Kesäkuun 1. päivästä 1956 lukien Helsingin kaupunki vuokrasi vastaperustetulle Asunto-osakeyhtiö Pitäjänmäentie 15:lle 986 neliömetrin laajuisen ennestään rakentamattoman tontin osoitteesta Pitäjänmäentie 15 (46. kaupunginosa, kortteli nro 46110, tontti nro 8), vuokra-aika säädettiin päättymään 31.12.2015. Vuokrasopimuksen vahvisti kaupungin kiinteistölautakunnan puolesta Lennart Ahva, ja taloyhtiön allekirjoittajina toimivat asemapäällikkö Arvo Hartela sekä konttorinjohtaja Erkki Borg (ensimmäinen isännöitsijä). Vuodelta 1955 olleiden asemakaavamääräysten mukaan tontille saisi rakentaa enintään 3-kerroksisen ja enintään 10 metriä korkean rakennuksen, ja rakentamattomat tontin alueet oli istutettava.
Tonttikartan laati piiri-insinööri Lauri Lius 8.6.1956. Arvo Hartela oli anonut tontin vuokraajana tontinmittausta. Toimituksessa olivat paikalla Arvo Hartela sekä naapuritontin (Pitäjänkuja 3, nyk. Turkismiehenkuja 6) omistaja Väinö Länsilahti. Tontti merkittiin tonttirekisteriin 26.6.1956. Rakennustyöt käynnistyivät aikanaan tämän jälkeen, talon suunnitteli arkkitehti Esko Suhonen, sähköistyssuunnitelman teki insinööri E. Penttinen, koneteknillisten töiden suunnitelman lämpöteknikko Aarne Oksanen ja rakennesuunnitelman Insinööritoimisto Paavo Simula. Rakennusurakasta vastasi Urakoitsijat Oy (vuodesta 1959 Rakennusosakeyhtiö Hartela). Urakkasopimus allekirjoitettiin 27.12.1956, siinä rakentaja velvoitettiin saamaan asunnot valmiiksi 31.8.1957 mennessä ja muut työt 30.11. mennessä. Urakkasopimuksen arvo oli yli 41,4 miljoonaa markkaa. Helsingin Työväen säästöpankki myönsi asunto-osakeyhtiölle 8,8 miljoonan markan suuruisen lainan, jolla rakentamista rahoitettiin.
Asunto-osakeyhtiö Pitäjänmäentie 15 myi rakenteilla olevasta talosta osakkeita sitä mukaa kun ostajia ilmaantui. Rakennustyöt valmistuivat aikataulussaan, sillä ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan 1.9.1957. Vesilaitoksen kanssa tehtiin sopimus vedenjakelusta 12.2.1957, vesijohtotyöt saatiin päätökseen 27.8., sähkötyöt valmistuivat asunnoissa ja portaissa 30.8. ja kellaritiloissa 25.10. Kaupungin rakennustarkastustoimiston 30.8. pitämän osaloppukatselmuksen määräysten mukaan asfalttialueet, istutukset ja julkisivumaalaukset oli saatava kuntoon 15.11.1957 mennessä, ja tätä päivämäärää ennen oli myös pidettävä loppukatselmus.
Televisio oli tuolloin vasta hyvin tuore uutuus Suomessa, niinpä taloon tuli aluksi Keskusantenni Oy:n valmistama 20 kuuntelupistettä sisältävä yhteisantenniverkko vain radionkuuntelua varten. Sen Sähkötarkastuslaitos hyväksyi käyttöön 7.12.1957. Televisio oli kuitenkin yleistymässä, ja Keskusantenni Oy asensi TV-keskusantennilaitteet taloon 14.5.1960, antenniverkko oli käytössä periaatteessa muuttumattomana vuoteen 1990, jolloin taloyhtiö liittyi Helsinki Television (HTV, nyk. Welho) kaapeliverkkoon ja “harava-antenni” poistettiin katolta.
