Partisen seitsenhenkinen perhe muutti Reimarlan siirtolapuutarhaan 1966. Perhe asui alueella kesät talvet vuoteen 1973 saakka. Perheen äiti Annikki Partinen muistelee, että perhe mahtui ihan hyvin elämään 30 neliömetrin suuruisessa mökissä. Perheen isä laittoi ensimmäisenä kesänä tontilla (noin 350 neliötä) olleen ison leikkimökin talvikuntoon. Perheen kolme tyttöä nukkui leikkimökissä, jossa oli sähkölämmitys. Mökki lämpeni öljykamiinalla. Perhe asui mökissä numero 129 – osoite oli Konalan puutarha-alue 129. Mökkejä oli 129 ja asukkaita yli kolme sataa.
-Mökin ostimme kuudella tuhannella markalla. Tontista maksettiin Otto Karme Oy:lle vuokraa 200 – 250 markkaa vuodessa. Meillä oli oma kaivo. Juomaveden asukkaat hakivat yleisistä vesiposteista, joita siihen aikaan oli Pitäjänmäellä useita. Me haimme veden Jännetien ja Kolkkapojantien kulmasta. Jokaisella mökkiläisellä oli oma sähkömittari.
-Alueelle oli rakennettu sauna, pesutupa, kerhorakennus ja betoninen uima-allas. Kerhorakennuksen yhteydessä oli kioski. Hoidin kioskia ja saunaa pari vuotta. Ne olivat käytössä vain kesällä. Uima-allas ei ollut silloin käytössä, kun asuimme alueella. Pesutupaakin vuokrasin.
-Puutarhat olivat hyviä. Oli marjapensaita ja kukkia. Meillä oli kaikenlaista yhteistoimintaa. Oli musiikkia ja tanssia. Elokuussa oli alueella yhteiset elojuhlat. Kaikki tunsivat toinen toisensa.
Partisen perhe muutti siirtolapuutarha-alueelta mökistään Knuutintielle Pitäjänmäelle vuoden 1973 lokakuussa. Karme hääti mökkiläiset pois, koska alueelle oli tarkoitus rakentaa kerrostaloja.
Ruskeasuo vanhin siirtolapuutarha
Siirtolapuutarhat ovat lähtöisin 1860-luvun teollistuvasta Saksasta. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ne yleistyivät vähitellen myös muualla Euroopassa. Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Porvooseen 1915 ja Tampereen Hatanpäälle 1916.
Helsingissä Ruskeasuon siirtolapuutarhan toiminta alkoi 1918 – asialla oli kolme yhdistystä: Svenska Kvinnoförbundet I Helsingfors, Ungdomsförbundet Flygia ja Helsingfors Svenska Marthaförening.
Kumpulan siirtolapuutarha perustettiin 1924, Vallila 1932, Herttoniemi 1934, Tali 1936, Oulunkylä 1940, Marjaniemi 1945, Pakila 1948 ja Klaukkalanpuisto 1977. Tätä nykyä Ruskeasuon siirtolapuutarha on Suomen vanhin alkuperäisellä paikallaan oleva siirtolapuutarha.
Reimarsin siistolapuutarha Gärkmanin maille
Vuonna 1951 Julia Gärkman ja Linnea Gärkman-Karme sekä rakennusmestari Otto Karme perustivat yhtiön Konalan Kesäsiirtola Oy. Yhtiö anoi Helsingin kaupungilta lupaa perustaa siirtolapuutarha tai ryhmäpuutarha Konalan tai Reimarlan siirtolapuutarha.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 30.5.1951: ”Uuden siirtolapuutarhan perustaminen Reimarlaan. Kaupunginvaltuusto päätti, että Reimarsin tilan maalle Reimarlan omakotialueen ja Marttilan invalidikylän pohjoispuolelle perustetaan uusi, noin 12 ha:n suuruinen ja noin 254 siirtolapuutarhapalstaa käsittävä siirtolapuutarha, josta on käytettävä nimeä Reimarlan siirtolapuutarha – Reimars koloniträdgård.”
