Pitäjänmäen Kansakoulu ja Peruskoulut

Alkuaan opetus Helsingin pitäjässä oli kiertokoulujen ja paikallisten koulumestareiden varassa. Pitäjän kirkkoherra piti kylissä myös kinkerikuulusteluja, jolloin tarkastettiin muun muassa katkismuksen taito. Vuonna 1908 heräsi alueellamme ajatus kylän oman koulun perustamisesta.

Alustava koulu aloitti toimintansa nykyisen Valintatalon paikalla olevassa huvilassa Konalantien varrella vuonna 1909. Vuoden 1910 alussa perustettiin yhdistys Svenska småskolans vänner i Sockenbacka. Yhdistys keräsi varoja alaluokkien koulutoiminnan aloittamiseen sekä koulurakennuksen hankkimiseen.

Tilanomistaja Karl Teodor Holmqvist oli halukas vuokraamaan koululle tontin nykyisen Suntionpolun varrelta. Yhdistyksen jäsenet olivat löytäneet Hallituskadulta sopivan, purkutuomion saaneen, venäläiselle tyttökoululle kuuluneen talon. Toukokuussa 1910 talo huudettiin yhdistykselle ja sen osat kuljetettiin Pitäjänmäelle junalla ja hevosilla.
Talossa oli suuri koulusali ja kirjastohuone sekä opettajalle huone ja keittiö. Koulu vihittiin käyttöön 2.8.1910. Tämä rakennus toimi kouluna vuoteen 1921 saakka. Koulu osoittautui pian kuitenkin ahtaaksi ja vuonna 1919 alakoulu siirtyi Edvard Gärkmanin omistamaan Bergkullan huvilaan.

Koulu toimi aluksi yksityisin varoin mutta jo vuodesta 1912 kunta suostui kustantamaan koulumenot. Vuonna 1920 asetettiin Pitäjänmäen ruotsalaista kansakouluhanketta varten rakennuskomitea ja päätettiin etsiä tontti koulurakennukselle, johon sekä ylä- että alakoulu voitaisiin sijoittaa.

Ruotsinkieliselle koululle oma rakennus

Koulurakennus syyskuussa 2013. Nykyisin rakennuksessa toimii Sockenbacka lågstadie skola

Isabella Ramsay Kolsarista tarjosi tonttia nykyisen Konalantien ja Selim Lindqvistin kujan varrelta. Arkkitehti Selim A. Lindqvist laati piirustukset kaksikerroksiseen koulurakennukseen, jossa oli kaksi luokkahuonetta, yhteinen veisto- ja ruokasali sekä kaksi opettajien huoneistoa. Koulu vihittiin käyttöön 18. joulukuuta 1921.

Ruotsalaisen kansakoulun olemassaolo Pitäjänmäellä ei juuri auttanut suomenkielisiä lapsia. He kävivät koulua etupäässä Albergassa, Huopalahdessa tai Helsingissä asti. Jo 1910-luvulla suomenkielinen väestö oli tehnyt tuloksettomia aloitteita kunnanvaltuustolle.


Suomenkielisille oma koulu

Laki oppivelvollisuudesta säädettiin 15.4.1921. Helsingin pitäjän valtuusto teki päätöksen sijoittaa suomenkieliset lapset yhteen ruotsalaisen koulun luokkaan ruotsinkielisen johtokunnan alaisuuteen. Ruotsinkielisen koulun johtokunta valitti tästä päätöksestä valtuustolle, ja päätös purettiin.

Suomenkieliselle koululle valittiin johtokunta ja se kokoontui perustavaan kokoukseen 2.11.1922. Johtokunnan puheenjohtajana toimi rautatievirkamies Arvi Åström ja yksi perustajajäsenistä oli Diakonissalaitoksen lastenkodin johtajatar Elin Wegelius. Lastenkoti oli toiminut paikkakunnalla kymmenisen vuotta. Johtokunnan ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää, paljonko lapsia tulisi kouluun ja hankkia heille koulutalo. Kouluikäisiä lapsia oli yli 80, joten koulu oli välttämätön.

Tehtaanjohtaja Gottfried Strömberg tarjosi vuokrattavaksi tehtaan 300 neliön juhlasalia, mutta se oli johtokunnan mielestä sopimaton kouluksi. Tilanomistaja Edvard Gärkmanin huvila Bergkulla saatiin  vuokrattua koulun käyttöön. Talossa oli aikaisemmin toiminut Pitäjänmäen ruotsinkielinen kansakoulu. Talo sijaitsi korkealla mäellä nykyisen Konalantien varrella. Siinä oli yksi luokkahuone ja asunnot kahdelle opettajalle.