Yhtiöjärjestys asunto-osakeyhtiölle vahvistettiin 12.10.1956 (allekirjoittajina Arvo Hartela, Erkki Borg sekä Arvo Greis), tosin jotkin asuntojen ja liikehuoneistojen koot sekä asuntojen numerointi poikkesivat toteutuneesta, taloon oli tuolloin myös varattu 199 neliötä postitoimistotilaa, millaista ei koskaan tullut. Lopullinen ja toteutunut yhtiöjärjestys vahvistettiin 8.8.1957. Sen mukaan talossa on 5 kpl 24 neliön (1h+kk), 1 kpl 32 neliön (1h+kk), 4 kpl 46 neliön (2h+kk) ja 4 kpl 56 neliön (2h+k) asuntoa, A-rapussa asuntoja on kahdeksan ja B-rapussa kuusi. Yksi 24 neliön yksiö pidettiin taloyhtiön omistuksessa alusta asti. Lisäksi taloyhtiön omistuksessa oli, ja on edelleen 73 neliön suuruinen liikehuoneisto (alunperin Patteribaari), muita liikehuoneistoja oli alkujaan kolme, nykyisin muita huoneistoja on kaksi (kellarin liiketilat 120 neliötä ja entinen pankki 94 neliötä + holvitila 22 neliötä).
Pitäjänmäentie 15 maaliskuussa 2005.
Rakennusmateriaalina on perustusten osalta luonnonkivi, muuten tiili, ja seinäpinnat on rapattu ja maalattu harmaaksi . Lämmityksessä käytettiin aluksi todennäköisesti rinnakkain hiiltä ja öljyä, kunnes 13.1.1960 siirryttiin kokonaan öljylämmitykseen, öljylämmityslaitos ja 5000 litran öljysäiliö hyväksyttiin käyttöön. Öljylämmitys on käytössä edelleen, kattila on uusittu 1987 ja poltin 1987 sekä 2007.
Taloon valmistui ulkopuolen maalaus ja kunnostus syksyllä 2004. Työn suunnitteli ja sitä valvoi talossa toimiva yritys Rakennuskonsultointi Treuthardt Oy, toteuttajana oli MMK-Restaurointi Oy . Muita vähäisempiä kunnostustöitä ovat olleet uloimpien kolmansien ikkunalasien asentaminen vuonna 1987, rappukäytävien tasanteiden lattioiden uusiminen 1980-luvun lopulla, vesihanojen ja suihkujen uusiminen sekä patteritermostaattien asentaminen 1990 sekä sähköpääkeskuksen osittainen uusiminen 2006-2007.
Patteribaari eli Ruokabaari toimi talossa alusta saakka eli vuodesta 1957. Baarin omisti ja sitä hoiti pitkään Martta Röysky, joka on pitkäaikaisia pitäjänmäkeläisiä. Martta on syntynyt 2.1.1926 Sotkamossa ja muutti ensimmäisen kerran Pitäjänmäelle vuonna 1948. Tuolloin hän asui parisen vuotta Pitäjänmäentie 17:ssä Nymanin talossa ja työskenteli Helsingin alkuaikoinaan Strömbergin tehtaan ruokalassa. Väliaikaisesti Martta oli poissa Helsingistä, mutta muutti takaisin Pitäjänmäelle. Sittemmin hän asui Pitäjänmäentie 15:n talossa lähes yhtämittaisesti vuodesta 1957 aina pitkälle 1990-luvulle saakka, josta alkaen hän on asunut Länsi-Pakilassa.
Vuonna 1957 Martta perusti miehensä Veikon kanssa Pitäjänmäentie 15:een Patteribaarin (Ruokabaari) ja rupesi pitämään sitä baariapulaisten avustamana. Myöhemmin baarin omistus siirtyi Martan pojalle, talon nykyiselle isännöitsijälle Tuomo Röyskylle. Aikoinaan baarissa kävi runsaasti ruokailijoita mm. läheisistä teollisuuslaitoksista, mutta vähitellen vilinä baarissa hiljeni. Baari muuttui ruokapaikasta enemmän kaljakuppilan suuntaan. 1990-luvun loppupuolelta alkaen baarissa ei enää ollut palkattuna baariapulaista. Tuomo Röysky hoiti baaria itse ja Martta edelleen kävi melko usein laittamassa siellä ruokaa korkeasta iästään huolimatta.
 |
 |
Patteribaarin ruokalistat sellaisina kuin ne olivat baarin lopettaessa uudenvuodenpäivänä 2006. Kunnon kotiruokaa oli tarjolla loppuun saakka.
