Ensimmäinen muistoni liittyy muuttoomme Haagasta Kauppalantieltä Pitäjänmäkeen ihan omaan kotiin ja taloon. Istuin kuorma-auton lavalla nojatuolissa ja pidin viiden litran maitokannua jalkojeni välissä ja jännitin, minne mennään. Autoa ajoi isäni Eino Kari ja veljeni Juha istui äitini Ilmi Karin sylissä. Tämä tapahtui 22.7.1949.
Sen jälkeen kävin Helsingin Meijeriliikkeessä Henrikintiellä ja Nemlanderin kaupassa asioilla useammankin kerran – kesällä kävellen ja talvella potkukelkalla usein samaa 5 litran maitokannua kantaen.
Tulimme Pitäjänmäelle Kyläkirkon kulmille ihka omaan kotiin, joka silloin oli osoitteessa
Puistotie 29. Tontti oli ostettu 8.3.1945 ja erotettu Bertas -nimisestä tilasta. Vanhempani – Eino ja Ilmi Kari – olivat tehneet Haagasta pyöräretkiä tänne ”erämaille” ja isäni erityisesti ihastui tonttiin, jossa kasvoi pari upeaa honkaa ja näkymä länteen oli auringon laskiessa upea. Kävelymatkan päässä oli Espoo ja siellä äitini vanhemmat eli ”mummula”. Äitini vanhemmat olivat muuttaneet Nurmijärveltä 8 lapsensa kanssa Leppävaaraan. Äitini Ilmi (o.s Jousi) syntyi 1910 Nurmijärvellä. Tänä päivänä hän asuu Pohjois-Haagassa Pikku-Marian dementiakodissa, jonne onneksi on kotoa lyhyt matka.
Isäni Eino Kari (synt. 1909 Hausjärvellä) tuli 1930-luvun alussa Riihimäeltä Haagaan Parkettitehtaalle töihin. Tehdas sijaitsi nykyisen Haagan paloaseman lähellä. Vanhempani tutustuivat Haagan Elannossa (Kauppalantie 2, punatiilinen rakennus lähellä paloasemaa), kun äitini rupesi tahallaan myymään hänelle ” eilispäivän kovaa ranskanleipää”. Isäni kuoli vuonna 1988.
Ensimmäiset muistikuvani liittyvät siihen, että tontin läpi kulki juoksuhauta, joka oli syvä ja pelottava. Sitä ruvettiin täyttämään kaikella mahdollisella romulla mm. vanhoilla lastenvaunuilla, polkupyörillä ja hetekoilla. Juoksuhauta ylettyi naapurin puolelle (Suntionpolku 9) jossa oli pommisuoja. Kotimme valmistui ja osoitekin muuttui samalla paikalla Kyläkirkonkuja 3:ksi
Ensimmäinen kotimme Kyläkirkontiellä 1949. Kuvan on ottanut opetusneuvos Antti Lappalainen, joka 1956 perheineen muutti taloon.
Tarja ja Juha Kari kotipihalla vuonna 1949.
Naapurina etelään oli Nyström, joka rakennutti Friherssin linjalle autotallit (nykyisin Henrikinkuja:n 4 tontti) ja kaakkoon päin tontti rajoittui Käckin sekä Kivistön kiinteistöihin. Pohjoispuolella naapurina oli (ja on) Frommin kiinteistö, jossa näin aikanaan ensimmäiset päärynä- sekä luumupuut. Itäpuolen naapurina olivat Karellin talossa mm. Pakarisen perhe, jonka lapset Tuula sekä Matti tulivat usein pihallemme leikkimään veljeni Juhan, Käckin Pertin, Kivistön Yrjön sekä Oksan Raimon kanssa.
Oma kaverini oli Frommin Marita, joka asui pohjoisen puolella korkealla mäellä ja oli samanikäinen. Kun ensi kerran tapasimme, Marita puhui ainoastaan ruotsia ja minä ainoastaan suomea. Mutta siitä se yhteinen kieli lähti leikkien kautta kehittymään.
Seisomassa Marita Fromm. Isämme Eino Karin rakentamaa polkuautoa ajaa veljeni Juha Kari, hänen takanaan Yrjö Kivistö 1952.
Eteläpuolella olivat Diakonissalaitoksen lastenkodin eri yksiköt. Muistan, kun joskus veimme äitini kanssa joulun alla paketteja, joissa oli kahvia, suklaata, ja jotain lämpöistä esim.
villasukkia lastenkodin lapsille. Silloin saimme nähdä myös asukkeina olleita vauvoja.
Karell ajoi taksia, Nyström harjoitti Frihersin linjan liiketoimintaa, toisella puolella Kyläkirkontietä oli Toivosen metalliverstas, jossa tehtiin mm. saranoita, ja isäni teki talomme alakerrassa puusepäntöitä. Pienyrittäjiä kaikki naapurit.
Kyläkirkonkuja hävisi v.1964 kartalta, koska isäni sekä naapurin Johan Nyström jakoivat sen osuuden siten, että katu sulautettiin molempiin tontteihin. Kyläkirkonkuja alkoi Kyläkirkontie 25:n ja 27:n välistä ja päätyi Suntionpolku 3:n tontin länsireunaan (Lölundin kiinteistö silloin).
K-kauppiaana nykyisen Mäkkylän kioskin paikalla olivat ensin kauppiaat Niemi, sitten Sinerlahti, ja sen jälkeen Karlsson, joka otti kaupan itselleen.
Nykyisen talomme paikalla oli maakellari. Muistan vieläkin elävästi sen sisäpuolelta. Vein sinne äitini kanssa perunasäkkejä ja hillopurkkeja talven varalle. Nenässä melkein tuntuu vieläkin kellarin tuoksu. Uusi talo valmistui maakellarin paikalle 1956.
Uusi kotimme valmistui maakellarin paikalle 1956.
Eino Kari ajamassa Henrikintietä Sylvesterintien ja Kyläkirkontien välillä vuonna 1959 Austin A40:llä.
Opintieni aloitin Pitäjänmäen punatiilisessä kansakoulussa opettaja Aino Kuokkasen luokalla. Veljeni pääsi jo uuteen kouluun syksyllä 1954. Vanhassa kyläkirkossa kävin rippikoulun, mutta ripille pääsy oli jo uudessa kirkossa toukokuussa 1959. Rippi-isäni oli Kaarlo Kuosmanen.
Kun v.1967 menimme naimisiin, hankimme oman kodin Espoon puolelta. Tulin perheeni kanssa takaisin ”kotikonnuille” v 1978, kun vanhempani väsyivät tontin ja talon hoitoon. Nyt tontti on puolitettu ja tyttäreni perheineen rakennutti oman kodin ”ikkunamme” alle.
Kolme lastenlasta, Tea, Paul ja Inka – neljättä polvea – taapertavat jo samalla tontilla, joka vuonna 1945 oli raivaamatonta juoksuhaudan jakamaa peltoa ja kalliota.
Pitäjänmäki Muistelee 