Talo ja autotalli pihan perälle valmistuivat 1940-luvun lopulla. Samoihin aikoihin perustettiin puutarha hiekoitettuine käytävineen. Kukkien ja pensaiden valinnassa lähdettiin siitä, että aina joku niistä oli kukassa läpi kesän. Puutarhassa kukkivat yhä alkuperäiset syreenit, juhannusruusut, jasmiinit ja upeimpina kaikista vaaleanpunaiset pionit. Sodan jälkeen oman puutarhan tuotteet olivat tärkeitä. Lisäksi alkuperäisten asukkaiden ajatuksena oli, että maan piti tuottaa vähintään sen verran kuin kaupunki peri siitä vuokraa. Niinpä puutarhan puusto muodostuu pääasiassa omenapuista. Tontin takaosaan istutettiin vadelma-, karviais-, mustaherukka-, ja punaherukkapensaita, joista osa tuottaa yhä satoa. Ainakin vadelmasato myytiin 50- ja 60-luvulla suoraan paikallisille ravintoloille, ja muuta satoa torilla.

 

Talo on vaihtanut omistaa vain pari kolme kertaa ja on ollut nykyisen omistajan hallussa nyt tasan 30 vuotta. Esa ja Sinikka Siekkinen ostivat talon 1974 harjansitoja Oiva Myllykorvelta. Hän oli sokea ja sitoi harjoja talon kellarissa olevissa työtiloissa. Myllykorpi asui vaimonsa kanssa talon yläkertaa ja keskikerros oli vuokralla. Näin talossa on ollut ylä – ja alakerran
asunnot omine suihkuineen ja keittiöineen. Siekkiset tekivät talossa perusteellisen remontin ja talon väri vaihtui vaaleanvihreästä punamullaksi.

Talon nykyinen omistaja Sinikka Siekkinen vaihdatti varaavan sähkölämmön kaukolämpöön 80-luvulla. Vuonna 2001 tehtiin puutarhan puolelle laajennus, joka käsittää pienen avoverannan sekä talvilämpimän suuremman ” lasiverannan”. Kuiva ja lämmin kellari kätkee uumeniinsa muiden tilojen ohella myös puilla lämmitettävän saunan.

Kirjoittanut: Sinikka Siekkinen, joulukuussa 2004.