Gustav Edvard Gärkman ( – 15.5.1944) oli hankkinut Bertaksen tilan omistukseensa julkisella huutokaupalla 15.5.1931. Gärkmannin tytär Julia (1901 – 1998) peri isänsä kuoleman jälkeen Bertaksen tilan. Tilan päärakennus paloi 11.3.1931. Vuonna 1945 Julian tytär Linnea (1926 – 1998) rakennutti Bertaksen tilalle huvilan, jota kutsuttiin Julia Gärkmanin huvilaksi. Julia asui huvilassaan silloin tällöin kesäisin.
Linnea Gärkman jäi asumaan Bertaksen tilalle. Hän oli jo 7-vuotiaasta lähtien saanut oppia äidinisältään Edvard Gärkmannilta tilan hoitamisesta ja täytettyään 19 vuotta hän sai lisää vastuuta. Hän sai tilan perintönä omakseen 1949.
Linnean puoliso vuodesta 1950 oli rakennusmestari Otto Karme (1909 – 1992), joka puolestaan oli rakennusmestari Otto Wuorion veljenpoika. Otto Karmen ensimmäinen työpaikka oli Otto Wuorion työmailla. Otto Wuorion kuoleman jälkeen Otto Karme oli rakennusyhtiössä johtotehtävissä ja perusti sittemmin oman firman Otto Karme Oy:n.
Kehä 1 suunnitteilla
Maanomistajat olivat saaneet ennakolta tietää, että maanmittaushallitus suunnitteli Kehä 1:n rakentamista. Maaperä tulevan siirtolapuutarhan alueella oli suomaastoa ja alueelle ei voitu rakentaa suurempia rakennuksia. Maanomistajat lohkoivat alueen kolmeen osaan:
Akana: Esson polttoainejakeluasema
Tähkä: Onnisen varasto ja Scanian ja Enighetenin talot
Jyvä: Reimarsin siirtolapuutarha
Heti kun lupa kaupunginvaltuustolta oli saatu, raivattiin alueelta kaikki puut ja pensaat ja alue ojitettiin, niin että ylimääräinen vesi ohjattiin laskuojiin Mätäjokeen. Silloin selvisi, että osa alueen maapohjasta ei soveltunut siirtolapuutarhan käyttöön. Kaupunginvaltuuston muutti aikaisempaa päätöstään niin, että alueelle anotun 245 mökin asemasta alueelle rakennettiin 129 mökkiä.
Rakennusliike Otto Karme Oy hankki tehdasvalmisteiset, kaupungin hyväksymää tyyppiä olevat mökit, myi ne asukkaille ja vuokrasi maat. Maanomistaja kustansi alueen viemäri- ja tietytöt. Kaupunki sitoutui maksamaan teiden, viemäreiden ja salaojituksen kunnossapidon sekä siirtolapuutarhaviljelijöiden neuvonnan. Vuokrasopimukset tehtiin vuoden 1983 loppuun saakka.
Alueelle rakennettiin myös sauna, puuseet ja betoninen uima-allas. Alueelle vedettiin sähkö- ja vesijohdot. Vuonna 1955 mökkejä ryhdyttiin vuokraamaan samoilla ehdoilla kuin kaupungin muillakin siirtolapuutarhoilla. Mökeissä sai asua toukokuusta lokakuun loppuun.
Kuva on otettu kioskin sisältä Pitäjänmäen suuntaan. Luukulla tuntematon nuori mies.
Kuvassa, joka on otettu kioskin pihassa, ovat mökissä 69 asuneet Sirkka ja Markku. Oikealla uima-allas ja taustalla mökkejä.”.
Ympärivuotista asumista
Vähitellen mökeissä alettiin asua ympäri vuoden. Jo 1960-luvulla Helsingin kaupungin terveysviranomaiset huomasivat, että kerta toisensa jälkeen heiltä tarvittiin todistus saman Konalan siirtolapuutarhamökin kelvottomuudesta talviasumiseen. Asukkaat hakivat kaupungin asuntoa ja tarvitsivat todistuksen asunnon tarpeestaan. Jo alun perin oli määrätty että Reimarlan siirtolapuutarha-alueen mökeissä ei saa asua 15.9. – 15.5. välisenä aikana.