Aamu- ja iltavuoro samassa huoneessa

Johtokunta valitsi yhteensä yli 40 hakijan joukosta yläkansakoulun opettajaksi Lempi Ahtion ja alakansakoulun opettajaksi Aino Suhosen. Opettajat saivat rahakorvauksen siitä, että luontaisedut puuttuivat: ei ollut navettaa, rehuvajaa, laidunta eikä ½ hehtaaria peltomaata.

Koulutyö alkoi 1.9.1923. Yläkoululaiset olivat koulussa aamupäivällä klo 8 – 13 ja alakoululaiset iltapäivällä klo 13 – 17 samassa huoneessa.

Huvila oli tilapäinen koulurakennus. Johtokunta ryhtyi heti toimeen oma koulutalon hankkimiseksi. Kunta myönsi rahat tontin ostoon, ja se saatiinkin erittäin halvalla, koska kyseessä oli koulun tontti. Uusi punatiilinen koulutalo valmistui syyskuussa 1926 ruotsalaisen koulun vieraan. Sama talo oli Pitäjänmäen kirjastona monitoimitalon valmistumiseen asti. Jo ennen talon valmistumista havaittiin, että siinä oli varsin vähän luokkatiloja. Tilat riittivät, kun veistoa saatiin opettaa ruotsalaisella koululla ja voimistelua opetettiin eteisessä.

Oppilaita vuonna 1926 valmistuneen uuden koulun pihalla.
Pitäjänmäen kansakoulun opettajan Lempi Ahtion luokat III ja IV vastavalmistuneen koulun edessä syksyllä 1926.

Kuvassa eturivissä vasemmalta oikealle: tunnistamaton (x), Lahja Ruokokoski, Siiri Siikanen, Sylvi Rahikainen, Vera Petrakoff, Alli Manninen, Rauha Paananen, Maj-Lis Ylönen, Satu Siili, x, Kaarin Törnroos, Sirkka Währn
Keskirivissä: opettaja Lempi Ahtio, x, Lulu, x, x, x, Lahja Salovaara, Eila Åhström, x, Taimi Takarivissä: Veikko Piispanen, x, Aarne Vinqvist, Väinö Sinisalo, Niilo Nyyssönen, Kaarlo Autere, Uuno Kotamies, Aulis Rautiainen, Gösta Järvinen, x, Riento Juslin, x, x Ranta, Reino Johansson


Kolmanneksi opettajaksi valittiin v. 1926 Taavi Antikainen, joka opetti veistoa sekä toimi koulun johtajaopettajana kolme vuonna (1926 – 1929). Lempi Ahtio oli johtajaopettajana ennen Antikaista sekä uudelleen 1920-luvun lopulta 1940-luvulle asti.

Johtokunta oli pitänyt jo 15 kokousta koulun vihkiäisiin 14.11.1926 mennessä. Sillä oli hyvin tärkeä tehtävä koulun kaikkien asioiden valvojana. Koulun talous, koulutilat, henkilökunta ja lasten koulunkäynti olivat sen valvonnassa. Varattomille oppilaille myönnettiin vaateavustuksia, kuten kenkiä, sukkia ja villapukuja. Koulun kompostistakin huolehdittiin.


Ruokaa markalla ja kahdella

Vuonna 1929 kouluun saatiin siivoja–lämmittäjäksi rouva Robertsson. Aikaisemmin opettajat ja oppilaat yhdessä hoitivat koulun siivouksen ja lämmityksen. Kouluruoka katsottiin lapsille myös tarpeelliseksi, ja keittolanhoitaja palkattiin valmistamaan aluksi noin 30 litraa ruokaa, puuroja, vellejä ja keittoja päivittäin. Ruoka maksoi ensin markan, ja pian hinta nousi kahteen markkaan. Vähävaraiset saivat ruoan ilmaiseksi.

