Unto Mononen syntyi viisilapsisen viljelijäperheen kuopukseksi 23.10.1930 Muolaassa Karjalan kannaksella. Perhe lähti evakkoon ensin Urjalan Nuutajärvelle, myöhemmin Somerolle. Isä oli kaatunut talvisodassa
Sota oli alkanut syksyllä 1939 ja maahan oli julistettu ankara tanssikielto. Tanssien järjestämisestä saattoi saada vankeutta ja lavoille leviteltiin piikkilankaa. Tanssikielto jatkui aina vuoteen 1945. Unton kosketus musiikkiin syntyi radion kautta.
Unton ura alkoi Nuutajärveläisten Helanderin veljesten yhtyeessä laulusolistina 14 – 15 -vuotiaana. Ensimmäinen keikka oli juhannusaattona Honkolan lavalla. Hän oli mukana Helanderien orkesterissa parillakymmenellä keikalla
Vuonna 1946 Unto liittyi hanuristi Usko Ahlmanin yhtyeen laulusolistiksi. Haaveet alkavasta laulajanurasta katkesivat epäonnistuneeseen kitarisaleikkaukseen. Lauluäänen katoaminen haittasi myöhemmin sävellystyötäkin jonkin verran
Monoset muuttivat 1947 Somerolle siirtolaisten asutustilalle, peltoa oli 11 ha ja 8 ha metsää yhteismetsäosuutena. Unto eivät maataloustyöt kiinnostaneet, musiikki veti puoleensa.
Lähistöllä asui musiikinharrastaja / hanuristi Maunu Mentula (siirtolaisia hänkin), joka ryhtyi auttamaan Untoa nuottikirjoituksessa. Nuotit Unto oppi nopeasti ja sävellystyötä rupesi haittaamaan se, ettei Unto osannut soittaa mitään instrumenttia.
Unto sai ensimmäisen kitaransa ja kitaransoiton oppikirjan 1948. Siitä alkoi ankara soiton harjoitteleminen. Kun soiton alkeet oli opittu, Unto ryhtyi keikkailemaan Mentulan orkesterissa lähinnä pienimuotoisissa juhlissa ja tansseissa
Baskeri ja rusetti
Parikymppisenä vuonna 1950 Unto liittyi Somerolla Lasse Santakankaan orkesteriin. Unto ja Lasse sopivat sittemmin, että orkesterista tulee Unto Monosen orkesteri, koska Untolla on aikaa toimia päivisin managerina ja Lasse saa keskittyä maataloustöihin ja karjanhoitoon.
Unto oli jo joitakin vuosia kirjoitellut muistiin sävellyksiään ja lähetteli niitä kustantajille. Pieni laulu oli ensimmäinen laulu jonka Unto sai myytyä levy-yhtiölle v. 1950. Tästä Unto rohkaistui ja “päätti ryhtyä” taiteilijaksi; otti taiteilijanimekseen Unto Mononen. Hänen oikea nimensä oli ollut Uuno. Samoihin aikoihin hän rupesi pukeutumaan hieman eri lailla kuin muut kyläläiset, mm käytti baskeria ja rusettia
Unto Mononen (kuva Unto Mononen Yhdistys ry)
1950-luvun puolivälissä Unton kappaleita levytettiin joitakin vuosittain, esim. 1955 Henry Theel lauloi levylle Satumaa -tangon, jonka Unto oli säveltänyt jo v. 1949. Vielä ilmestyessään kappaleet eivät saavuttaneet mainittavaa menestystä
Unton äiti kuoli 1957 ja Erkki -veli jäi pitämään tilaa. Unto tutustui 1958 iskelmälaulukilpailuvoittaja Hilkka Suomiseen, joka liittyi orkesterin laulusolistiksi. Musikaalinen Hilkka soitti joskus keikoilla jopa pystybassoa ja rumpuja. Keikkaohjelmistoon kuului muutakin kuin pelkkiä tangoja, jopa rokkia kuten Tutti Frutti. Unto ja Hilkka avioituivat vuonna 1959.
Somerolta Pitäjänmäelle
Syksyllä 1959 tuli siihen tulokseen, että Somerolta käsin hän ei pääsisi eteenpäin urallaan. Hän päätyi siihen, että hänen pitää muuttaa Helsinkiin. Hilkka vastusti hanketta. Hilkan mielestä olisi pitänyt panostaa perheen yhdessä oloon ja kodin kohentamiseen. Perheen tytär oli syntynyt kevättalvella 1959.
