Albert Kivistö ja hänen vaimonsa Alma muuttivat Lammilta Helsinkiin 1913. Mukana olivat heidän kolme lastaan: Eino, synt. 1906, Elma, synt. 1907 ja Hilja synt. 1912.

Kivistöt ostivat Bertaksen tilan maista lohkotun Mäntylä-nimisen tilan, jonka lainhuudatus tapahtui 1914. Tontilla oli kaksikerroksinen, mansardikattoinen puurakennus, rakennettu ilmeisesti muutamaa vuotta aikaisemmin. Lisäksi tontilla oli tiilinen ulkorakennus ja puinen pihamökki sekä puuliiterit. Päärakennuksen yläkerrassa oli kaksi huonetta. Alakerrassa oli kaksi erillistä huoneistoa, toisessa kaksi huonetta ja alko-ovi ja toisessa yksi huone.

Palovakuutusasiakirja vuodelta 1915.

Kivistöt ehtivät asua Suntionpolulla vain pari vuotta, kun Albert kuoli tuberkuloosiin ja Alma jäi yksin pienten lastensa kanssa. Toimeentulo saatiin vuokralaisia pitämällä. Tämän lisäksi valmistettiin tiilirakennuksessa mäskiä alihankintana Kröckelin kaljatehtaalle, joka sijaitsi lähellä nykyistä Strömbergin teollisuuslaitosta. Talossa oli myös hevonen, jota Eino ajoi heti kun kynnelle kykeni. Alma sinnitteli talossaan kuolemaansa saakka v. 1960.

Sukulaisia ja ystäviä Winqvistin huvilan takana, lähellä Strömbergin tehdasta 1932. Taustalla virtaa Mätäjoki. Paikalla oli suuri myllynkivi, jonka päällä istuttiin. Eino Kivistö (vas.), Suoma Willerslev, Sanni Kivistö, Matilda Hagel, Kalevi Korpinen (Matildan sylissä), Sirena Korpinen, Selma Hagel, Karl Gustaf Hagel ja Helge Willerslev.

Viljo Luoto, Eino Kivistö, Pentti Laakso, Alma Kivistö, Irja Kyren. Selma Hagel, Kalevi Korpinen (Selman sylissä), Matilda Hagel, Karl Gustaf Hagel, Sirena Korpinen, Elma ja Pentti Laakso (Elman sylissä), Suoma Willerslev ja Sanni Kivistö.  

Alma Kivistö talon edessä 1940-luvulla

Monen sukupolven talo

Nuorin lapsista Hilja kuoli tuberkuloosiin 1931. Eino jäi aikuistuttuaan taloon asumaan ja avioitui 1930-luvun alussa Sanni Hagelin kanssa, hänkin vanhoja pitskulaisia. Heille syntyi poika Reino 1935. Reino kuoli 1942. Toinen poika Yrjö syntyi 1945. Yrjö muutti pois avioiduttuaan.

Elma muutti Helsinkiin ja avioitui Paavo Laakson kanssa 1928. Heidän poikansa Pentti syntyi 1929. Elma ja Paavo erosivat kuitenkin 1936, jolloin Elma muutti lapsineen takaisin kotitaloon Pitäjänmäelle. Paavo kaatui talvisodassa 1940.

Pentti aloitti koulunkäyntinsä Pitäjänmäen punaisessa tiilikoulussa 1936 ja asuin kotonaan vuoteen 1950, jolloin muutti Helsinkiin. Elma asui talossa vuoteen 1985, jolloin molemmat vanhat rouvat Elma ja Sanni päättivät muuttaa asuntoon, missä olisi sisä-wct, lämmitys ja ehkä vielä muitakin mukavuuksia.

Taloa piti kunnossa pääasiassa Eino, joka oli monitaitoinen kirvesmies. Hän kaivoi maakellarin ja rakensi puuliiterin muun muassa. Hänen kuolemansa jälkeen (1978) kävi talon hoitaminen hankalaksi, varsinkin kun nuoremmat pojat asuivat muualla. Kesäisin kävivät lapset kuitenkin mielellään mummoja katsomassa.

Kotipihalla talvella 1977 Eino ja Terhi Kivistö  

Pena soitti klarinettia

Pitäjänmäessä ja ympäristössä vaikutti 1940-luvulla Partiotiellä asuneen haitaristi Olavi Sirolan orkesteri. Bassorumpuun oli maalattu orkesterin nimi DAINA, hyvin suositun Dinah-kappaleen mukaan. Yhtye esiintyi Pitskun Brankkarin lavalla 1940-luvun loppuvuosina.

Pentti Laakso (paremmin tunnettu Kivistön Penana, kotihuvilansa mukaan) perusti ystävineen oman yhtyeen 1946 Daina-orkesterin esikuvan mukaisesti. Pentti soitti klarinettia, Rolf Söderblom trumpettia ja kitaraa, Veikko Aulinen trumpettia, Kurt Sandell viulua ja Jorma Lönnblad rumpuja. Bändi harjoitteli Nyholmin saunarakennuksessa Suntionpolkui 4.

Soittamisessa oli mukana suurin osa intoa ja loput taitoa. Kokoonpano ei pahemmin esiintynyt julkisesti. Myöhemmin Rolf ja Pena perustivat työkavereittensa kanssa bändin, jossa vähän aikaa oli mukana sittemmin tunnettu hanuristi Aaro Kurkela. Yhtyä soitti pääasiassa suljetuissa tilaisuuksissa. Ainoa julkinen esiintyminen oli Koiton salissa. Toiminta oli täysin amatööripohjaista ja soittaminen perustui improvisointiin. Kurkelan Arskan oli vaikea sopeutua tähän, koska hän oli tiukka nuottimies, muistelee Pena.

 

Käsineet kädessä kirkossa

Pentin tytär Satu Ylimaa (o.s. Laakso, synt. 1953) vietti kesiään mummulassa Elma-mummun ja Sanni-isotädin luona. Satu asui vanhempiensa kanssa Siltasaarella Hakaniemessä. Elma-mummun cockerspanieli Donna oli Sadulle erityisen rakas.

Satu muistelee istuneensa käsineet kädessä vanhassa puukirkossa jumalanpalveluksessa pääsiäispyhinä. Satu leikki Henrikintien leikkikentällä ja hengaili Jyrkinkalliolla.

1970-luvun alussa Satu muutti Suntionpolku 6:n pihamökkiin. Sadulla ja hänen sulhasellaan ei ollut asuntoa. Elma-mummu ja isän Eino-eno asustivat isommassa talossa ja tarjosivat nuorelle parille asunnoksi pihamökin. Sadun mukaan elämä oli siihen aikaan hippimeininkiä ja siihen pihamökki-koti sopi oikein hyvin.

Teksti Pentti Laakso ja Leena-Maija Tuominen
Kuvat  Laakson ja Kivistön perhearkisto