Koulun vihkiäiset 14.11.1926 oli arvokas tilaisuus. Opettajain Lehti N:o 49 vuodelta 1926 selostaa juhlaa ja korostaa erityisesti, miten vaikeaa on ruotsinkielisellä paikkakunnalla, kuten Helsingin pitäjässäkin, saada suomenkielistä koulua paikkakunnalle. Lehti selostaa juhlaohjelmaa, mm. johtokunnan puheenjohtajan esittämää koulun historiikkia ja kertoo lopuksi että johtokunnan puheenjohtajaa kiitettiin juhlassa hänen koulun hyväksi suorittamastaan työstä. Esimies Åström kiitti liikutettuna ja ilmoitti vain tahtoneensa saada koulun – että lapset voisivat saada opetusta omalla äidinkielellään, jota mahdollisuutta hänellä itsellään ei ollut.

Oppilasmäärä kasvoi 30-luvulla, ja koulurakennus oli ahdas. Vähitellen myös opettajien asunnot tulivat koulukäyttöön. Jatkoluokkien opetus alkoi v. 1937 ja toi lisää vanhempia oppilaita kouluun. Jo v. 1938 johtokunta kiirehti lisärakennuksen rakentamista. Myös lastenkodin taholta toivottiin kouluun lisää tilaa, sillä sieltä kävi vuosittain koulua useita kymmeniä lapsia.
30-luvulla koulu toimi säännöllisesti. V.1934 tosin se oli suljettuna kahden paikkakunnalla sattuneen lapsihalvaustapauksen vuoksi. Koulu sai oman puhelimen v. 1939, jolloin op. Antikainen tarjosi puhelintaan koulun käyttöön. Se katsottiin tarpeelliseksi ja opetettiin kiitollisuudella vastaan.


Ylimääräinen sokerikortti opetuskeittiölle

Koulun lisärakennustoive ei kuitenkaan toteutunut, tuli sota-aika. Koulua ei tarvittukaan olympiakisojen majoituspaikka kuten oli päätetty. Koulun käynti keskeytyi useita kertoja näinä vuosina, ja eri oppiaineiden oppimääriä jouduttiin supistamaan. Tehtiin mitä voitiin vaikeissa oloissa. Kasvimaata vuokrattiin ja annettiin tarvitsevien oppilaiden käyttöön, ja koulukeittolalla oli oma perunamaa. Vuonna 1940 kouluun tullut opettaja Julia Kauppila, silloin Valtonen, opetti kotitaloutta jatkoluokkien tytöille, ja ruokaa tehtiin niistä aineista, joita oli saatavilla. Johtokunta anoi huoltolautakunnalta ylimääräisen sokerikortin opetuskeittiön käyttöön. Opettaja Kauppila jäi eläkkeelle v. 1976 tehtyään pitkän päivätyön koulussa.

Koulurakennus syyskuussa 2013. Rakennuksessa toimii ruotsinkielinen päiväkoti Sockenstuga

Koulun kolme ensimmäistä opettajaa Lempi Ahtio, Aino Suhonen (myöh. Kuokkanen) ja Taavi Antikainen viihtyivät Pitäjänmäellä eläkkeelle siirtymiseensä saakka 50-luvun loppupuolelle. He todella omistautuivat koululleen. Lempi Ahtio solmi avioliiton vasta eläkkeelle siirtymisensä jälkeen.

Vuonna 1946 Pitäjänmäki liitettiin Helsingin kaupunkiin. Kaksi vuotta myöhemmin kouluun tulivat opettajiksi Aake Virtanen ja hänen vaimonsa Laila Virtanen. Opettaja Aake Virtanen LINKKI toimi koulun johtajana ja sittemmin rehtorina Pentti Perangon jälkeen vuodesta 1948 lähtien.


Uusi koulu Nuolitielle

Aake Virtasen aikana toteutui pitkäaikainen toive uudesta koulutalosta, kun suurten ikäluokkien tarpeisiin saatiin vihdoin uusi moderni koulurakennus, joka valmistui v. 1954 Nuolitielle (nyk. kadun nimi on Viinenkuja).

Tältä vuonna 1954 valmistunut koulurakennus näytti syksyllä 2013


Pitäjänmäen kansakoulun VI:n luokan 1955 – 56 kotitaloustunti, opettaja Sistonen.
Takarivissä (vas.):x mustasilmä, Seppo Nieminen, Kari Kärppälä, x, Juhani Jalova, x, x, x, Pertti Puustinen.
Alarivissä toinen vasemmalta: Hannu Skinnari.

Koulun oppilasmäärä oli suurimmillaan rehtori Aake Virtasen aikana 1960-luvulla, jolloin Konalan koulu ja Pajamäen viipalekoulu kuuluivat Pitäjänmäen kansakouluun.

