Oli heinäkuu 1952. Asuin Kangasalla ja olin aktiivisesti mukana Raudanmaan Nuorisoseuran toiminnassa. Tanhusimme, näyttelimme, urheilimme ja otimme osaa järjestön eri kilpailuhin. Minä menestyin hyvin juoksulajeissa. Seuramme esimies Reino Koivisto oli Kangasalan urheilulautakunnan jäsen. Lautakunnassa päätettiin ketkä pääsevät olympiasoihdun kuljettajiksi heinäkuussa.
Reino oli ehdottanut, että minä juoksen ensimmäisen osuuden Kangasalan rajalta eteenpäin. Lautakunnan muut jäsenet – kaikki miehiä – vastustivat ehdotusta voimakkaasti. Päätös oli kuitenkin, että minä juoksen ensimmäisen osuuden Kangasalan puolella ja Kangasalan kirkolta eteenpäin soihtua vie toinen nuori nainen. Väittelystä kerrottiin minulle vasta vuosi myöhemmin.
Nuorisoseurassa keskusteltiin ”esiintymisasustani”. Päätettiin, että sen vuoden naisten voimisteluasu on sopiva juoksuasuksi. En omistanut piikkareita, joten valkoiset tennarit saivat kelvata.
Juhlapäivänä Oriveden ja Kangasalan rajalla oli paljon väkeä toivottamassa olympiasoihdun tervetulleeksi pitäjään. Kolme urheilijanuorukaista juoksi ensimmäisenä. Heitä seurasi huoltoauto, joka oli varustettu olympiarenkailla. Poikien soihdusta oli polttoaine lopussa, joten minun käteeni annettiin täysi painava soihtu, johon tuli otettiin edellisestä soihdusta.
Tervetulojuhla alkoi. Kunnanjohtaja Olavi Salaterä piti puheen ja laulettiin Kesäpäivä Kangasalla. Painava soihtu sai käteni vapisemaan. Toivoin, että juhla loppuisi mahdollisimman pian ja pääsisin juoksemaan. Juoksuosuus oli yksi kilometri ja aikaa viisi minuuttia.
Oili Harju odottamassa juoksuosuudelle lähtöä
Paikallinen valokuvaaja ikuisti tilaisuuden. Paikallisissa liikkeissä myytiin jälkeenpäin valokuvista tehtyjä postikortteja. Yllä oleva valokuva on yksi korteista. Aiheena Olympiatuli Kangasalla 1952. Valok. Lagus.
Linnanmäellä ja kaupungilla
Sain esiintymisestäni ”sponsorilahjana” kolmeksi päiväksi liput Olympiastadionille. Matkustin Helsinkiin. Asuin tutun nuoren naisen luona Munkkiniemessä. Päivät istuin stadionilla satoi tai paistoi. Prinssi Philip tuli kaupunginjohtaja Eric von Frenckellin kanssa kutsuvierasaitioon. Vieressäni istunut henkilö lainasi minulle kiikariaan, joten pystyin tarkemmin ihailemaan komeaa prinssiä.
Illat olin ystävättäreni kanssa kaupungilla katsomassa nähtävyyksiä ja kisavieraita. Yhden illan olimme Linnanmäellä. Siellä maalaistyttö näki, miten naiset iskivät kisavieraita ja päinvastoin. Silloin näin myös ensimmäisen kerran mustia miehiä. Me emme tehneet lähempää tuttavuutta kisavieraiden kanssa.
Vuonna 2004 kyselin Olympiamuseosta kuinka monta naista oli kuljettamassa soihtua 1952. Tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa. Pohjoisessa oli useampia, etelässä vähemmän – sen verran tiedettiin.
Pitäjänmäki Muistelee 