Lotta Svärd Yhdistyksen Helsingin piirin osasto VII:n Pitäjänmäen kyläosasto perustettiin Oy Strömberg Ab:llä 16.10.1941 jonkin aikaa sen jälkeen, kun Oy Strömberg Ab:lle oli perustettu suojeluskunta.
Lotta -osastoa oli perustamassa 17 asiasta innostunutta naista. Johtokunnan jäsenten vaalissa valittiin Magda Bruns ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajaksi valittiin Lempi Salonen, rahastonhoitajaksi Salli Piha ja sihteeriksi Sirkka Währn. Jäsenmäärä kasvoi vuoden loppuun mennessä yli 50:een ja strömbergiläisten lisäksi lottia liittyi myös Helvarilta, palokalustotehdas Kulmalalta ja muualta Pitäjänmäeltä. Kokoukset pidettiin joka viikko Oy Strömberg Ab:llä.
Seuraavana talvena alkoi lottien kurssitoiminta, jossa koulutettiin lääkintä-, viestitys-, muonitus- ja kanslialottia. Kursseilla oli luennoitsijoina alan ammattilaisia. Lisäksi luennoivat muutamat suojeluskuntaupseerit suunnistuksesta, väestönsuojelusta ja sotilaspolitiikasta. Kurssin lopuksi annettiin lottalupaus.
Lotta Svärdin merkki
Oy Strömberg Ab oli sodan aikana sotatarviketehdas. Siellä valmistettiin armeijalle moottoreita, muuntajia, valoheittimiä yms. tarvikkeita. Vain muutama lotta pääsi rintamakomennukselle, koska jotkut miesten tekemät työt korvattiin naistyövoimalla ja tehtaan toiminta oli taattava sodasta huolimatta.
Lomalla ”siellä jossakin”
Sirkka Währn päätti kesällä 1941 lähteä kesälomansa ajaksi töihin ”sinne jonnekin”. Paikka oli itärajalla linnoitustyömaalla, jossa miehet rakensivat Mannerheim linjaa ja lotat hoitivat heidän muonituksensa. Töitä riitti aamusta iltaan, koska miehet tekivät töitä niin kauan kuin päivää riitti.
Sirkan päiväkirjasta 7.4.1941: ”Nyt se työ sitten alkoi. Kanttiinia täällä vaan hoidetaan. Keitetään soppaa ja pidetään nappikauppaa ja postilaitosta. Olen ollut tiskaamassa ja kuorimassa perunoita ja sellaista työtä kai minulla tulee täällä olemaan koko ajan. Kanttiini avataan kello 6 ja suljetaan kello 21.
9.4.1941
Kaikki lottasisaret ovat menneet sotapoikien tanssiaisiin. Minä vain olen tätä meidän kämppää lämmittämässä, joka on harva kuin harakanpesä. Kohta laitan pellit kiinni ja painun yöpuulle. Saankin nukkua kaksitoista tuntia, kun minulla on huomenna lyhyempi työvuoro.”
23.4.1941
Aamuherätys kello 6. Kova työpäivä, emäntävuoro, saavien pesua, isojen kattiloiden pesua ja muutenkin paljon raskasta työtä. Saunassa kävin välillä ja taas työhön. On ihana asia, kun saa kylpeä kaksi kertaa viikolla. Pois pääsin työstä kello 20.
4.5.1941
Tämä kuukausi on mennyt niin pian. Juuri kun on oppinut tuntemaan ihmiset täällä, niin täytyy lähteä. Olen oppinut kunnioittamaan ja ihailemaan heitä, näitä ahkeria lottia. heidän työpäivänsä on pitkä ja raskas, mutta en ole kuullut heidän kertaakaan nurisevan. Aina he ovat yhtä iloisia, yhtä valmiita auttamaan ja palvelemaan.
Tämä kuukausi on opettanut ja kasvattanut minua varmasti enemmän kuin monta yhteenlaskettua vuotta tähänastisessa elämässäni. Sen suurin ja tärkein opetus on kuitenkin ollut tämä: ”Ole uskollinen vähässä”.
Kummilapsia ja kansliahommia
Muonituslotat toimivat vapaa-aikanaan muonittajina Helsingin Ilmapuolustusjärjestelmän Pitäjänmäen ilmatorjuntapatterilla Pitäjänmäen Patterimäellä. Tämä työ kesti sodan loppuun saakka.
Useimmat lotat olivat muonitustehtävissä kesälomiensa aikana sekä vapaa-aikoinaan tilapäisesti muulloinkin. Monella lotalla oli vakinainen toimipaikka Oy Strömberg Ab:llä, joka silloin toimi sotatarviketehtaana. Työesteiden takia he eivät voineen osallistua enempää lottatoimintaan.