Baarissa tehtiin sen olemassa oloaikana kaksi remonttia, alkuperäisellään yleisväri oli sininen. 1970-luvun remontissa baari muuttui kauttaaltaan punaiseksi seiniä ja pöytiä myöten. Viimeinen pienempi remontti tehtiin 1990-luvun alussa. Lopulta yli 48 vuoden toiminnan jälkeen Patteribaarin viimeiseksi aukiolopäiväksi jäi 1.1.2006, kun Tuomo Röysky päätti lopettaa sen toiminnan: asiakkaat olivat vähentyneet, lähinnä olivat jäljellä enää “kanta-asiakkaat”, eikä ruokailijoita enää juuri ollut. Toiminta oli muuttunut kannattamattomaksi. Aika oli ilmeisesti ajanut ohi tästä “vanhanajan” baarista: teollisuusalueen luonne on muuttunut, ja muutenkin Pitäjänmäentien varsi liikepaikkana ei enää ole samanlainen kuin ennen, kun suuret liikkeet houkuttelevat ihmisiä ja samalla lähipalvelut ja kivijalkakaupat häviävät. Mainittakoon myös, että Patteribaarista sekä toisesta tunnetusta pitäjänmäkeläisestä baarista Korsubaarista on tarinaa mm. Mauri Antero Nummisen kirjassa Baarien mies (1986).
Baarin sisustus tuntui varsinkin viime aikoina nostalgiselta. Sisään astuessa tuntui siltä kuin olisi astunut muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan, kun kalusteet olivat jo vuosien takaa. Liiketila on edelleen taloyhtiön omistuksessa, ja kesäkuussa 2006 alkoi sen osalta uusi aikakausi, kun tiloihin avattiin remontin jälkeen pizzeria Lähin Pizza. Ravintola on osa vajaan kymmenen pizzerian ketjua, ja ensimmäinen ketjun ravintola Etelä-Suomessa. Toiminta ei kuitenkaan ollut pitkäaikaista, vaan loppui elokuussa 2006. Maaliskuussa 2007 liiketilaan avattiin uusi kebab-pizzeria, Pitäjänmäen pizzapalvelu.
Hannu Järvilä Ruokabaarissa kesäkuussa 2005. Harri toimi talon talonmiehenä vuosina 1992 – 2003.
Myös Helsingin Työväen Säästöpankki (vuodesta 1971 Suomen Työväen Säästöpankki, vuodesta 1989 STS-Pankki) toimi talossa vuodesta 1957 alkaen. STS-Pankki muuttui KOP:ksi, kun STS fuusioitiin KOP:iin vuonna 1992. Kun SYP ja KOP fuusioitiin vuonna 1995, pankki talosta lopetettiin tai se oikeastaan siirtyi Meritana Pitäjänmäentie 19:ään, jossa oli aiemmin SYP. Välillä pankin liikehuoneistossa toimi tietokoneyrityksiä, välillä se oli tyhjillään. Liiketilan omisti pankki (STS -> KOP -> Merita -> Nordea) siihen saakka, kun nykyinen yritys, Rakennuskonsultointi Treuthardt, tuli tiloihin vuonna 2003. Yritys suunnittelee mm. julkisivuremontteja.
Aluksi baarin ja pankin välissä toimi kemikalio Pi-Ki. Liike lopetti, kun pankki laajensi tilojaan 1975. Baarin oven viereisestä ovesta oli myöhemmin käynti pankkiautomaatille, joka sijaitsi pienessä “eteistilassa” sisätiloissa, automaatti oli käytössä 1980-luvulta pankin lopettamiseen saakka.
