu Pitäjänmäen sankarihautausmaalle.
Pitäjänmäki Muistelee 