Kauko ”Kake” Malmgren lähti isänsä Karlin kanssa ostamaan pojalle rippipukua keväällä 1952. Kake oli kaverinsa käynyt etsimässä pukua pukuvuokraamosta, mutta kaikki puvut olivat varttuja. Isä ja poika menivät miesten vaatetusliikkeeseen, Stockmannia vastapäätä. Juutalaiskauppias esitteli innolla pukuja ja sopivakin löytyi. Kun isä Malmgren sitten kertoi, että pojalle oltiin ostamassa rippipukua, kaappasi kauppias puvun kainaloonsa ja palautti sen takahuoneeseen. Periaatteellisista syistä kauppoja ei syntynyt. Kake meni sitten kaverinsa kanssa ripille smokissa, niitä Simonkadun pukuvuokraamosta löytyi.
Ennen kuin Kake ja muut pääsivät ripille, oli rippikoulua käyty kerran viikossa tammikuusta toukokuulle. Pastori Kaarlo Kuosmanen (21.3.1914 – 6.12.2006) piti rippikoulua Kyläkirkolla, Henrikintie 25.
Kauko Malmgren 1953
Kaarlo Kuosmanen oli vihitty papiksi 1943. Hän oli ollut Rukajärvellä kenttäsairaalan pappina kotiuttamassa kaatuneita. Sodan jälkeen hän oli papin apulaisen ja opettajan virassa Helsingin lääninvankilassa Katajanokalla sekä Helsingin diakonissakeskuksen pappina.
Kaarlo Kuosmanen siirtyi 1950 Huopalahden seurakunnan viralliseksi apulaiseksi ja Pitäjänmäen piiripapiksi. Sitten hän oli muutaman vuoden kirkkoherrana Nummessa. Sieltä hän palasi itsenäistyneen Pitäjänmäen seurakunnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Eläkkeelle hän jäi 1977.
Rovasti Kaarlo Kuosmanen ehti olla hyvin monien rippi- ja vihkipappinakin Pitäjänmäellä. Hän oli kaikkien mielestä hyvin kiltti pappi. Kerran hänen kerrotaan suuttuneen ja lyöneen nyrkillä pöytään rippikoulussa. Hän uhkasi ajaa venkoilevat pojat pois, jos nämä eivät ole hiljaa. Kovin tarkkaan ei 1950- ja 60 -luvuilla katekismusta tarvinnut osata. Muistikuvien mukaan yksi poika ei päässyt läpi rippikoulusta, vaikka kovin tiukkaa Katekismuksen pänttäystä ei ohjelmassa ollutkaan.
Kirkkoherra Kaarlo Kuosmanen Kyläkirkossa 1957
Kultainen risti ja akvamariinisormus
Pojilla piti olla konfirmaatiossa musta puku. Leo Salminen (synt. 1937) muistelee että he kaikki neljä veljestä käyttivät samaa mustaa pukua rippipukunaan.
Tytöillä oli yleensä 1950- ja 60-luvuilla pitkä valkoinen leninki. Useimmille leningin ompeli ompelija, jonkun leningin ompeli äiti tai sisar. Pitkillä valkoisilla puvuilla ei ollut kovinkaan paljoa käyttöä jälkeenpäin. Tuula Hoikkalan (nyk. Käkönen) leningistä otettiin hihat pois ja hän laittoi siihen värillisen vyön ja niin hänellä oli hienoa asu Seurasaaren juhannusjuhliin.
Iris Lundqvistin rippikoulu 1953 Etualalla pastori Kaarlo Kuosmanen
Tuula Hoikkala, nyk. Käkönen rippikuvassaan toukokuussa 1957
Kotona pidettiin kirkon tilaisuuden jälkeen ripille pääsyn kunniaksi juhlat, joihin kutsuttiin sukulaiset, kummit ja naapurit.
Rippilahjaksi tytöt saivat yleensä kultaisen tai hopeisen ristin. Aika moni sai kultasormuksen, jota aika usein koristi akvamariini. Moni on lahjoittanut sittemmin rippilahjaksi saamansa sormuksen joko omalle tyttärelleen, tyttärentyttärelleen tai jollekulle sukulaistytölle. Pojat saivat lahjaksi kelloja, solmioneuloja ja kalvosinnappeja.
Rippikoululaisia 1957
Seppo Soitula konfirmaatiopäivänä 12.4.1959. Alakuvassa kaikki pojat ryhmäkuvassa.
Raila Lamminen 1959. Raila pääsi ripille uudessa Pitäjänmäen kirkossa, Pitäjänkuja 4. Kirkko otettiin käyttöön 23.5.1959
Liisa ja Leena Kokko (nyk. Vanhatalo) 24.5.1959 kotonaan Santtarilla
Konfirmaatio Pitäjänmäen kirkossa 20.3.1960, Kirkkoherra Kaarlo Kuosmanen.
Kaija Malmgren meni lahjaksi saamillaan rahoilla Åke Blomqvistin tanssikouluun. Rippikoulun jälkeen sai ryhtyä käymään tansseissa. Raimo Astikainen puolestaan tulkitsi ripille pääsyn antavan hänelle virallisen oikeuden polttaa tupakkaa kotona.