Pitäjänmäentie 15:n pihamaa helmikuussa 1999.
Kellariliiketilassa toimi aluksi kahden miehen pitämä putkiliike, tämän jälkeen Irma Hantun kangaskauppa (aiemmin Pitäjänmäentie 19:ssä), sitten 1970- ja 1980-luvulla tilassa oli sekalaista tavaraa myynyt Varastomyynti Tertex, myös farkkuliike toimi tiloissa samoihin aikoihin muutaman kuukauden. Tämän jälkeen tila on ollut ajoittain pitkään tyhjänä. Lyhyen aikaa 1990-luvulla siinä oli Tapaninkylän liikenteen taksitoimisto. Vuodesta 2003 siinä on ollut varasto/toimisto kunnes kesäkuussa 2005 tilassa avattiin itsepalvelukirpputori Merica. Sen toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun lopettaminen tuli eteen vuoden 2005 lopussa. Kellarin liiketila on nyt Rakennuskonsultointi Treuthardt Oy:n omistuksessa. Osan tilasta yritys vuokrasi MMK-Restaurointi Oy:n käyttöön varastotilaksi.
Yli 30 vuotta samassa talossa
Talon asukasmäärä on vuosien varrella pienentynyt, kuten on käynyt yleensäkin talojen ja asuinalueiden ikääntyessä. Talon valmistumisesta 1970-luvun alkupuolelle asti oli melko yleistä, että talossa asui yksiöissäkin perheitä, joilla oli lapsia, yleensä yksi tai kaksi. Myös pariskuntia asui, mutta lisäksi yksinasuvia on ollut alusta saakka. 1980-luvulta alkaen lapset ovat olleet talossa hyvin harvinainen poikkeus. Asukkaiden vaihtuvuus on alusta saakka ollut varsin tiheää, johtuen varmasti asuntojen melko pienestä koosta. Varsinkin nykyisen mittapuun mukaan asunnot ovat pieniä. Lisäksi parvekkeiden puuttuminen ja vilkasliikenteinen Pitäjänmäentie koetaan silloin tällöin ongelmaksi ja talossa ei asuta pitkään.
Poikkeuksiakin toki on, yli 30 vuotta on pisin aika, mitä yhtämittaisesti muutamat asukkaat ovat talossa asuneet. Alkuperäisiä asukkaita ei enää talossa asu. Viimeiset talon ensimmäisenä vuosikymmenenä asumaan muuttaneet ovat lähteneet 1990-luvulla. Nykyisin erittäin suuri osa asukkaista on yksinasuvia, mutta asukkaiden keski-ikä on huomattavan alhainen, eläkeikäisiä on erittäin vähän. Asukkaiden keskuudessa on tapahtunut “sukupolvenvaihdos”, vielä ennen 1990-luvun puoltaväliä talossa asui useita iäkkäitä ihmisiä, nyt enemmistö asukkaista on 1980-luvulla syntyneitä.
Perheitä talossa ei ole asunut pariin viime vuosikymmeneen lainkaan joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Pitäjänmäentie 15:n asujamisto koostui alunperin enimmäkseen työntekijöistä, mutta myös johtavassa asemassa tai muuten korkeassa asemassa olleita asui talossa, ammattijakauma oli kaiken kaikkiaan monipuolinen. Talon ensimmäisten asukkaiden ammatteina oli mm. liikkeenharjoittaja, koekäyttäjä, rouva, kauppaedustaja, toimistoapulainen, toimitusjohtaja, taloudenhoitaja, asentaja, ylityönjohtaja, autonkuljettaja, myymäläapulainen, vahtimestari, sähköteknikko, palkkakirjanpitäjä, kelloseppä, varastoapulainen, puuseppä, tehdastyöläinen, lasittaja, arkkitehti, valtiotieteiden kandidaatti sekä pankkivirkailija.
