Muutimme keväällä 1950 Korsutie 8:aan. Mieheni oli haavoittunut lokakuussa 1940 oikeaan jalkaansa, joka jouduttiin amputoimaan polven yläpuolelta. Talossa, jonka ostimme, ei ollut mitään mukavuuksia, mutta se oli kuitenkin oma. Saimme hakea ruokaveden Halmeloiden keittiöstä. Tunsimme toisemme jo entuudestaan. Talomme edellinen asukas oli leventänyt ja hiekoittanut tontin ohi kulkevaa Mätäojaa ja tehnyt sen yli sillan. Mätäjoessa oli silloin niin paljon vettä, että siinä uitiin. Poikamme oppi Mätäjoessa uimaan. Edellinen asukas oli myös antanut mustalaisille luvan käydä pyykillä siinä ja niin olivat rannat täynnä pyykkiä kuivumassa. Sanoimme sopimuksen irti.
Sotainvalidit perustivat Marttilan kylään yhteissauna, jota perheet saivat vuokrata. Siellä oli myös pesuhuone, jota sai vuokrata. Nurminen osti myöhemmin koko saunan ja pesulan itselleen. Pesutuvan pesukone oli valtavan iso ja sinne piti panna kerralla iso määrä pyykkiä. Siihen aikaan eivät vaatteiden värit olleet kovin kestäviä eivätkä pulveritkaan olleet ihmeempiä. Kyllä koko pyykki alkoi olla yhtä väriä vähitellen.
Lehtiä jakamalla pesukonerahat kokoon
Sitten ilmestyi markkinoille 3 kg:n Hoover -merkkinen pesukone. Maissi Pitkänen oli ensimmäinen uuden uhri meidän kylässä. Sain pari kertaa tutustua ”ihmeeseen” ja päätin, että kyllä minäkin tuollaisen hankin. Kun olimme saaneet pankista lainaa sen verran, että saimme vesi- ja viemärijohdot, elämä helpottui siltä osin, mutta velat olivat niskassa.
Otin lehdenjakourakan ja lähden aamulla neljän aikaan töihin. Ensin piti mennä rautatieasemalle ja järjestää lehden jakokuntoon ja sitten jakamaan. Ehdin kotiin juuri seitsemäksi, kun mies lähti töihin. Kun sain rahat pesukoneeseen, lopetin lehtien jakamisen. Postissa tuurasin postin jakajia aina kun joku sairastui ja otin vielä siivouksenkin iltatyöksi.
Suomen Punainen Risti omisti ns. sanotun Kerhohuoneen, missä toimi lasten päiväkerho. Lapset askartelivat, lauloivat ja leikkivät siellä ohjaajan opastuksella. Kerhotäti huolehti myös pienistä haavoista ja kolhuista, jos vakavampaa sattui, lähdettiin lääkäriin. Myöhemmin SPR otti talon omaan käyttöönsä ja alkoi pitää pienempiä lapsia hoidossa.
Invalidit järjestivät talvisin hiihtokilpailuja miehille ja lapsille. Miesten kilpailuihin otti osaa naapuriosastojenkin jäseniä. Naiset hoitivat muonituksen. Äitienpäiväjuhlissa lapset esittivät ohjelmaa ja invalidit huolehtivat kahvinkeitosta ja tarjoilusta oikein essut edessä. Joulujuhla olivat pienimuotoisia, juhlapaikasta johtuen.
Naisjaosto kerää rahaa
Sotainvalidien Veljesliiton Pitäjänmäen osaston toiminnassa naiset ovat olleet mukana miesten rinnalla jo alusta lähtien Sankarihaudalla kaatuneitten päivän ja itsenäisyyspäivän tilaisuuksia. Osaston lipunkin lahjoitti naisjaosto. Lipun vihkimisen suoritti Pitäjänmäen kirkkoherra, kenttäpiispa Toivo Laitinen itsenäisyyspäivänä 1960. Suomen lipun lahjoitti samana vuonna naisjaostolainen Hilja Karjalainen.
Naisjaosto onnittelemassa 60-vuotiasta Sotainvalidien Veljesliiton Pitäjänmäen osaston puheenjohtaja Kauko Malmgrenia 18.7.1973 Kuvassa (vas.): Eeva Kaski, Kerttu Malmgren, Hulda Astikainen, Esteri Simonkari, x, x ja Tilda Jaatinan.
