Nymanin Talo (Pitäjänmäentie 17)

Nymanin talo on hirsirunkoinen, perustuksiltaan luonnonkivestä ja tiilestä rakennettu kolmikerroksinen asuinrakennus. Hirret on tuotu Helsingin kantakaupungista puretusta puutalosta ja talo on valmistunut vuonna 1934, ja se on täten Pitäjänmäen vanhin varsinainen kerrostalo.

Kauppaneuvos Atrhur Nyman puodissaan.

Rakennuksen omisti kauppaneuvos Arthur Nyman, myöhemmin hänen perikuntansa. Kauppahuone Nymanin perusti vuonna 1868 Fredrik Nyman. Fredrikin poika Arthur jatkoi kauppahuoneen pitämistä, ja vielä 1960-luvun puolivälissä Nymanilla oli Arthur Nyman – sekatavara- ja siirtomaatavaraliikkeet Eerikinkatu 15-17:ssä, Aleksanterinkatu 50:ssä, Runeberginkatu 29:ssä, Eteläinen Hesperiankatu 16a:ssa, Meritullinkatu 11:ssä, Hernesaarenkatu 15:ssä, Lönnrotinkatu 26:ssa sekä Pitäjänmäentie 17:ssä. Nymanin kauppahuone toimi aluksi Eerikinkatu 15-17:ssä sijainneissa puutaloissa, vuonna 1927 kauppaneuvos Arthur Nyman rakennutti tälle Eerikinkadun tontille kerrostalon, joka sekin tunnetaan Nymanin talona. Todennäköisesti juuri tältä tontilta puretuista vanhoista Nymanin puutaloista ovat peräisin hirret, joista on rakennettu Pitäjänmäen Nymanin talo vuonna 1934. Kauppahuone Nymanin toiminta yrityksenä loppui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Pitäjänmäen Nymanin talonasuntoja vuokrattiin mm. Nymanin työntekijöille. Vuonna 1963 Arthur Nymanin perikunta myi rakennuksen osakehuoneistoiksi, ja näin Asunto-osakeyhtiö Pitäjänmäentie 17 syntyi. Nymanin liike toimi talossa kuitenkin vielä myynnin jälkeenkin, ilmeisesti vuoteen 1967. Asunto-osakeyhtiön muodostamisen yhteydessä osa vuokralaisista lunasti asunnon itselleen: esimerkiksi liikeapulainen Tuulikki ja varastomies Väinö Lipasti asuivat talossa vuokralla 1950- ja 1960-luvulla ja toimivat myös talonmiehinä. Asuntojen tullessa myyntiin, he lunastivat talosta osakkeen itselleen ja asuivat siinä vuoteen 1969.

Puulämmitys talossa oli vielä 1960-luvun lopullakin, hellatkin lämpenivät vielä tuolloin puilla. Yhdeksässä asunnossa on säästetty kakluuni, yhdessä rakennettu aikaisemmin puretun kakluunin paikalle takka 1980- ja 1990-luvun vaihteessa, ja vain kahdesta kakluuni on kokonaan purettu, joten tulisijaa ei ole lainkaan. Kakluuneja on uusittu vuosien saatossa, joten niitä on useita eri malleja. Nykyään talossa on suora sähkölämmitys, mutta myös kakluunien käyttö on edelleen mahdollista, koska hormit ovat käyttökuntoiset ja ne nuohotaan säännöllisesti. Osa asukkaista säästääkin sähkölaskussaan käyttämällä sähköpattereiden sijasta kakluunia mahdollisimman paljon.

