Marttilan Invalidikylän 1940-luvun alussa rakennetuissa taloissa ei alun perin ollut omia saunoja. Väki kävi saunomassa Korsutie 22:ssa yleisessä saunassa.
Suomen Punainen Risti vuokrasi tontin 3.9.1945 Helsingin kaupungilta. Vuokrakausi alkoi 1.9.1945 ja päättyi ensimmäisen sopimuksen mukaan 30.11.1990. Marttilan Sauna Oy:lle tontti siirtyi 18.3.1953.
Sauna tunnettiin Invalidikylän tai Inviksen saunana tai Nurmisen saunana. Viralliselta nimeltään saunaa pyörittävä yritys oli Marttilan Sauna Oy.
Saunaa piti Nurmisen perhe, Ilmari (1908 – 1975) ja Maire Nurminen (1914 – 1993). Nurmisen perheenjäsenillä ei ole tietoa saunan rakennusvuodesta. Saunarakennuksen laajennus valmistui 1959.
Nurmiset olivat Invalidikylän ensimmäisiä asukkaita. Koti oli Korsutie 5:ssä. Perheeseen syntyi neljä lasta Sinikka (nyk. Perklen), Pekka, Marjatta ja Pentti. Kun saunarakennuksen laajennus oli valmistunut, perhe muutti saunan yläkertaan. Korsutien asunto annettiin vuokralle.
Vadelmalimsaa ja pilsneriä
Korsutien saunarakennuksessa oli perhesauna (tilaussauna) ja yleinen sauna. Miesten vuorot olivat yleisessä saunassa torstaina ja lauantaina. Naisten vuorot olivat keskiviikkona ja perjantaina.
Maire piti saunaa. Ilmarilla oli maalausfirma, jossa hänellä oli miehiä töissä. Maire lämmitti saunat neljä kertaa viikossa ja oli kassalla ottamassa saunojat vastaan ja hoiti siinä samalla kioskimyyntiä. Siivojat olivat ”vieraita”.
Saunassa oli kolme kiuasta, kaksi oli tilauspuolella ja yksi yleisellä osastolla. Kaikki kiukaat lämmitettiin samasta pesästä rakennuksen kellarista. Kiukaat olivat kertalämmitteisiä ja uuniin mahtuivat metrin pituiset halot. Lämmitys oli aloitettava heti aamutuimaan.
Saunarakennus toukokuussa 2010
Äiti-Maire oli kiinni saunan hoitamisessa aina keskiviikosta lauantaihin. Perheen vanhin tytär 1942 syntynyt Sinikka oli aika pienestä pitäen saunan kassalla – mutta vain naisten vuoropäivinä. Sinikka ei halunnut mennä miesten vuorolla töihin. Kassalta oli pieni luukku yleiselle puolelle eikä Sinikka halunnut myydä saunojille juotavaa.
Kaupan oli vadelmalimsaa, jaffaa, sitruunasoodaa, päärynälimsaa, vuodesta 1952 coca colaa, vichyä ja pilsneriä sekä jonkin verran makeisia. Pyyheliinoja sai vuokrata ja vihtoja oli myytävänä.
Nurmisilla oli kesäpaikka Karjalohjalla. Viikko juhannuksen jälkeen siellä tehtiin vihdat talven varalle. Ajankohta oli paras mahdollinen vihdoille, joiden piti säilyä käyttökelpoisina talven yli.
Saunan pitäminen loppui
Maire lopetti saunan pitämisen 1979 jäädessään eläkkeelle. Viimeisinä vuosina sauna lämpeni enää pari kertaa viikossa. Rakennukseen tuli viideksi vuodeksi vuokralaiseksi Käpylä Printti. Maire asui edelleen yksin yläkerrassa.
Rakennus myytiin 1984 Lämpöteollisuudelle ja Maire muutti takaisin Korsutie 5:een. Taloon rakennettiin sauna, koska Maire piti saunomisesta.
Sinikka muutti Korsutie 5:een mentyään naimisiin 1964. Klaukkalaan hän muutti 1973. Pekka Nurminen on nykyisin monilla pitäjänmäkeläisille tuttu. Hän pitää pyöräkorjaamoa Lauritsantiellä.
Kovat löylyt
Pitäjänmäen Tarmolla oli jääkiekkomatsi talvisena sunnuntaina Pitäjänmäen urheilukentällä tamperelaista Tapparaa vastaan. Tarmo oli vuokrannut Nurmisen saunan.