PiPo ja Seitsikkokerho
Kyläkirkolla kokoontui myös pyhäkoulu sekä tyttö ja poikakerhoja. Siellä pidettiin myös urheilullista poikakerhoa PiPoa eli Pitäjänmäen Poikakerhoa 1950-luvun alussa. Olli Kanervo (synt. 1934) on kerran elämänsä aikana pelannut jääkiekkoa. Kun PiPo lähti ottelemaan Riihimäen seurakunnan poikakerhoa vastaan, Ollikin tarvittiin mukaan. Ottelu jäi Ollin elämän ainoaksi jääkiekko-otteluksi.
Pyhäkoululaisia Kyläkirkon rappusilla 1955. Vasemmalla rovasti Kaarlo Kuosmanen ja oikealla ylhäällä diakonissa Lydia Lehmus. Ylärivissä neljäs vasemmalta Veli-Antti Lamminen, toinen rivi ylhäältä, toinen vasemmalta Riitta-Liisa Lamminen.
”Kerho alkaa. Johtaja lukee säännöt ja jännityskertomuksen”. Näin alkaa Raittiusliiton Kristillisen Seitsikkokerhon perustavan kokouksen 16.11.1957 pöytäkirja. Kerho perustivat kuusi poikaa ja yksi tyttö. Aluksi he kokoontuivat lähes joka ilta toistensa kotona. Kerhon nimeksi päätettiin Joka Poika –kerho. Tarkoituksena oli yhteisvoimin pyrkiä raittiuteen.
Toisena toimintavuotena kerho kokoontui Pitäjänmäen kansakoululla ja nyt enää vain kerran viikossa. Varsinaisia kerhon jäseniä olivat jäsenmaksunsa 10 markkaa kuukaudessa maksaneet. Kerhon ohjelma oli monipuolista ja rahaa saatiin myymällä Poikien Keskuksen merkkejä. Rahoilla hankittiin askartelu- ja ohjelmatarpeita. Kirjoja ja lehtiä lainattiin vilkkaasti. Jäsenet toivat lukemiaan vanhoja kirjoja kerhoon, jossa niitä kunnostettiin ja lainattiin.
Kerho nimi Joka Poika –kerho ei oikein soveltunut, kun kerhossa kävi myös tyttöjä. Uudeksi nimeksi valittiin Raittiusliiton Kristillinen Seitsikkokerho.
Kolmantena vuonna kerho alkoi kokoontua Pitäjänmäen uudella kirkolla. Siellä oli paremmat tilat: voimistelusali voimisteluun, askartelupaja askarteluun. Takkahuoneessa istuttiin takan ääressä ja kerrottiin jännittäviä juttua, järjestettiin hauskoja kilpailuja, syötiin itse paistettua makkaraa ja illan päätteeksi istuttiin kaikki pyöreän pöydän ympärille juomaan teetä.
Kerhon ohjelmassa oli urheilukilpailuja, filmi-iltoja, vierailuja ja retkiä. Kesällä 1961 tehtiin retki Joka Pojan Raittiusleirille Pieksämäelle. Mukana oli seitsemän poikaa.” Näin kerhon toiminnasta kirjoittaa Rauno Rutanen Kolmikko –lehdessä n:o 4 1962. Lehti on Joka Pojan Raittiusliitto r.y:n tiedoituslehti.
Pieni joukko 1990-luvun iltarippikoulussa
Jussi-Petteri Lappi kävi rippikoulun syksyn 1997 aikana Pitäjänmäen kirkossa, kokonaisuudessaan iltarippikoulu kesti muutaman kuukauden. Rippileirit ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet suosiotaan, ja niinpä iltarippikoulun osanottajamäärä oli pieni.
Kuusi nuorta pääsi ripille iltarippikoulun konfirmaatiopäivänä 7.12.1997 ja heistä neljä oli paikalla. Rippikoulun aikana vierailtiin mm. Tikkurilan ja Olarin kirkossa. Lisäksi yksi viikonloppu vietettiin Korpirauhan leirikeskuksessa Lohjalla.
Muuten aika kului enimmäkseen Pitäjänmäen kirkon tiloissa. 1990-luvun puolivälissä kirkon vahtimestarin/vahtimestari-talonmiehen asunto kirkon pohjoissiivessä oli muutettu nuorisotoimintatiloiksi, ja täällä myös opetus valtaosin tapahtui. Kanttori Johanna Torikka esitteli rippikoululaisille kirkkomme urkuja. Pääosasta opetusta vastasi pastori Jukka Vanne, myös kirkkoherra Martti Pitkänen oli mukana toiminnassa.
Konfirmaatiotilaisuus Pitäjänmäen kirkossa 7.12.1997. Rippikoululaiset vasemmalta Jussi-Petteri Lappi, Pekka Pirinen, Eerika Järvinen ja Heta Välimäki. Keskellä pastori Jukka Vanne.
Pitäjänmäki Muistelee 