Talon ensimmäiset asukkaat olivat :
liikkeenharjoittaja Laina Tuulikki Woltti
koekäyttäjä Aarno Rajamäki (talonmies)
rouva Pirkko Rajamäki
lapset Hannu Kalevi Rajamäki ja Maritta Hannele Rajamäki
kauppaedustaja Paavo Lauri Johannes Hukkanen
toimistoapulainen Kaija Mirjami Hukkanen
toimitusjohtaja Olavi Antero Hämäläinen
taloudenhoitaja Aune Helena Haapala
asentaja Rudolf Saari
rouva Hilja Saari
lapsi Hannu Olavi Saari
maalari Veikko Ilmari Hakala
maalari Reino Olavi Varjo
autonkuljettaja Aarne Färm
työnjohtaja Aatami (Adam) Lappi
rouva Siviä Maria Lappi
autonkuljettaja Vilho Erik Koivisto
myymäläapulainen Pirkko Kaarina Koivisto
vahtimestari Eero Juhani Koivisto
lapsi Marja-Liisa Koivisto
sähköteknikko Väinö Johan Niemi
palkkakirjanpitäjä Aune Niemi
kelloseppä Toivo Tanninen
varastoapulainen Helmi Tanninen
puuseppä Aron Gustaf Korhonen
tehdastyöläinen Anna Aleksandra Korhonen
vaatetyöntekijä Helvi Heta Orkia
lasittaja Toivo Uljas Airola
rouva Helmi Maria Airola
arkkitehti Jyrki Tapani Kalke
rouva Helena Kalke
leski Aina Marja Venäläinen
valtiotieteen kandidaatti Aimo Kalervo Poutiainen
rouva Annikki Alice Martienne Poutiainen
pankkivirkailija Maija Kyllikki Puolakka
Nykyään talon asukkaiden ammattijakauma on yksipuolisempi: työntekijöitä on edelleen, mutta korkeassa asemassa olevat asukkaat käytännössä hävinneet jaopiskelijoiden asuminen on erittäin selvästi yleistynyt. Eläkeikäisten osuus on vähentynyt. Talon asukkaisiin liittyen voidaan erottaa seuraavia vaiheita: alusta aina 1970-luvun alkuun perheitä oli yleisesti sekä lapsettomia pariskuntia, myöskin yksinasuvia jonkin verran. Myöhemmin tuli vaihe, jossa yksin asuminen sekä lapsettomien pariskuntien osuus lisääntyi, mutta myös iäkkäitä asukkaita oli suhteellisesti eniten. Viime vuosina tilanne on nopeasti kääntynyt, ja talo suurelta osin nuorten yksinasuvien asuttama.
Taloyhtiön alkuvuosina yhtiön johtokuntaan kuuluvat henkilöt olivat varsin korkea-arvoisia, johtokunnan jäsenille maksettiin ainakin 1970-luvulle saakka myös kokouspalkkioita. Esimerkiksi vuonna 1960 yhtiön johtokunnan (nimitys muuttunut myöhemmin hallitukseksi) jäseninä olivat kaupunginjohtaja Väinö V. Salovaara puheenjohtajana sekä jäseninä asemapäällikkö Arvo Hartela, kelloseppä Toivo Tanninen, ja varajäsenenä autoilija Arvi Venäläinen. Isännöitsijänä toimi sähköteknikkö Väinö Niemi. Tilintarkastajina toimivat varatuomari Olavi Kaattari sekä ylikamreeri Ivar Löfman. Varatilintarkastajana oli työnjohtaja Adam Lappi.
