Pitäjänmäen suomenkielisen kansakoulun johtajana 1948 – 1974
Opettaja Aake Virtanen tuli kesällä 1948 vaimonsa kanssa katsomaan uutta työpaikkaansa Pitäjänmäellä. He eivät tunteneet Pitäjänmäkeä ollenkaan ja jo rautatieaseman nimi kahdella kielellä kiinnitti heidän huomiotaan. He kävelivät helteessä hiekkatietä pitkin kohti Vanhan Nurmijärventien (nyk. Konalantien) varrella olevaa kaksikerroksista punatiilistä koulurakennusta. Koululla he tapasivat ystävällisen vahtimestarin, joka esitteli heille rakennusta. Asunto perheelle löytyi omakotitalon yläkerrasta Partiotieltä.
Opettajan työ alkoi 1.8.1948 ja koulun johtajan tehtäviin hän joutui saman vuoden jouluna. Koulussa oli n. 180 oppilasta ja osa opettajien asunnoiksi tarkoitetuista huoneista jouduttiin ottamaan koulun käyttöön. Luokkia kansakoulussa oli 1-6 ja 7:s ja 8:s luokka muodostivat ns. kansalaiskoulun.
Samaan aikaan naapuritontilla sijaitsevassa ruotsinkielisessä kansakoulussa toimi Lindgren-niminen johtaja. Suhteet koulujen välillä olivat hyvät, vaikka varsinaista yhteistoimintaa ei erikoisemmin ollutkaan.
Koulun oppilasmäärä lisääntyi jatkuvasti, koska alueelle rakennettiin kovasti. Talvisodan jälkeen olivat ruotsalaiset lahjoittaneet ns. Invalidikylään Marttilan alueelle taloja, joita oli pystytetty Korsu-, Motti-, ja Viestitielle. Partiotielle rakennettiin ns. hartiapankkitaloja.
Koulun oppilaina olivat pääasiassa:
- Invalidikylän lapsia
- Diakonissalaitoksen lastenkodin lapsia, jotka asuivat pienissä taloissa ”tätien kanssa”
- Strömbergin tehtaan henkilökunnan lapsia
Yhteenkuuluvuuden tunne oli voimakas sekä opettajien että oppilaiden ja heidän vanhempiensa välillä. Erikoisesti suhteet Diakonissalaitoksen henkilökuntaan olivat lämpimät.
Pitäjänmäen kansakoulun 3. luokka 1953-54. Opettaja rehtori Aake Virtanen
Koulu kävi pian ahtaaksi ja jouduttiin siirtymään vuorolukuun. Aluksi oli tarkoitus laajentaa entistä koulurakennusta, mutta kun todettiin, ettei siihen olisi saatu lisätyksi kuin ruokala niin ajatuksesta luovuttiin.
Lopulta Helsingin kaupunki osoitti koululle metsäisen tontin Nuolitien varrelta ja siihen ruvettiin suunnittelemaan uutta koulua. Koulun suunnittelija oli kaupungin rakennustoimiston arkkitehti Aarno Hakanen. Koulun rakennustyöt alkoivat v. 1953 ja koulu otettiin käyttöön marraskuussa 1954. Vihkiäiset pidettiin 26.2.1955. Juhlaan oli kutsuttu kaupungin johdon lisäksi myös oppilaiden vanhemmat.
Pitäjänmäen koulu
Koulun noin 18.000 m3 käsittävä rakennus maksoi n. 130 milj. markkaa. Hintaa pidettiin suhteellisen halpana. Luokkia tuli 18 sekä lisäksi erikoisluokkia ja 300 oppilaan ruokasali. Kodinhoidon harjoittelemista varten rakennuksessa oli pieni yksiö mallikotina. Siellä tytöt viettivät vuorollaan koko päivän tehden kaikkia kodinhoitoon liittyviä töitä. Mm. vauvanhoidon opetukseen oli käytettävissä iso nukke.
Uudessa koulussa oli aluksi n. 400 oppilasta, mutta tiloja oli varattu kaikkiaan 900 oppilasta varten. Koulua käytiin vain yhdessä vuorossa. Vanhan koulun viimeisinä viikkoina oli jouduttu työskentelemään neljässäkin vuorossa. Joissakin luokissa työskenteli kaksikin opettajaa oppilaineen yhtä aikaa. Uusi rakennus tuli siis todella tarpeeseen.
