“Kun Arvi Petterssonin (synt. 24.7.1900 Valkeala) isä kuoli 1926, ryhtyi poika huolehtimaan äidistään. Sotaa edeltäneinä vuosina he asuivat maalla lähellä Helsinkiä ja Pettersson tuli kohtalaisen hyvin toimeen harjoittaen putkiasentajan ammattia.”
Näin kirjoitetaan Punaisen Ristin raportissa, joita on tehty sotainvalideista. Raportti jatkuu:
”Pettersson toimi sota-aikana ryhmänjohtajan jalkaväkirykmentti 61:n viidennessä kompaniassa. Rykmentti siirrettiin tammikuussa Taipaleenjoelle ja sieltä helmikuun lopussa Vuosalmelle. Tappiot eivät tähän mennessä vielä olleet kovin suuret, mutta malliskuun 9 p:nä alkoi vihollinen rynnistää rykmenttiä vastaan ankarammin kuin milloinkaan ennen, ja painostusta jatkui yhtä mittaa pari vuorokautta. Iltapäivällä 10 p:nä oli osasto, johon Pettersson kuului, hirveässä kranaattitulessa juuri suorittamassa vaihtoa etulinjassa, kun kranaatti räjähti aivan hänen vieressään silpoen molemmat jalat, jotka myöhemmin täytyi katkaista polven alapuolelta. Vaikka verenvuoto oli kova, ei Pettersson kuitenkaan menettänyt tajuntaansa, ja hänen ryhmänsä miehet toimittivat pidetyn ryhmänjohtajansa, ”Petterin”, heti sidontapaikalle.
Lokakuun alussa 1940 Arvi Pettersson kykyni jo siinä määrin liikkumaan proteesillaan, että hänet voitiin sijoittaa töihin valtion konepajalla Helsinkiin. Entistä ammattiaan hän ei enää pysty harjoittamaan, koska putkityömies tarvitsee välttämättä vahvat jalat joutuessaan paljon liikkumaan portaissa. Uudessa ammatissaan Pettersson ei kuitenkaan vielä kykene ansaitsemaan niin paljon, että hän sillä pystyisi elättämään äitinsä ja itsensä, varsinkin kun heidän on ollut pakko muuttaa pääkaupunkiin.”
Uusi koti saatiin Pitäjänmäeltä Marttilan Invalidikylästä. Vuokrasopimuksessa: ”Suomen Punainen Risti vuokraa Arvi Petterssonille ja hänen äidilleen Maija Petterssonille omistamansa 2 huonetta ja keittokomeron käsittävän invaliditalon n:o 24 ulkohuonerakennuksineen ja tontteineen”.
Rahalahja Amerikasta
Amerikasta saatiin rahalahjoituksia, jotka Suomen Punainen Risti jakoi anomuksen mukaisesti sotainvalideille.
Arvi Pettersson, putkiasentaja 1941
os. Hakaniemenranta 1-3 C 27
Lähin omainen: Äiti, Maria, Vesannontie 9.A.3.
Molemmat jalat amputoitu
Summa Smk 13.706:-Lahjoittaja Huhtikuun 1 p:nä 1941
Neiti Alma Saari, sihteeri
Finnish Aid Commitee,
5120 New Street
Fairport Barbor, Ohio
Arkistosta löytyy merkintä: Arvi Petterssonin Amerikka-lahja & 280.00 = Smk: 13.706:-
annettu tohtorinna K. Ramsayelle vietäväksi käteen inv. A. Petterssonille Marttilan invaliidikylään, 24.7.41.
Malli kiittämistä varten
Suomen Punaisesta Rististä tuli kirje, joka kehotti kiittämään lahjoittaa.
”Oheisena lähetämme Teille Kansainvälien Punaisen Ristin kirjelomakkeen, jolla voitte lähettää 25 sanan käsittävän Joulutervehdyksen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin henkilölle joka on tehnyt ko. henkilölle lahjoituksen.Liitteenä lähetämme kaksi ehdotusta sähkösanomaan, mutta toivottavaa olisi kuitenkin, että itse kirjoittaisitte sen mielenne mukaan. Täytettyänne kaavakkeen, palauttanette sen meille takaisin ensitilassa edelleen toimittamista varten Yhdysvaltoihin. ”
Kirjeen allekirjoittajana on kansliapäällikkö Gertrud Wichman. Käsin on kirjoitettu vain G.W.