Arvo Hartela osti osakkeen Pitäjänmäentie 15:stä, hän jäi eläkkeelle Pitäjänmäen asemapäällikön virasta 1959. Toivo Tanninen oli sotainvalidi ja tuli taloon Marttilan invalidikylästä Korsutie 26:sta. Juhani Lappi muistelee, että autoillessaan Pitäjänmäen ja “kaupungin” väliä Tanninen käytti aina “vanhaa tietä” eli Strömbergintietä, vaikka uusi Pitäjänmäentien osuus oli valmistunut. Strömbergillä työskennellyt Väinö Niemi tuli taloon Pitäjänmäentie 21:stä vaimonsa Aunen kanssa 1957. Väinö kuoli 1972 ja Aune asui talossa kuolemaansa asti 1989, hän hoiteli alkuaikoina pitkään myös talonmiehen lomasijaisuuksia. Adam Lappi oli jäänyt eläkkeelle Kastorin työnjohtajan tehtävistä, ja asui vaimonsa Siviän kanssa talossa. He muuttivat Kastorin talosta Takkatien kulmasta 1957. Adam kuoli 1961, Siviä muutti pois 1975. Mainittakoon, että rakennusmestari Viljo Viisas vaimoineen oli Lappien perhetuttava, kuten olivat myös pastori Kaarlo Kuosmanen sekä sisar Lydia (Lydia Lehmus).
Taloyhtiön ensimmäinen isännöitsijä oli konttorinjohtaja Erkki Borg, hän oli perustamassa asunto-osakeyhtiötä. Vuonna 1958 isännöitsijänä oli valt. kand. Arvo Poutiainen, 1959-1972 sähköteknikko Väinö Niemi, hänen jälkeensä Veikko Tanskanen 1980-luvun alkuun. 1980-luvulta asti tehtävää on hoitanut pitkäikäisen Patteribaarin toinen ja viimeinen omistaja Tuomo Röysky. Myös Tuomolla on pitkät suhteet Pitäjänmäentie 15:n historiaan, sillä hänen äitinsä Martta piti Patteribaaria, ja Tuomo on asunut lapsuudessa Pitäjänmäentie 15:ssä sekä Konalassa, ja käynyt ensimmäisen koululuokan Pitäjänmäen kansakoulussa.
Ensimmäiset yhtiökokoukset jo ennen talon valmistumista pidettiin Urakoitsijat Oy:n tiloissa Pohjoisranta 22:ssa. Alkuvuosien kokouksia on pidetty myös Helsingin Osuuskaupan ravintolassa Mannerheimintie 58:ssä sekä Ruusulankadun keilahallissa. Myöhemmin pitkäaikaiseksi kokouspaikaksi vakiintui Helsingin Työväen säästöpankin (myoh. STS) talossa sijainnut konttori. 1990-luvulla kokoukset olivat Pitäjänmäen kirkolla, tämän jälkeen Patteribaarissa, ja baarin lopetettua Rakennuskonsultointi Treuthardtin tiloissa.
Asunto-osakeyhtiön kiinteistönhoidosta ovat vastanneet talonmiehet siten, että ensimmäisiä talonmiespariskuntia olivat:
koekäyttäjä Aarno Rajamäki
rouva Pirkko Rajamäki 1957-1962
käämijä Toivo Repo
rouva Soile Repo 1962-1963
autonkuljettaja Väinö Hyvärinen
rouva Tuula Hyvärinen 1963
koekäyttäjä Esko Kallio
rouva Meeri Kallio 1963-1966
autonapumies Elmer Kinanen
rouva Lyyli Kinanen 1966-1973
Pitäjänmäentie 17:n elintarvikekauppiaat
kirvesmies Reino Pinta sekä baariapulainen
Orvokki Niemelä 1973-1983
Tämän jälkeen talonmiehinä ovat olleet:
karkaisija Reidar Lindström 1983-1988
maalari Kauko Ruotsalainen 1988-1992
kuorma-autonkuljettaja Hannu Järvilä 1992-2003
postinjakaja Jussi-Petteri Lappi 2003-
Alkuaikoina tarvikkeet kiinteistön kunnossapitoon saatiin läheltä: puhdistusaineita ja siivoustarvikkeita sai samassa talossa toimineesta Kemikalio Pi-Ki:stä ja monipuolinen rautakauppa Pitäjänmäen Väri- ja Rakennustarvike toimi Pitäjänmäentie 21:ssä. Kaupassa oli rakennus-, väri-, työkalu-, urheilu- ja sähkötarvikeosasto sekä taloustarvike-, kemikaali-, lelu-, koulutarvike- ja valaisinosasto sekä konttori ainakin 1950-1970-luvulla. Vuoteen 1959 yksityinen Pietar Näveri hoiti roskien kuljetukset, sittemmin 1980- ja 1990-luvun vaihteeseen lumen poiskuljetukset, multa-, hiekka- ja puhtaanapitokuljetukset hoiti Riihipellontiellä Konalassa toiminut Kuljetusliike Ralento Oy, jonka kanssa taloyhtiö teki sopimuksen. Kuljetusyhtiö vaihtui vasta, kun Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV otti vastuulleen jätehuollon järjestamäisen. Lämmitysöljyn toimittaja on vaihtunut useasti: ensin se oli Shell, myöhempiä toimittajia olivat Union… ja nykyinen Neste.