Alkuperäinen kakluuni

 

Kahdentoista asunnon talossa kaikki asunnot ovat 35,5-neliöisiä (päätyasunnot 36 neliötä) ja ainakin alunperin samanlaisia (1h+k). Nykyisellään osa asunnoista on muutettu kaksioiksi jakamalla pihanpuoleinen huone (alunperin keittiö) kahteen osaan (2h+kk tai 2h+k). Jokaisessa kolmessa rapussa on kussakin neljä asuntoa, ja jokaisessa kerroksessa aina kaksi asuntoa. Ylimpänä on ullakko, jossa on mm. varastotilaa. Myös pienessä kellarissa on varastotiloja. Kaivovettä ja vesiposteja Nymanin talon asukkaat käyttivät pitkään, sillä kylmävesijohto taloon vedettiin vuonna 1961. Nykyisinkin taloon tulee vain kylmä vesi, sillä tarvittava lämmin vesi lämpenee joka asunnossa omalla lämminvesivaraajalla. Vuonna 1961 asuntoihin rakennettiin myös sisävessat, jotka tosin käsittivät aluksi vain vessanpöntön, myöhemmin vessoja on laajennettu. Ennen sitä ulkokäymälät erikseen miehille ja naisille sijaitsivat tontin pohjoisosassa nykyisen Turkismiehenkujan kohdalla nykyisen kirkon eteläpuolella. Kun Nymanin talo lämpeni pelkästään puilla, halkoliiteri sijaitsi Pitäjänmäentie 17:n ja 19:n tonttien välissä. Suoraan sähkölämmitykseen siirryttäessä 1960-luvulta alkaen puiden tarve väheni ja piharakennus purettiin. Myöhemmin taloyhtiöllä oli halkovarasto kellarissa, ei tosin enää nykypäivänä, nyt kukin huolehtii itse halkojen mahdollisesta hankkimisesta. Pesutupa Nymanin talolla oli aikoinaan talon länsipäädyn liiketilassa, sinne oli sisäänkäynti myös pihan puolelta. Pesutuvassa työskenteli myös pitkäaikainen pitäjänmäkeläinen Martta Röysky, joka perusti naapuritaloon Pitäjänmäentie 15:een Patteribaarin vuonna 1957.

Pitäjänmäentie 17 oli pitkään varsin huonokuntoinen, mutta tilanne on nyt huomattavasti parempi. Porraskäytävien raput ja kaiteet kuten myös talon muut rakenteet kivijalkaa lukuunottamatta ovat puisia, rappukäytävät on paneloitu uudelleen 2001 ja portaat ja lattiat maalattu 2004. Myös useat asunnot on remontoitu viime vuosien aikana. Yhtiön korjauksista mainittakoon ikkunoiden uusiminen 1983, rappujen ulko-ovien uusiminen 1989, katon maalaus 1995 sekä ulkopintojen osittainen rappauskorjaus ja maalaus 1999. Rappukäytävien alkuperäinen väritys oli harmaa, nykyisin jokainen rappukäytävä on lattioiltaan ja alaosiltaan maalattu omalla värillään: joko siniseksi, vihreäksi tai siniharmaaksi. Rakennusta kuten myös sen naapureita Pitäjänmäentie 15:ttä ja 19:ää on kaupunginmuseon taholta ehdotettu suojeltavaksi aikakautensa arvokkaina liike- ja asuinrakennuksina. Nymanin talo on myös tällä kohtaa Pitäjänmäentien varren taloista ainoa, joka sijaitsee omalla tontilla, muut ovat kaupungin vuokratonteilla. 738 neliön suuruisen tontin yksityinen omistus juontanee juurensa talon rakentamisaikaan, jolloin Pitäjänmäki kuului vielä Helsingin pitäjään, ja talokin oli Nymanin suvun omistuksessa.

Talon asunnot ovat enimmäkseen yksityishenkilöiden omistuksessa,talonmiehen asuntona käytetyn asunnon omistaa As. oy Pitäjänmäentie 17. Aikaisemmin Valio omisti talosta useita huoneistoja, joita käytettiin työsuhdeasuntoina. Viimeinen niistä poistui Valion omistuksesta 2005, kun pienten asuntojen kysyntä Valion henkilökunnan keskuudessa oli vähentynyt.Selvässä enemmistössä asunnoista omistaja asuu asunnossaan ja osassa on vuokra-asukas.