Molempien joukkueiden pelaajat kiipesivät lauteille. Tamperelaiset täyttivät ämpärin vedellä heittääkseen kunnon löylyt. Pitäjänmäkeläiset varoittivat ja kertoivat, että tässä saunassa on niin hyvät löylyt ettei kiukaalle tarvitse heittää ämpärikaupalla vettä.
Tapparan miehet eivät uskoneet, vaan kiukaalle kipattiin vettä ämpärillinen. Tarmolaiset pääsivät kovia löylyjä pakoon. Kaksi tapparalaista jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan hoidattamaan vesirakkuloille palanutta ihoaan.
Missä on oma jalka?
Saunassa kävivät muutkin pitäjänmäkeläiset kuin Invalidikylän asukkaat. Nykyisen koulun lähellä asuneelle Pentti Riutulle (synt. 1937) sota tuli konkreettisesti Nurmisen saunassa. Yli puolelta miehiltä puuttui käsi tai jalka ja se paljastui vasta saunassa.
Välillä invalidit vitsailivatkin siitä miten löytää oma jalkansa tai kätensä pukuhuoneen naulasta. Kauhein muisto Pentillä on saunareissusta, jolle hän joutui tokaluokkalaisena äitinsä matkassa. Totta kai samaan aikaan saunassa oli oman luokan tyttöjä!
Olli Kaijanmäki muistaa vieläkin miten miehet juttelivat Elis Askin nyrkkeilymestaruudesta 1951 saunan lauteilla.
Sotainvalidit kävivät Yrjönkadun saunassa omalla vuorollaan sunnuntai-aamuisin uimassa ja saunomassa.
Pitskussa monta yleistä saunaa
Pitäjänmäellä oli muitakin saunoja. Bergströmin sauna oli Hemmingintiellä. Saattoipa joku käydä Talin siirtolapuutarhankin saunassa. Kastorin saunassa ei juuri käyty. Mäkkylän Elannon yhteydessä oli sauna, jossa saivat käydä työntekijät ja talon asukkaat. Olli Kanervo muistelee nuorena myyjänä lämmittäneensä saunan hyvin monena lauantaina. Saunoja oli monissa vuokrataloissa, esim. Strömbergin taloissa.
Kun Pitäjänmäki liitettiin Helsingin kaupunkiin 1946, esitti Pitäjänmäen pientaloyhdistys vesijohdon vetämistä Pitäjänmäelle. Moneen taloon oli haettu vesi yleisistä vesiposteista.
Omia saunoja 1950-luvulla
Invalidikylän taloihin alettiin rakentaa omia saunoja 1950-luvulla. Kauko Malmgren oli mukana isänsä kanssa kesällä 1953 rakentamassa saunaa heidän talonsa alle. Betoniseinäisestä saunasta ei koskaan tullut kelvollista. Etenkin talvella kylmyys tunki sisään seinistä. Asteet nousivat vain 60:een. Kunnolliset saunat saatiin vasta kun ne rakennettiin erillisiin piharakennuksiin.
Levonniemen taloon rakennettiin sauna 1952. Isä sai Lopelta puutavaraa ja hänen veljensä sahasi ne. Puita kuljetettiin pienellä kantti kertaa kantti autolla.
Kaija Malmgren kävi tyttökavereittensa kanssa yhdessä Nurmisen saunassa. Etukäteen sovittiin milloin mennään. Vieläkin hän muistaa munashampoon tuoksun ja koostumuksen. Kaija muistaa pettymyksen kun piti käydä omassa saunassa eikä enää voinut käydä Nurmisen saunassa.
Inviksen saunassa Mäkkylästä käsin
Ritva Kivimäki (nyk. Bergén) asui äitinsä kanssa Mäkkylässä Sikurimyllyntien varrella 1950-luvulla. Kotitalossa ei ollut saunaa. Äiti pääsi työpaikallaan käymään suihkussa. Ritva kävi tyttökaverinsa kanssa usein Nurmisen saunassa. Välillä käytiin Yrjönkadun uimahallin saunassa, ainoa Helsingin uimahalli siihen aikaan.
Ritva kävi Helsingin yhteiskoulua Urho Kekkosen kadun, entisen Kampinkadun varrella. Hänellä oli junaan kuukausilippu ja sillä pääsi samaan hintaan saunomaan ja uimaan Yrjönkadulle.
Teksti
Leena-Maija Tuominen ja Sinikka Perklen
Pitäjänmäen Muistipiiri 13.10.2009
Kuva
Jussi-Petteri Lappi
Pitäjänmäki Muistelee 