Mallilomakkeen tekstiä:
Täten haluan mitä parhaiten kiittää Teitä siitä arvokkaasta rahalahjasta, jonka olen saanut Teiltä vastaanottaa.
Helsingissä, heinäkuun 24 pnä 1941.
Kiitoskirje Amerikkaan
Petterssoneilta lähti pitkä kirje Amerikkaan:
Pitäjänmäki 2.12.41.Arvoisa Neiti
Tervehdyksemme täältä Suomesta. Monet monet tuhannet kiitokset, siitä raha lahjasta, jonka saimme vastaanottaa. Olimme niin yllätettyjä siitä, että emme osanneet niin kiitollisia olla, kuinka olisi pitänyt.
Sillä se on säästänyt meidät monesta pulasta. Silloinkin justiin oli kova pään vaiva millä saisi vuokran maksettua. Mutta se tuli, niinkin olisi taivaasta lähetetty. Kun tämän pojan terveyden kanssa, on vähän huonoa. Joskus hän jaksaa käydä työssä, mutta on aikoja, että jalat ovat niin kipeät ettei niillä voi kävellä kun ne usein menevät auki. Silloin kun saimme sen rahan, niin laitoimme siitä 10.00o pankkiin, mutta kyllä sitä on tarvinnut ottaa vähän päästä. Kun eläminenkin tulee aika kalliiksi, vuokraan ja puihin ja sitten vähän vaatteitakin on tarvinnut laittaa. Meillä on kyllä täällä oikeen hauska asunto, asumme täällä Invalidikylässä, nämä talot ovat Ruotsalaisia taloja. Kyllä täällä ovat kaikki ihmiset olleet kilttejä, ja koettaneet saada Invalidiolot että he viihtyisivät. Kyllä he ovatkin aika tyytyväisiä, joskus tietysti tuntuu elämä vähän katkeralta, kun ei sitä saa koskeen takasin minkä on menettänyt nim. terveytensä. Meillä on tässä maatakin aika paljon, kesällä oli kasvamassa kaikenlaista kasvia. Joka sekin on aika hyvä asia. Kun täällä Suomessakin on taas sota, niin tahtoo olla vähän pula kaikesta. Mutta hyvässä toivossa ollaan, että kaikki vielä muuttuu hyväksi ja päästään taas elämään, entisiä hyviä rauhan päiviä. Parhaat terv. ja Sydämellinen kiitos vielä kerran, sinne siellä kaukana.
Toivoo
Marja ja Arvi Pettersson
Äiti ja poika
Avioliiton satamaan
Toukokuussa 1945 kirjoitetussa raportissa kerrotaan:
”Sitä mukaa kuin Pettersson on perehtynyt työhönsä, on myös hänen palkkansa noussut ja kun hän lisäksi sai Suomen Punaisen Ristin välityksellä asuttavakseen n.s. ruotsalaistalon Pitäjänmäellä Helsingin läheisyydessä ja hänelle palkkansa lisäksi on elinkorko valtiolta, on hänen toimeentulonsa järjestynyt hyvin tyydyttävästi ja on Pettersson itsekin elämäänsä tyytyväinen ollen parhaillaan hankkeissa purjehtia avioliiton satamaan.”
Arvi Pettersson ei kuitenkaan kyennyt asumaan omakotitalossa, vaan joutui muuttamaan pois. Korsutie 3:n taloon muutti Tilda ja Tauno Jaatisen perhe 1946. Jaatiset tulivat tavallaan toisen kerran Marttilaan. He olivat asuneet toisessa talossa Korsutiellä, mutta muuttaneet takaisin Karjalaan. Nykyisin talossa asuu Teuvo Jaatinen.
Pitäjänmäki Muistelee 