Asukkaiden vaihtuvuus on ajoittain tiheää. Runsaasti uusia asukkaita talo sai 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin, kun Konalan siirtolapuutarha alkoi olla purku-uhan alla, ja lopulta purettiinkin. Pitäjänmäentie 17:ään muutti sieltä silloin useampikin perhe.

Muutoinkin vielä 1960- ja 1970-luvulla lapsiperheiden asuminen talossa oli yleistä, ja jopa jokunen neli- ja viisilapsinen perhe kuului asujamistoon. Sittemmin 1980-luvulla lasten osuus asukaskunnasta vähitellen pieneni ja 2000-luvulla asukkaiden joukkoon on kuulunut vain yksi lapsi. Nykyisin perheitä ei siis talossa asu, vaan yksin tai myös kaksin asuminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Asukkaiden keski-ikä on kuitenkin kohtalaisen alhainen: suurin osa asukkaista on nyt 1970- tai 1980-luvulla syntyneitä.

Talon asukkaiden ikäjakauma on parina viime vuosikymmenenä muuttunut huomattavasti: vielä joitain aikoja sitten talossa oli suhteellisen paljon iäkkäitä asukkaita. Koska suurin osa asukkaista on nykyisin melko samaa ikäluokkaa, on myös yhteishenki talossa varsin korkealla. Pidetään kevättalkoot ja monet asukkaat ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa. Ikäjakauman kannalta talosta voidaan erottaa 1960-luvulta alkaen siis seuraavia vaiheita: aluksi suurehkotkin perheet olivat yleisiä, sen jälkeen yleisimmin asui keski-ikäisiä, mutta perheitäkin vielä jonkin verran. Myös iäkkäitä asukkaita oli 1990-luvulle asti. Nyt talo on lähinnä melko nuorten yksinasuvien tai pariskuntien asuttama.

Pitäjänmäentie 15:n Ruokabaarin aiemman omistajan Martta Röyskyn asuessa vuosina 1948 – 1949 talossa, hän muistelee siinä olleen Espoosta päin lukien liikkeinä Tirkkosen suutarin, kaksi kangaskauppaa, lihakaupan, Nymanin sekatavarakaupan sekä Huldan maitokaupan. Hän muistelee myös, että nykyisen Pitskun Hius – kampaamon kohdalla oli pyykkitupa, jossa pyykkiä käytiin pesemässä.

1970-luvulla nykyiset Pitskun Hius – kampaamon ja Korttipajan tilat olivat yhtenä liiketilana, ja siinä toimi rouva Linnan vaatetusliike. Vuonna 1980 tila jaettiin kahtia ja toiseen puoleen tuli vuokralle vielä nykyisinkin tiloissa oleva Leila Landenin kampaamo Parturi Landen (nykyinen Pitskun Hius). Rouva Linna piti tämän jälkeen vielä liikettään tilan toisessa puoliskossa. Myös liiketiloissa oli tuohon aikaan omat lämmittimet. Rouva Linnan vaatetusliike lämpeni öljykamiinalla, joka sai koko liikkeen ja sieltä ostetut vaatteet tuoksumaan öljyltä. Kampaamoon hankittiin sähkölämmitin, mutta Linna varoitti, että sellaista ei hintansa puolesta kannattaisi hankkia, koska sitä ei tiedä milloin talo purettaisiin. Nymanin talon kohtalo on siis ollut pitkäänkin varsin epävarma.