Puoli vuosisataa sitten kaikille riitti töitä, sillä huhtikuussa 1959 koristepensaita leikkaaamaan oli tilattu puutarhuri Sulo Eklöf. Talonmiehet tekivät pieniä työurakoita yhtiölle, Rajamäki pyörätelineen, roskiskulmauksen suojaovet sekä hiekkalaatikon 1959, Rajamäki teki talolle töitä vielä myöhemminkin. Ammattitaitoinen alan liike sitoi yhtiön kuittivihot kirjoiksi vielä 60-luvun lopullakin. Johtokunta kokoontui usein isännöitsijä Väinö Niemen kotona, Aune tarjosi kokousväelle kahvit. Taloyhtiöllä oli alkuaikoina mankeli, jonka käytöstä saatiin tuloja, niistä osa meni talonmiehelle, loput yhtiölle. Tarkkaa oli muutenkin: 2.3.1960 taloyhtiö sai Haagan poliisiasemalta kirjallisen huomautuksen, koska Pitäjänkujan puolelta puuttui valaistu numerolyhty, joka osoittaisi taloyhtiön Pitäjänkujan puoleisen osoitteen olevan Pitäjänkuja 1, ja puute velvoitettiin korjaamaan välittömästi. Asia korjattiin, sillä jo 15.3. oli yhtiölle ostettu tarvikkeet Töölön Sähköhuollosta.
Talon ensimmäisistä asukkaista suunnilleen puolet muutti vuonna 1957 taloon muualta Pitäjänmäestä tai Pitäjänmäen lähialueilta. Koko ajaltakin ylivoimaisesti suurin osa taloon muuttaneista on tullut Helsingin sisältä, pieni osa Espoosta tai Vantaalta (Helsingin maalaiskunta), ja muualta Suomesta. Talosta pois muutettaessa on muutettu yleisimmin toisaalle Helsinkiin, mutta muualle Pitäjänmäkeen muuttaminen on ollut varsin vähäistä.
Suurimman osan asunnoista omistavat nyt yksityishenkilöt. Lisäksi Helsingin kaupunki (Helsingin Asuntohankinta Oy), Vuokraturva Oy sekä Työväen Opintorahasto omistavat kukin yhden asunnon (Työväen Opintorahasto vuoteen 2007 saakka kaksi asuntoa), Työväen Opintorahasto on kuitenkin luopumassa asunto-omaisuudestaan, ja täten myös yksi aikakausi talon historiassa tulee päättymään. Työväen Opintorahastolla on toistaiseksi aina ollut omistusta talossa. STS-pankin aikana toinen rahaston omistamista asunnoista oli luonnollisesti pankin henkilökunnan työsuhdeasuntona. As. oy Pitäjänmäentie 15:n omistuksessa on yksiö, joka on talonmiehen asuntona. Osassa asunnoista asunnon omistaja asuttaa asuntoa itse, selvä enemmistö on kuitenkin vuokrattu.
Yhden yksiön tarina
Asunto-osakeyhtiö Pitäjänmäentie 15:n osakekirja
Isäni isovanhemmat Kastor Oy:n ylityönjohtaja Aatami (Adam) Lappi sekä rouva Siviä Lappi (o.s. Poikonen) hankkivat juuri valmistuneen asunnon omistukseensa. Osakekirjassa mm. yhtiön yhden perustajan Pitäjänmäen asemapäällikkö Arvo Hartelan allekirjoitus.