Siirtolapuutarha-alueella asuvat joutuivat vähitellen virkakoneiston rattaisiin. Alunperin Helsingin kaupungin rakennusvirasto kehotti asukkaita noudattamaan sääntöjä. Helsingin raastuvanoikeus antoi ensimmäiset häätökäskyt jo 1960 –luvun alussa Reimarlan siirtolapuutarhan alueella luvattomasti asuneille. Perusteena oli, että asukkaat ovat talvehtineet vuosikausia mökeissä, vaikka talviasuminen oli kielletty.
Tieto Kehä I:n rakentamisesta sekä rakennusliike Karmen ja vakuutusyhtiö Pohjolan suunnitelmat rakentaa alueelle kuusi kerrostaloa heikensivät asukkaiden mahdollisuuksia asua alueella edes ”laittomasti”.
Helsingin asuntoasiantoimiston toimistopäällikkö Heikki Himangan mukaan Konalan ihmiset ovat vuosien varrella saaneet niin paljon asuntoa, että koko siirtolapuutarhan väki on päässyt muualle asumaan. Uusia asukkaita on kuitenkin koko ajan tullut lisää, kirjoittaa Helsingin Sanomat 22.10.1972.
-En liioittele, jos sanon, että mökkien nykyiset asukkaat ovat täysiä konnia. Kyseessä on tahallinen velmuilu, sanoo Heikki Himangassa haastattelussaan.
Toimistopäällikkö Heikki Himangan mukaan koko ongelman ydin oli siinä, että Konalan mökkien vuokrasopimukset ovat olleet siirtokelpoisia maapohjaa myöten. Näin on moni ulkokuntalainen päässyt kaupungin asunnoille ostettuaan siirtolapuutarhamökin, jossa ei saanut asua ympärivuotisesti. Helsingissä omien mökkien vuokrasopimus voi siirtää vain sellaiselle henkilölle, jolla on ympärivuotinen asunto Helsingissä.
Häätöjen toimeenpano alkoi 1973
Asukkaat valittivat päätöksistä Helsingin raastuvanoikeuteen ja sittemmin hovioikeuteen. Asukkaat olettivat, että he ovat ”turvassa” oikeuskäsittelyn ajan. Huhtikuun alussa 1973 tuli tieto: tavarat pihalle 25.4.1973. Ilmoitus tuli yllätyksenä eikä kenelläkään ollut aikaa hankkia uutta asuntoa.
Kaupunginvouti Olavi Heikintalon mukaan (Helsingin Sanomat 26.4.1973) kaikki oli lainmukaista.
-Meillä on julkisen notaarin vahvistama asiakirja. Siinä kaksi varavaraista henkilöä takaavat maksavansa häädetyille korvauksen jos päätös puretaan ylemmässä oikeudessa, totesi Olavi Heikintalo.
Asukkaita takaukset eivät lämmittäneet. Annikki Partinen muistaa miten mökeistä nostettiin tavarat pihalle kun häätö oli tullut. Kun ulosottomiehet olivat kantaneet tavarat mökeistä pihalle ja poistuneet alueelta, kantoivat asukkaat tavarat mökkeihin takaisin ja jatkuivat asumistaan.
Moni häädön saanut sai asunnon Maunulasta kaupungin omistamista taloista. Pitäjänmäen eri kerrostaloihin muutti useita perheitä Reimarsin siirtolapuutarhasta pitkin 1970-lukua.
Kirvesmies Aarne Partinen oli Konalan siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja. Helsingin Sanomien haastattelussa 26.4.1973 hän kertoo: ”Tämä on suoraan sanonen yleinen rosvous. Emme osanneet varautua tähän. Olemme valmiit poistumaan, mutta kahden viikon irtisanomisaika on liian lyhyt. Tämä on uskomatonta.”