 

Mikon kioski ja monta muuta liikettä

Talon liikehuoneistojen historia on 1970-luvulta lähtien ollut seuraavanlainen:

Talon Helsingin keskustan puoleisessa päädyssä toimi vuodesta 1971 Maila Tolkin kemikalioliike. Se lopetti toimintansa Mikon kioskin laajentuessa, ja kukkakaupan saadessa omat tilat kemikalion paikalta 1990-luvun alussa. Kukkakauppa toimi aiemmin siten, että sillä oli sama sisäänkäynti Mikon kioskin kanssa. Kukkakauppa, nykyiseltä nimeltään Pitäjänmäen Kukka, on ollut talossa vuodesta 1983, tosin omistajat ovat vaihtuneet useaan kertaan. Vuoden 2006 lopussa kukkakaupan toiminta näissä tiloissa loppui. Elokuussa 2007 tähän tilaan avattiin kodinkonehuolto -liike. Kodinkonehuolto ei kuitenkaan toiminut pitkään. Maalis-huhtikuun vaihteessa 2008 tilassa avautui Vaihtopaikka ry. Liikkeeseen saa tuoda ja sieltä saa ottaa mukaansa ilmaiseksi käytettyjä vaatteita ja muuta tavaraa. Toiminnan “kantavina voimina” ovat Jary Högnabba ja Maaret Lommi vapaaehtoisten avustamina. Yhdistyksellä oli ensin telttatoimintaa Pitäjänmäen S-marketin edessä, kunnes sopivat vuokratilat löytyivät, ja toiminta siirtyi näin vakinaisiin tiloihin.

1970-luvulta talossa toiminut alunperin Mikko Kääriäisen omistama Mikon kioski on kokenut useita muodonmuutoksia vuosien aikana. 1990-luvun alkuun saakka kioski oli varsin pieni, myynti suoritettiin luukun takaa, ja usein jono ulottuikin pitkälle kadulle saakka. Kukkakaupalla oli silloin yhteinen sisäänkäynti Mikon kioskin kanssa. Ensimmäisessä laajennuksessaan kioski laajeni tiloihin, jossa aiemmin toimi pieni liha- ja elintarvikekauppa. Muutamaa vuotta myöhemmin kioski laajeni jälleen. Valikoimakin monipuolistui jatkuvasti.

Toisessa laajennuksessa kukkakauppa sai tilat ja oman sisäänkäynnin nykyiseltä kohdaltaan kemikalioliikkeen paikalta, ja kemikalioliike lopetti. Vuoden 2003 loppupuolella Mikon kioski vaihtoi omistajaa, mutta vanha nimi on säilynyt: Mikko Kääriäinen siirtyi pitämään leipomon myymälää ja kahvilaa Konalaan. Uuden omistajan aikana kioskilla on myytävänä myös antiikkia ja muuta vanhaa tavaraa. Kääriäisen aikoina kioski oli tunnettu siitä, että sen avulla tuettiin paikallista urheiluseuraa Pitäjänmäen Tarmoa. Helmikuussa 2007 kioskin pitäjä vaihtui ja samalla tilat pienenivät noin puoleen entisestä. Toiminta ei muodostunut pitkä aikaiseksi, vaan loppui jo toukokuussa 2007. Elokuussa 2007 tiloissa aloitti täydellisen remontin jälkeen kahvila-kioski Bambu. Bambu toimi vain vajaan vuoden: se lopetettiin heinäkuussa 2008. Maaliskuussa 2009 tiloissa avautui Racing Factory, joka myy radio-ohjattavia autoja ja muita laitteita sekä niiden oheistarvikkeita. Liike toimi ensin lyhyen aikaa talon länsipäädyssä pienemmässä liiketilassa. Racing Factoryn muutettua lokakuussa 2010 Leppävaaraan, tiloihin avattiin helmikuussa 2011 Remonttiapu Suokas Oy. Yritys joka myy keittiö- ja kylpyhuonekalusteita ja tekee remontteja.

Mikon “kiska” heinäkuussa 2006 .

 

Mikon kioskin vieressä ollutta elintarvikeliikettä pitivät Reino Pinta ja Orvokki Niemelä. Kauppa oli perustettu 1976. Sieltä sai mm. lihaa, leikkeleitä, hedelmiä, maitotuotteita ja muita peruselintarvikkeita. Kauppa oli pieni, oikea vanhanajan lähikauppa. Liike toimi 1990-luvun alkuun asti, jolloin Mikon kioski laajensi sen tiloihin.