Kanslialotat toimivat erilaisissa toimistotöissä enimmäkseen Päämaja II:ssa Helsingissä oman toimensa ohella istuen toimistopöydän ääressä yhteensä 15 tuntia päivittäin.
Lotat toimivat Strömbergin ensiapuasemalla päivystäjinä joka vuorokausi. Lotat antoivat ensiapua mm. jalan katkeamisessa, pyöräilijöiden yhteenajoissa sattuneissa ruhjevammoissa sekä pienemmissä haavoissa. Lotat lääkitsivät myös hälytyksien aikana sattuneita lievempiä sydän- ja hermokohtauksia.
Pitäjänmäen kyläosaston lottia: Magda Bruns I puheenjohtaja, Adela Dubkevitz, Irma Eik, Irene Eronen, Koidula Forsten, Kerttu Haimila, Maire Heinonen, Inkeri Karlsson, Aino Kuokkanen, Rauha Kärpälä, Aune Liiri, Maria Lindblad, Helvi Makara, Eila Mallonius, Elvi Malström, Sirkka Metsäsaari, Margit Qvarnström, Sirkka Peltola, Salli Piha, Taimi Puhakainen, Maila Sahanen, Varpu Liisa Sahanen, Lempi Salonen II puheenjohtaja, Edit Siitonen, Aune Sivenius, Tyyne Sälö, Aili Tolvanen, Sirkka Währn III puheenjohtaja, Vuokko Väänänen
Lotat hoitivat myös aseveljien aarin suuruisia vihannes- ja perunamaita, jotka he olivat välirauhan aikana keväällä raivanneet ja istuttaneet. Kitkettiin ja kasteltiin kasvipenkit ja mullattiin perunamaat.
Sodan jatkuessa Oy Strömberg Ab otti kummilapsikseen kaikki sodassa kaatuneiden henkilökuntansa lapset ja tarjosi työpaikan sotaleskille. Useat sotalesket tulivatkin Oy Strömberg Ab:n palvelukseen. Lotat kävivät kummilapsia tervehtimässä ja kysymässä isättömien perheiden kuulumisia, jotta olisivat voineet jotenkin auttaa heitä.
Sodan aikana koko Oy Strömberg Ab:n henkilökunta oli mottitalkoissa Velskolan Pitkäjärvellä Velskolan kartanon mailla. Lotat muonittivat talkoolaisia. Isossa kenttäkeittiössä keitettiin hernekeittoa, joka maistui talkoolaisille.
Lotat muonittamassa mottitalkoolaisia Velskolan kartanon mailla Espoossa
Kaksi osaston lotista toimi sotasairaaloissa. Toinen lotista kirjoitti:” Täällä on paljon touhua aamusta iltaan ja toisinaan illasta aamuun. Ja meidän osastollamme on paljon potilaita, jotka kaikki ovat hyvin reippaita vammoistaan huolimatta… Kun kaikki ruokailutouhut ovat ohi, saamme auttaa sairaanhoitajattaria siteiden muutossa. Vapa-aikoinamme saamme tehdä uusia siteitä, niin ettei täällä työ ollenkaan kesken lopu. Oli meillä täällä muutamia ryssiäkin sidottavana. Heille annettiin täältä uudet siteet sekä kylvetettiin heidät ja sen jälkeen vietiin vankileirille. Kovin likaisia ja parroittuneita he olivat”.
Sota päättyi vihdoin kesällä vuonna 1944 ja palattiin rauhan aikaan. Armeijan ylipäällikkö marsalkka Mannerheim oli nimetty presidentiksi. Marsalkka Mannerheimin junavaunu oli koko sodan kestäessä aina marsalkan käydessä Helsingissä pommitusvaaran vuoksi pysäköitynä Pitäjänmäen aseman sivuraiteelle. Lottaosastomme kolme lottaa kävi viemässä Mannerheimille kukkia onnitellen häntä presidentiksi nimittämisen johdosta. Marsalkka otti kukat vastaan kesken hallitusneuvottelun ja keskusteli hetken lottien kanssa.
Jäsenistön tahdosta riippumaton Lotta-Svärd järjestön lopettaminen ja unohtaminen vuosikymmeniksi ei kuitenkaan ole voinut poistaa sitä merkitystä, joka järjestön työllä oli Suomelle ja suomalaisille. Se on osa historiaamme. Me mukana olleet muistamme yhä.
Pitäjänmäki Muistelee 