Koulussa on vuosien varrella ollut hyvin monta pitkäaikaista työntekijää, opettajia, ruuanjakajia ja siivoojia mm. opettaja Raili Mononen 1953 – 1991 sekä rehtori Jukka Kalliokoski, joka tuli koulun rehtoriksi 70-luvulla Aake Virtasen jälkeen ja toimi rehtorina 1980-luvun loppupuolelle asti. linkki virtanen ja koulumuistot

Keskellä ala-asteen rehtori Jukka Kalliokoski 1980-luvulla
Takarivissä (vas.) : Pirjo Järvenpää ja Hilkka Jurvajoki

Pitäjänmäelle oma yläaste

Vuonna 1991 valmistui Pitäjänmäelle oma yläaste ala-asteen naapuriin Turkismiehentien päähän. Uudessa kiinteistökorttelissa saivat uudet toimitilat myös kirjasto ’37’ sekä Nuorisotalo ja Moottorihalli.

Uuteen koulurakennukseen siirtyi Munkkivuoren koululta lakkautettu yläaste, jossa alueen oppilaat olivat siihen asti käyneet ala-asteen jälkeen peruskoulun loppuun. Oppilaat kuljetettiin monta vuotta koulukyydillä Pitäjänmäeltä Munkkivuoreen. Bussi lähti Säästäriltä, Jännetien päästä. 1988 oppilaiden tapana oli ”juksata” kuljettajaa, joka erehtyi kysymään heiltä missä on Munkkivuori. Ohjeita annettiin innolla ja kouluun ajettiin kiertoreittiä. Vähitellen tieto oppilaiden käyttäytymisestä kantautui Munkkivuoren yläasteen Haaviston korviin ja koulukyydit lopetettiin. Oppilaat joutuivat omatoimisesti kulkemaan bussilla 539 koulumatkansa. Munkkivuoressa hankaluutena oli tien ylitys. Kiireessä ei aina ”ehtinyt” käyttää suojatietä. Päätös Pitäjänmäen yläasteen rakentamisesta kesti kaupungin hallintokoneistossa vuosia.

Monitoimitalo rakenteilla 1990 -1991

Monitoimitalon rakensi Rakennus-Ruola Oy ja se valmistui syyslukukaudeksi 1991. Oppilaita uuteen yläasteen kouluun tuli 280. Viereisellä tontilla toimivassa ala-asteen koulussa oli oppilaita melkein kolme sataa. Yläasteella oli 10 opetusryhmää ja tilat on mitoitettu 9 ryhmälle.
Pikomalan Sanomissa toimittaja Merja Heikkinen esittelee uutta koulua ennen koulun vihkiäisiä 6.5.1992: ”Koulurakennus on kolmikerroksinen. Se tuntui talon käyttäjistä aluksi sokkeloiselta, mutta työvuoden myötä taloon on ehditty jo tottua. Ylimmässä ja keskikerroksessa on tavallisia luokkatiloja. Toisessa kerroksessa ovat myös oppilaiden kaapit ja yleiset palvelut kuten kuraattorin ja opettajan huone. Alakerrassa on ruokala, liikuntasali ja osa erikoisluokista. Sali ja luokat ovat kouluajan ulkopuolella alueen kansalaistoiminnan käytössä.

Koululla on muitakin tiloja, mm. kirjasto, jossa on melko hyvä valikoima luettavaa. Auditoriossa on helppo pitää pienimuotoisia tilaisuuksia, lisäksi on joukko erityistiloja kuten moderni kotatalousluokka.


Pieni, mutta mukava ruokala

Ruokala on hyvin pieni, mutta mukava. Pyöreät pöydät ja viherkasvit tekevät siitä viihtyisän. Hyvä puoli on myös luonnonsuojelunäkökohtien huomioon ottaminen mm. maidon jakelussa, kertakäyttöpaukkauksia ei suosita.

Koulu on tehty oppilaiden kannalta viihtyisäksi. Pöytiä ja penkkejä on siellä täällä ja kasvit antavat tunnelmaa. Alakerran vitriinissä esitetään yleensä jonkin luokan tekemä näyttely tai käsityöryhmän aikaansaannoksia.”