Toiseksi viimeisessä liiketilassa on toiminut Leila Landenin parturi-kampaamo Landen vuodesta 1980. Sitä ennen tilassa oli mm. Rouva Linnan vaatetusliike. Nykyisin kampaamon nimi on Pitskun Hius, mutta omistaja on sama. Kampaamossa työskentelee omistajan lisäksi yksi työntekijä.

Viimeinen liike Espoon puolella oli 1980-luvun alkuun asti rouva Linnan vaatetusliike, Linnalla oli käytössään aluksi myös nykyisen kampaamon tilat. Myöhemmin vuoteen 1986 saakka tilassa oli Lea Juvosen sähkötarvike- ja valaisinkauppa. Vuodesta 1986 tilassa toimi Pekka Lahden suutari- ja bootsiliike. Suutariliike muutti 2000-luvun alussa Mäkelänkadulle, ja tila oli pitkään tyhjillään. Vuonna 2004 siinä oli puolisen vuotta kirpputori, ja myöhemmin lyhyen aikaa jääkiekko- ym. keräilykortteihin erikoistunut Korttipaja. Keväästä 2005 lähtien tila oli pitkään tyhjillään. Sittemmin tilassa toimi siivousyrityksen varasto, ja syksystä 2008 alkaen radio-ohjattavia autoja ja muita laitteita sekä niiden oheistarvikkeita myyvä Racing Factory. Liike muutti maaliskuussa 2009 isompiin tiloihin samaan taloon entisen Mikon kiskan paikalle. Tämän jälkeen entinen suutariliikkeen tila on ollut enimmäkseen tyhjillään, joulun alla 2009 siinä toimi hyvin lyhyen aikaa bootsimyymälä. Tila on edelleen Pekka Lahden omistuksessa. Joulukuussa 2010 tiloihin muutti suutari- ja bootsiliike Boot Factory, jota pitää Anthony Brantberg.

 

Pitäjänmäentie 17 helmikuu 2005.
Kuvan ottohetken liikkeet ovat kampaamo Pitskun Hius, Mikon kioski sekä Pitäjänmäen kukka.

 

Monenlaisia ammatteja Nymanin talossa

1960-luvun alusta nykypäivään Pitäjänmäentie 17:ssä on ollut mm. seuraavia ammatteja harjoittaneita asukkaita: autoilija, teknikko, kirvesmies, jyrsijä, opiskelija, liikeapulainen, liikkeenharjoittaja, merkonomi, varastotyöntekijä, arkistonhoitaja, työnjohtaja, koneistaja, maalari, metsuri, sekatyömies, vanhempi lavastemies, muurari, sairaanhoitaja, aluehuoltomies, karkaisija, teleksinhoitaja, päiväkotiapulainen, toimistovirkailija, puuseppä, elektroniikka-asentaja, piiripäällikkö, sähköasentaja, urheiluhieroja, hammaslääkäri, nosturinkuljettaja, siivooja, TV-mekaanikko, prosessimies, puutarhatyöntekijä, valokuvausassistentti, apulaiskylmäkkö, höyläri, reikäkortinlävistäjä, liikennemyymälätyöntekijä, vakuutusvirkailija, värimies, meijerityöntekijä, tulliterminaalin esimies, pankkivirkailija, ATK-toimihenkilö, porari, leipuri, vientilaskuttaja, keittäjä, laitosasentaja, myyntineuvottelija ja matkatoimistovirkailija. Asukkaiden ammattijakauma on siis ollut kautta aikojen melkoisen työntekijävoittoinen.

 

Teksti ja kuvat Jussi-Petteri Lappi
Lähteet:
Martta Röyskyn haastattelut
Tuulikki ja Väinö Lipastin haastattelu
As. oy Pitäjänmäentie 17:n talonkirja (asukkaat alkaen vuodesta 1963, liikkeet alkaen vuodesta 1971)
Helsingin Sanomat 12.10.2008: Kertomuksia keskustan kortteleista, kortteli 153: Telkkä.