Aatami Lappi kuoli 1961, jonka jälkeen Siviä asui asunnossa ykinään vuoteen 1975, jolloin hän muutti vanhainkotiin. Tämän jälkeen asunto siirtyi perintönä isälleni Juhani Lapille ja oli lyhyen aikaa vuokrattuna. Vanhempani muuttivat asuntoon 1980 ja itse olen asunut ensimmäiset seitsemän elinvuottani siinä.
Vuonna 1989 yksiö myytiin, kun vanhempani ostivat Pitäjänmäentie 15 A 8:n kaksion ja muutimme sinne. Vajaan 16 vuoden aikana 15 A 6:n yksiö kerkesi olla neljällä eri omistajalla, kunnes syksyllä 2005 asuntoa siirtyi vanhemmilleni Juhani Lapille ja Vuokko Erholtz-Lapille.
Monenlaisia ammatteja
1950-luvun lopun asukkaiden ammatteina oli seuraavia: liikkeenharjoittaja, koekäyttäjä, kauppaedustaja, toimistoapulainen, kauppatieteiden ylioppilas, asentaja, maalari, autonkuljettaja, teknikko, kotiapulainen, työnjohtaja, vahtimestari, ekonomi, asemapäällikkö (Pitäjänmäen asema), sähköteknikko, palkkakirjanpitäjä, kelloseppä, varastoapulainen, opiskelija, puuseppä, tehdastyöläinen, vaatetyöntekijä, lasittaja, arkkitehti, valtiotieteiden kandidaatti, ilmoituspäällikkö, myyjätär, pankkivirkailija ja käsityönopettaja.
1960-luvulla mm.: hitsaaja, keittäjä, käämijä, baariapulainen (Ruokabaari), lastentarhanopettaja (Marttilan SPR:n lastentarha), sähkömies, merkonomi, tehdastyöläinen, käyttöpäällikkö, teologian kandidaatti, kassanhoitaja, sairaanhoitaja, TV-asentaja, toimitusjohtaja, myymälänhoitaja, insinööri, värinsävyttäjä, sekatyömies, konttoristi, asentaja, opiskelija, lastenhoitajaharjoittelija, hovimestari, pankkivirkailija (STS), trukinkuljettaja, traktorinkuljettaja, autonasentaja, metallimies, huoltomies, puhelinmyyjä, toimittaja, laborantti ja kirjansitoja.
1970-luvulla mm.: autonkuljettaja, apulaishoitaja, valtiotieteiden ylioppilas, työnopastaja, baariapulainen (Ruokabaari), keittäjä, merkonomi, myyjätär, opiskelija, torikauppias, ATK-kirjaaja, ATK-suunnittelija, ohjelmoija, pankkivirkailija (STS), puhelinpalvelija, säätäjä, piirtäjä, arkkitehti, lääkintävoimistelija ja lihamyyjä.
1980-luvulla mm.: toimistosihteeri, karkaisija, maalari, toimitusjohtaja, insinööri, pankkitoimihenkilö (STS), opiskelija, kauppateknikko, autoilija, myyjä, postimies, ostaja, rakennusmies ja sorvaaja.
1990-luvulta eteenpäin mm.: koneistaja, invataksinkuljettaja, eläkeläinen, yksityisyrittäjä, vahtimestari, siivooja, tietotekniikkateknikko, merkonomi, suunnittelija, hammashoitaja, kiinteistöpäällikkö, opiskelija, tekniikan ylioppilas, suurtalouskokki, virastomestari, liikeapulainen, autonjousiasentaja, myyntineuvottelija, kultaseppä, laitosmies, ekonomi ja autonkuljettaja, ylipostimies, myyjä, rappari, lähihoitaja, nuorempi konstaapeli, parturi-kampaaja ja kirjastonhoitaja.
Pitäjänmäki Muistelee 