Naistoimikuntaan kuuluivat vuonna 1973 Kerttu Malmgren puheenjohtajana sekä jäseninä Tilda Jaatinen, Hulda Astikainen, Esteri Simonkari, Alina Puustinen, Selma Kokkonen, Martta Grönfors, Anni Halmela, Eeva Kaski, Aira Laine, Lahja Haimila ja Kerttu Mickelson.
Naisjaosto lahjoitti vuonna 1973 osastolle 500 mk. Naistoimikunta on lisäksi huolehtinut osaston tilaisuuksien kahvitarjoiluista ja osallistunut Pitäjänmäki päivän myyntijärjestelyihin. Sotilasapuna syyskeräyksessä oli 42 sotilasta, joita naistoimikunta oli muonittanut ja hoitanut. Naiset ovat lisäksi myyneet liiton arpoja ja adresseja sekä adventtikynttilöitä, Havin valumattomia kynttilöitä. Naiset ovat myös osallistuneet Pitäjänmäen osaston Kuntourheilutoimikuntaan ja juhla- ja virkistystoimintaan.
Kerttu Malmgrenin jälkeen puheenjohtajana oli monta Eeva Kaski. Rahankeräys oli aina syksyllä ja siinä naiset olivat mukana auttamassa. Sotapojat keräsivät miesten kanssa listoille rahaa ja naiset olivat kirkolla laskemassa listoja. Viime aikoina naiset ovat olleet keräysmatkoilla sotilaiden mukana, kun miehet eivät enää ole jaksaneet. Nykyään jaetaan tilillepanokortteja, mutta tulos on jäänyt huomattavasti pienemmäksi. Nykyisin ovat myynnissä sotainvalidien joulukortit ja joulumerkit.
Vaalien ennakkoäänestyksissä sekä vaalipäivinä naiset ovat kiitettävästi istuneet lippaiden vahtina. Olemme saaneet hyvän lisän rahakirstuumme, jota on monta vuotta hoitanut Sisko Frantsi. Hänellä on ollut hyvät suhteet moniin firmoihin, joihin hän on myynyt suuret määrät joulukortteja.
Näin Naisjaosto on useampana vuonna voinut antaa miehille huomattavan summan kesälomamatkojen järjestämiseen. Alkuun virkistyslomat kestivät seitsemän päivää, sitä myöten kun invalidien kunto on heikentynyt, ovat matkat myös lyhentyneet.
Naisjaosto kokouksessaan. Vasemmalta: x, x, Hulda Astikainen, Kerttu Malmgren, Anni Halmela, Esteri Simonkari, Alina Puustinen, Martta Grönfors ja x
Pitäjänmäki-päivän järjestelyissä Naisjaosto on ollut mukana vuosikausia. Se on sellainen vuoden tapaus, joka vetää ihmiset Pitäjänmäenurheilukentän luokse. Mukana ovat niin Pitäjänmäki, Pajamäki kuin uutena Strömbergin alue. Ilma on suosinut meitä aika hyvin. Sotainvalidien Naisjaosto on Nuorisotalolla, jossa tarjoamme kahvia, kotipullaa ja piirakoita. Lisäksi meillä on myynnissä leivonnaisia ja käsitöitä, on arpajaiset ja kirpputori.
Pitäjänmäen seurakunnan kanssa meillä on erikoisen lämpimät suhteet. He ojensivat auttavan kätensä silloin, kun meillä ei ollut kokoontumispaikkaa. Saamme kokoontua kirkon tiloissa kerran kuussa. Vuosikokouksensa ovat – niin naiset kuin miehetkin pitäneet kirkon tiloissa. Joulujuhlat on jo monena vuonna vietetty Ravintola Talentissa poikkeuksena joulu 2004, jolloin söimme riisipuuron ja joimme kakkukahvit kirkon juhlasalissa. Päätimme säästää rahat arvokkaaseen Sotainvalidien Veljesliiton Pitäjänmäen osaston 60-vuotisjuhlaan, joka vietettiin tammikuun 19. päivänä 2005.
Vaikka joukot harvenevat, niin ilon aiheitakin Naisjaostollamme on. Saimme uudeksi puheenjohtajaksi toimeliaan ja terhakan Tellervo Klami-Salon.
Pitäjänmäki Muistelee 