Koulu järjesti ylempien luokkien oppilaille mahdollisuus työharjoitteluun. Insinööri Tammisen avulle muutama poika kerrallaan pääsi kuukauden ajaksi työhön Helsingin Puhelinyhdistykseen. Harjoittelu suoritettiin työnjohtaja Nyholmin johdolla. Sekä pojat että työnjohtaja pitivät tästä järjestelystä. Oppilaat saivat jopa pientä palkkaa Puhelinyhdistykseltä. Konalassa sijaitsevassa muovitehtaassa oli myös tilaisuus tutustua työelämään. Tytöt puolestaan pääsivät Lassilassa sijaitsevaan Elannon myymälään harjoittelemaan.
Nuolitien koulun oppilasmäärä kasvoi jatkuvasti Konalassa ja Pajamäessä tapahtuvan voimakkaan kerrostalorakentamisen seurauksena. Myös Lassilasta tuli alkuvaiheessa oppilaita kouluun Pitäjänmäelle. Niinpä yhden vuoden aikana oppilaita oli 1006. Konalaan ja Pajamäelle rakennettiin parakkikouluja tilanteen helpottamiseksi. Aake Virtanen toimi myös näiden koulujen johtajana jonkin aikaa, joten työtä oli paljon. Hänen jäädessä eläkkeelle v. 1974 terveydellisistä syistä, oli Nuolitien koulun oppilasmäärä n. 600.
Koulussa vietettiin myös juhlia, joihin kutsuttiin oppilaiden vanhemmat. Erikoisesti rehtori Virtanen mainitsee hyvin isänmaallisena ja vaikuttavana hänen mieleensä jääneet itsenäisyytemme 50-vuotisjuhlat koululla. Pitäjänmäen sotainvalidit antoivat myös oman panoksensa koulun juhliin. Alueemme koululaiset saivat tilaisuuden esiintyä kahtena vuonna valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Kansallisteatterissa. Tilaisuudessa on ollut läsnä myös presidentin puoliso rouva Sylvi Kekkonen. 1957 oppilaat esittivät opettaja Siina Taulamon johdolla Kalevalaisen kuvaelman.
Pitäjänmäen koululaiset opettajineen voittivat siivoustalkoot, jolloin Pitäjänmäen SYP, pankinjohtaja Reino Ailamon myötävaikutuksella, antoi palkinnoksi 50.000 markkaa. Rahalla haluttiin hankkia koululle taidetta. Koulun edustajat ottivat yhteyttä Konalassa Vanhan Hämeenkyläntien varressa asuvaan kuvanveistäjä Viljo Savikurkeen. Rahasumma oli vaatimaton, mutta taiteilija Savikurki suhtautui asiaan myönteisesti. Niinpä koulu sai haltuunsa hänen pronssiin valetun teoksensa ” Perhonen ja kala”. Taideteos sijoitettiin juhlasalin eteiseen.
Viljo Savikurki “Perhonen ja kala”. Kuva Jussi-Petteri Lappi
Opettaja Zinaida Taulamo oli nähnyt jossain taiteilija Lennart Segerstrålen freskoja. Taiteilija pyydettiin tapaamaan johtaja Aake Virtasta Pitäjänmäelle. Niinpä pihalla kahvia juoden ja syvällisiäkin keskusteluja käyden ryhdyttiin kehittelemään ajatusta taulun maalaamiseksi koulun aulaan. Kustannuksiksi taiteilija laski 400.000 markkaa. Alkoi innokas varojen keruu. Lähes kaikki olivat mukana, opettajat leipoivat, pidettiin myyjäisiä ja juhlia. Varsinkin ”onginta” tuotti hyvin. Tällä tavalla saatiin kokoon puolet taulun hinnasta, joka jo oli melkoinen summa.
Aake Virtasen sotakaveri oli apulaiskaupunginjohtaja Valle Loimaranta. Aake Virtanen meni hänen puheilleen ja kertoi hankkeesta, Kun selvisi, että 200.000 markkaa oli jo koottu omatoimisesti, lupasi Loimaranta loput kaupungin varoista. Niin saatiin koulun aulaan sijoittaa taiteilija Segerstrålen upea teos ” Valon rakentajat”.
Lennart Segerstråle ”Valon rakentajat” 1965. Kuva Jussi-Petteri Lappi
Myös harrastus- ja opetusvälineistöä, mm. toistakymmentä televisiota, hankittiin koululle vapaaehtoisella työllä, erikoisesti paperinkeräyksellä. Koululaisten isät mm. auttoivat jätepaperin siirtämisessä rautatievaunuihin.
Pitäjänmäki Muistelee 