Rehtori Aini Ahola harmittelee samassa lehtijutussa: ”Luokat ovat liian pieniä ja matalia. Käytävät ovat hyvin kapeita. Suunnittelussa pitäisi ottaa käyttäjät enemmän huomioon. Rehtori myöntää että uusi on aina uusi. ”

Koulun vihkiäisissä 6.5.1992 puhui apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikka. Vihkiäissanat lausui kirkkoherra Martti Pitkänen. Koulun oppilaat esittivät itse valmistamansa laulu- ja tanssiesityksen ”Ikävä sun on olla yksinäs”. Esitys sai lehtijutun (Pikomalan Sanomat 20.5.1992) yleisön nauramaan vauhdikkuudellaan ja raikkailla oivalluksillaan. Ohjelman esittämiseen oli todella paneuduttu kansallispukuja myöten.

Kansainväliset tervehdykset toivat ystävyyskoulun Munkshödjenin koulu Ruotsista Tukholman läheltä ja Raplan 2. keskikoulu Virosta noin 50 kilometriä Tallinnasta etelään.
Siirtymäkauden aikana yläasteen rehtoreina toimivat Aini Ahola 1991-1992 ja Satu Haime 1992-1993. Ala-asteen rehtoriutta hoiti tuolloin Eeva-Tuulikki Puputti.

Peruskoulun opettajia, keskellä rehtori Timo Lampola vieressään apulaisrehtori Hilkka Jurvajoki. Takarivissä oikealla Pirjo Järvenpää.

Ala- ja yläasteen koulut yhdistettiin hallinnollisesti yhtenäiseksi peruskouluksi syksyllä 1993 ja rehtorina aloitti Timo Lampola. Hän johti Pitäjänmäen peruskoulua vuoteen 1998, jonka jälkeen apulaisrehtorina toiminut Hilkka Jurvajoki siirtyi rehtorin tehtäviin. Hän toimi rehtorina syksyyn 2012 asti. Tuona aikana alkoi mm. tanssin painotettu opetus luokilla 7-9.

Yläasteen koulurakennus syyskuussa 2913


Albertin koulu Pitäjänmäelle

Ikäluokkien pienentymisen myötä kouluverkkouudistus tarjosi kuulovammaisten opetukseen painotetulle Albertin erityiskoululle tilat siirtyä Pitäjänmäen peruskoulun yhteyteen vuoden 2010 alussa. Albertin koulun rehtori Markku Lepojärvi hoiti yhdistettävien koulujen johtajuutta 2012-2013. Syksyllä 2013 erityiskoulun luokat yhdistettiin yleisopetuksen kouluun ja uutena rehtorina aloitti Päivi Häkkinen.

Pitäjänmäen kansakoulun johtajaopettajat ja rehtorit

1923 – 1926   Lempi Ahtio
1926 – 1929   Taavi Antikainen
1930 – 1945   Lempi Ahtio
1946 – 1948   Pauli Peranko
1948 – 1974   Aake Virtanen
1974 – 1989   Jukka Kalliokoski  (koulun nimi muuttui Pitäjänmäen ala-asteeksi)
1989 – 1992    Markku Kohila
1992 – 1993    Eeva-Tuulikki Puputti (peruskoulun apulaisrehtori 1993 – 1994)

Pitäjänmäen yläasteena 1991 alkaneen ja Pitäjänmäen peruskouluksi 1993 yhdistyneen koulun rehtorit

1991 -1992    Aini Ahola
1992 -1993    Satu Haime
1993 -1998    Timo Lampola
1998 -2012    Hilkka Jurvajoki
2012 -2013    Markku Lepojärvi
2013-             Päivi Häkkinen

Pitäjänmäen peruskoulun henkilöstöstä 2010
Eturivissä keskellä rehtori Hilkka Jurvajoki ja hänen vieressä apulaisrehtori Olli-Pekka Raiskila

Pitäjänmäen peruskoulun www-sivut.


Lähteet:
Pirjo Järvenpää: Pitäjänmäen koulun alkuvaiheita, Pikomalan Sanomat 9.6.1993
Marja-Liisa Mikkonen: Pitäjänmäen suomalaisen kansakoulun kehitys vuosina 1923-1946
Torbjörn Holmqvist: Konalan historiikki
Pikomalan Sanomat 5.8.1998.

Tekstyi Pirjo Järvenpää, Hilkka Jurvajoki ja Leena-Maija Tuominen
Valokuvat: Jussi-Petteri Lappi, Hilkka Jurvajoen ja Seppo Niemisen arkistot