Pikkukoululaisena äitini kiharsi hiuksiani pönttöuunissa kuumennetuilla piippaussaksilla. Rusettinauha kiristi. Olin menossa koulun joulu- tai kevätjuhlaan. Esiintymistä oli opettaja Allin kanssa pitkään harjoiteltu: Kantelettaresta runo “Mitä itket pieni lintu, pieni lintu ruikuttelet, pahalla pajupurolla, tiheällä tuomikolla”. Tässä ei hengitetä! Lausu pitkään…selvästi..suu auki-hengitä!

Myöhemmin oppikoululaisena oli mukavampi laulaa, olla kuorolaisena. Suosikkejani olivat Kevätkantaatti, Tonava kaunoinen, Purjehduslaulu sekä tietenkin joulu- ja kansanlaulut.
Koulujen lukukirjoista pidin kaikista. Myös ruotsinkielenkertomuksista ja  ääntämisrunomalleista. Tre små troll, de lekte med enboll… Raittiuskilpakirjoituksista voitin Suomen kansan sananlaskuja ja arvoituksia -kirjan.

Opin ehkä vähän suomalaista huumoriakin. Salaa yritin teininä saada Nyyrikki –lehti. Olin kuullut, että edesmennyt tätini oli kirjoitellut lyhyitä romanttisia tarinoita lehteen.
Joka joulu odotin ja laskin kuinka monta kirjaa sain. Zakarias Topeliuksen Lukemista lapsille kirjasarjaan odotin aina uutta osaa. “Adalminan helmi, Lintu sininen…rakastan runoja ja satuja!” Serkullani oli Grimmin sadut, paksu kirja. Sitä yhdessä luimme ja taisi rusettinauha nousta ja kiristää enemmän. Mutta sitten hetekka-sängyssä “hekotimme”, nauroimme niin että yöunista ei meinannut tulla mitään kunnes täti tuli remmin kanssa komentamaan: “Tytöt hiljaa!”

Tuula kotipihalla Partiotiellä 1952

Vuorilla sataa lunta ja Hymy

Sinikantisen Nuorten toivekirjaston kirjoja sain ja lainasin koulun kirjastosta. Pami tytön paratiisi on kirja sarjasta se, jota en ole myöhemmin löytänyt ja kuinka se on ihanana jäänyt mieleeni. Anni Swanin Tottisalmen perillinen sekä kirjat joita “ahmin” olivat Salainen puutarha, Hymy, Vuorilla sataa lunta. Vaikka tyttö olinkin luin myös Tarzan -kirjat ja sain poikakavereita.
Airi siskoni sai Anna sarjaa. Minä en kuitenkaan niitä paljoakaan lukenut. Myöhemmin yritin niitä tyrkyttää omille tyttärilleni Eilalle ja Soilille. Viisikot, Tiina -kirjat ja  Babarin seikkailut olivat lapsillani kirjahyllyssä.

Tuula jouluna 1959

Musiikkikoulussa piti kyllä meidän kaikkien lukea säveltäjien elämänkertoja. Kouluissa luimme tietenkin Vänrikki Stoolin tarinat, Juhani Ahoa ja Eino Leinoa. Hymyilevä Apollo, senhän me kaikki tunnemme.

Poikiani Harria ja Mikkoa kiinnostivat enemmän tähtitiedekirjat ja kaikenlaiset rakentamiseen ja myöhemmin tietotekniikkaan liittyvät teokset.

Tyttäreni Soili kertoi että häneen kolahti kirja Juokse poika, juokse, jonka minäkin luin 1970 luvun lopussa. Elämän raadollisuus korostuu nykyaikana. Tyttäreni tytär luki koulussaan rankkoja kirjoja mm. Härkösen Häräntappoaseen sekä dekkareita. Huh en minä…mutta just tv:ssä tuli Matti Rönkän dekkarista ..taidan uskaltaa..!

Teksti
Tuula Käkönen (o.s. Hoikkala), synt. 1942