Kun Partiset muuttivat pois siirtolapuutarha-alueelta, he eivät saaneet mökistään minkäänlaista korvausta. He suunnittelivat purkavansa mökin, jonka tarpeet voisi käyttää kesämökin rakentamiseen. Kun perheen isä ja poika Jukka menivät muutaman viikon päästä katsomaan, mitä kaikkea he voisivat tehdä, oli laudatkin viety pois.
Siirtolapuutarha tyhjeni 1983
2.6.1974 hyväksyttiin Vesi-Hydro tekemään Kehä I:n suunnitelma. Liikenneministeri Veikko Saarto vihki Kehä I:n joulukuussa 1980.
Helsingin Sanomat kirjoitti 27.1.1978, että Konalan entisen siirtolapuutarhan yli 37 hehtaarin suuruiselle alueelle on tarkoitus rakentaa asuntoja 1 400 henkilölle.
– Muutamien vuokramiesten valituksen KK:n mukaan saavat asua siellä vuoden 1981 kesällä.
– Siirtolapuutarha-alue on päätetty tyhjentää rakennuksista ja asukkaista. Vielä pystyssä olevat siirtolapuutarhamökit sijaitsevat lähimpänä Konalan puistossa.
Helsingin kaupungin suunnittelulautakunta käsitteli 24.2.1978 ja suosittelee kaupunginhallitukselle kaavan hyväksymistä. Asunnot voisivat valmistua 1980. Korttelit 46130,
46134 -136 sekä siirtolapuutarha. 24.4.1979 asemakaava hyväksyttiin sisäasiainministeriössä
Pitkä oikeustaistelu päättyi 1983. Konalan siirtolapuutarhassa asuvien asiaa oli ehditty käsitellä Helsingin raastuvanoikeudessa, hovioikeudessa ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa.
Heino Piispa, joka työskenteli Helsingin kaupungin kiinteistövirastossa, muistelee, että mökit hävitettiin lopullisesti 17.10.1983. Loppuaikoina alueella asui vain vähän epämääräistä ainesta ja mm. viinaa myytiin. Tämä varmaan joudutti mökkien tyhjennystä ja purkua.
Konalan siirtolapuutarhan saantohistoria Helsingin Rakennusviraston asiakirjoissa kertoo, että
Helsingin kaupunki on tehnyt kaksi kauppaa:
Helsingin kaupungin Konalan kylän tilasta Jyvä nro 2:352 (091-407-2-352):
-Aluevaihto 31.7.1980 (kaupunginvaltuusto 16.1.1980 asia nro 23)
Rakennustoimisto Karme Oy (saatu n. 5 ha)-Osto 18.5.1984 (kaupunginhallitus 6.4.1984, § 913)
Rakennustoimisto Karme Oy:n konkurssipesä (ostettu n. 2,5 ha)
Päiväläisenpuisto
Nyt alueella on Päiväläisenpuisto, joka muodostuu Kehä I:n suojaviheralueesta ja Reimarlan asutusta kiertävästä puutarha-alueesta. Tärkein osa puistoa on Muonamiehentien teollisuusalueen ja Reimarlan korkeiden kerrostalojen väliin jäävä alue, jossa aikoinaan oli siirtolapuutarha-alue. Siirtolapuutarhan lakkautus oli niin totaalista, että mullatkin vietiin alueelta pois.
Jussi-Petterin Lapin kuvia Päiväläisen puistosta toukokuussa 2011.
Tämän seurauksena alueelle syntyi vesiä kerääviä lammikkoja. Muonamiehentien varren teollisuustontit on rakennettu maata nostamalla. Tämä on padonnut veden luonnollista virtaamaa kohti Mätäjokea. 1980-luvun alussa puistoon rakennettiin käytäväverkosto ja alue muotoiltiin sellaiseksi, että vesien kulku saatiin hallintaan. Puistossa on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita. Reimarlan puolen puistosuunnitelman on tehnyt maisema-arkkitehti Taina Mäenpää-Gustavsen.
Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosaston suunnitelmissa on aikaansaada Päiväläisenpuistosta elinvoimainen ja monipuolinen valoisa lehtimetsä. