Helsingin pitäjä oli erotuttanut Pitäjänmäessä Talin kylän Reimarsin talon maa-alueen vuokratonteiksi ja tarjosi niitä vuokralle vuonna 1920. Vuokra-aika olisi 50 vuotta.

Varastonhoitaja Hjalmar Nieminen oli 1.10.1927 vuokrannut tontin Nro 3 korttelista 23. Tontin vuokra-aika ulottui vuoden 1970 loppuun. Varatuomari O. Koistinen osti kuolinpesän pakkohuutokaupasta tontin vuokrasopimuksen ja rakennukset 29.4.1931. Koistinen myi sopimuksen ja rakennukset Justus Salmiselle 2.7.1931. Salminen maksoi kaupasta 3 000 mk käteisenä ja otti kantaakseen 15 000 mk:n velat, jotka oli kiinnitetty tonttiin.

Justus ja Impi Salminen muuttivat lapsiensa Aarnen ja Anna-Liisan kanssa 30.6.1932 Kirkkotie 9:stä uuteen kotiin Urheilutie 14:ään. Jäätyään leskeksi Justus avioitui 1942 Maria (Maijan) kanssa. Tästä avioliitosta ovat lapset Martti ja Marja Leena.

Idyllinen talo

Talo oli hyvin idyllinen, punainen, valkonurkkainen pyöröhirsitalo. Asuintiloina olivat kamari, keittiö ja makuualkovi, yhteensä n. 50 neliömetriä. Lisäksi talossa oli tilava vintti ja lämmittämätön kesäkäyttöinen ulkokuisti. Suvun muistitiedon mukaan hirsikehikko olisi tuotu aikanaan Karjalasta, mutta rakentamisajankohtaa ei tiedetä.

Ulkorakennuksena oli yhdistetty sauna, liiteri ja ulkohuussi, jonka rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Se esiintyy viljelysuunnitelmassa jo 1932, mutta rakennuslupapiirustus on päivätty vasta 1939.

Aatteellisten harrastustensa lisäksi Justus oli myös taitava käsityöläinen. Hän kohensi asumustaan rakentamalla kuistin alle betonisen kellarin, jonne oli käynti sisätiloista kuistin lattian luukusta. Kuistin ja keittiön puolen sisäänkäynnin portaat uusittiin myös betoniksi.

Talo maalattiin kymmenen vuoden välein ihan omalla tekniikalla. Justus sai ilmeisesti halvalla työpaikaltaan Valtioneuvoston kirjapainosta painokoneiden käytettyä koneöljyä 200 litran tynnyrin, Siihen sekoitettiin pari säkkiä punamultaa ja sillä maalattiin koko hirsikehikko. Naapuruston rouvat paheksuivat tätä, koska koko sen kesän lasten vaatteet punersivat, kun öljymaali ei ihan heti kuivunut seinässä.

Pässi ja kaneja

Muina omatekoisina rakennushankkeina mainittakoon leikkimökki Leenan kotileikkeihin, lipputanko betonijalustoineen ja lauta-aidan uudistaminen metalliverkkoaidaksi tien ja puiston rajoilla, johon liittyi vielä metalliputkiportti pylväineen tietä vasten.

1930-luvun pula-ajan jäljiltä liiterin perukoilta löytyi vielä kanikoppien seinämiä. Vanhoissa valokuvissa esiintyy vielä pässi Pontus, josta kerittiin villaa ja saatiin paistia pääsiäispöytään.

Portilta pihaan on alun perin ollut komea koivukuja, joka 1940-luvulle tultaessa oli jo hakattu haloiksi ja tilalle istutettiin ruusupensasrivistöt. Vastaavasti pihatien pohjoispuolella oli pitkään perunamaa, joka muuttui 1950-luvulla mansikkamaaksi ja 1960-luvulla ruohokentäksi.

Vuokra-ajan päättymisen lähestyessä Helsingin kaupunki käynnisti vuokra-alueiden järjestelytoimituksen, jonka tuloksena Martti ja Marja-Leena myivät 1969 rakennukset kaupungille ja muuttivat kumpikin omiin opiskelija-asuntoihinsa. Joitakin vuosia talossa asui kaupungin sosiaalitoimen asiakkaita, jonka jälkeen rakennukset purettiin 1970-luvun lopulla ja tontti muuttui osaksi viereistä puistoaluetta.

Nykyisin tontin kohdalla on vuonna 1991 valmistunut Pitäjänmäen peruskoulun yläaste-rakennus, jolla laajennettiin vuonna 1954 valmistunutta kansakoulua.

Kirjasto Salmisen talossa

Helsingin maalaiskunnassa oli alkanut kirjastotoiminta Pakinkylässä (Pakilassa) 1925. Pakinkylän kirjastosta tuli suomenkielisen kirjaston kantakirjasto. Vuoteen 1931 mennessä lainausasemia oli Tapanilassa, Puistolassa, Rekolassa, Pitäjänmäellä, Hämeenkylässä, Vantaalla (Vantaankoskella) ja Seutulassa. Kunnalliskertomuksen mukaan lainausasemat toimivat Tapanilaa lukuun ottamassa kansakouluilla.

Vuonna 1935 kantakirjasto siirtyi Malmille. Sen rinnalle alkoi syntyä piirikirjastoja, kun osa lainausasemista sai uuden nimen. Helsingin maalaiskunnan historiaa ja kirjastoja tutkinut Jukka Hako arvelee, että piirikirjaston toiminta oli laajempaa kuin lainausaseman. Pitäjänmäen lainausasema muuttui piirikirjastoksi vuonna 1938.

Sota-aikana koulut suljettiin ja Pitäjänmäen piirikirjaston kirjat vietiin Salmisen talolle, missä kirjasto toimi 1939 – 1945. Justus Salminen oli koulutukseltaan kirjansitoja. Hän sitoi omin käsin siihen aikaan paperikantisena ilmestyneitä kirjoja nahkaselkäisiksi pahvikantisiksi kirjoiksi, jotka kestävät aikaa edelleen.

Kirjastokortti ja leima. 

B.J. Salminen oli Helsingin pitäjän kunnanvaltuuston jäsen 1936 – 1945. Alun perin kausi oli kolmi-vuotinen, mutta sotien vuoksi ei uusia vaaleja voitu järjestää. Näinä vuosina Salminen oli myös Helsingin pitäjän keskuskirjaston johtokunnan jäsen ja Pitäjänmäen piirikirjaston johtokunnan jäsen. Alueliitoksen jälkeen Pitäjänmäen kirjastosta tuli 1946 Helsingin kaupunginkirjaston osa.

Lähteet:
Bruno Justus Salmisen Elämäkerta, kuvia ja kuvauksia. Toimittanut BJS:n perikunta 2013
Helsingin maalaiskunnan kunnalliskertomus 1931
Jukka Hako

Valokuvat: B.J. Salmisen perikunta