Unto hankki vuokra-asunnon Pitäjänmäeltä Kornetintie 14:stä. Hän asui arkipäivät Helsingissä ja viikonloput hän vietti Somerolla, missä keikkailu jatkui entiseen malliin.
Kornetintie 14 kuvattuna kesällä 2006. Kuva Jussi-Petteri Lappi
Helsingissä Unto laittoi lehteen ilmoituksen, jossa hän tarjosi musiikinopettajan palveluja. Hän sai muutamia laulu-, kitara- ja hanurioppilaita, vaikka ei ollutkaan Helsingissä millään tavalla tunnettu nimi.
Vuonna 1960 Mononen voitti Yleisradion iskelmäsävellyskilpailun Polttava Liekki -nimisellä kappaleella. Brita Koivusen levyttämänä siitä tuli melkoinen menestys. Menestys toi lisää esiintymistilaisuuksia, mutta avioliitto ja yhteistyö alkoivat rakoilla Unton runsaan alkoholinkäytön vuoksi.
Syksyllä 1960 Hilkka ja Seija-tytär muuttivat myös Pitäjänmäelle. Saarentaan talo myytiin. Unton alkoholinkäyttö oli jatkuvasti lisääntynyt, joten haaveet tasapainoisesta perhe-elämästä tuntuivat katteettomilta. Hilkka pääsi päivätöihin juottamaan puhelinjohtoja Strömbergin tehtaalle.
Yövartijana Valiolla
Perhe muutti vuoden kuluttua Helsingin keskustaan Kalevankadun ja Köydenpunojankadun risteykseen. Hilkka oli siirtynyt pakkauskoneelle Valiolle ja Unto pääsi kesäksi 1961 Valiolle massojensekoittajaksi ja yövartijaksi. Yötyö oli Monoselle mieleen, koska sill9in hän pystyi rauhassa säveltämään. Unto naureskeli ystävilleen, että tämä on ensimmäinen kerta kun hänelle maksetaan säveltämisestä palkkaa.
Unton suosio iskelmäsäveltäjänä kasvoi, samaan aikaan hänen oma elämänsä kuitenkin kävi yhä sekavammaksi. 60-luvun alkupuolella hän vaikutti pääasiassa ravintolamuusikkona Lapissa, mutta epäsäännölliset elämäntavat tekivät työnsaannin yhä vaikeammaksi.
Lokakuussa 1962 Reijo Taipale levytti uuden sovituksen Satumaa -tangosta, levystä tuli suurmenestys. Heti marraskuussa se oli Suomen eniten myyty äänilevy. Satumaan uusi tuleminen liittyi samanaikaiseen tangoharrastuksen nousuun Suomessa. Tangokuumetta riitti 1960-luvun loppupuolelle asti. Levy-yhtiöt kiiruhtivat levyttämään muitakin Monosen kappaleita kuten; Tähdet meren yllä, Kohtalon tango, Kangastus, Lapin tango, Valehtelevat silmät. Vuonna 1964 Reijo Taipaleen levyttämä Tähdet meren yllä oli eniten myyty kotimainen levy, jonka kanssa pystyi kilpailemaan ainoastaan The Beatlesien All my loving.
Näihin aikoihin Unto oli ainoa päätoiminen viihdesäveltäjä maassamme. Untolla ei ollut vakituista työtä ja hänen tulonsa perustuivat muutaman kerran vuodessa maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin ja satunnaisiin esiintymispalkkioihin. Raha-asiat menivät sekaisin kun korvaukset menivät velkojille.
Mononen muutti Rovaniemeltä takaisin Etelä-Suomeen 1966. Unto Monosen viimeisiä elinvuosia leimasi luomis- ja juomiskausien vuorottelu ja hän oli useaan otteeseen alkoholistiparantolassa ja sairaalassa. Alkuvuodesta 1968 hän vietti kolme kuukautta Halikon Mäyränummen piirimielisairaalassa vimmaisesti säveltäen 70 kappaletta, osa niistä levollisen seesteisiä. Juhannukseksi 1968 Unto yritti kirjoittautua katkaisuhoitoon Someron sairaalaan, mutta pyyntö evättiin. Viikon ryyppyputken päätteeksi hän ampui itsensä 28.6.1968. Luoja yksin tietää oliko kyseessä kenties vahingonlaukaus?
Teksti Leena-Maija Tuominen
Pitäjänmäki Muistelee 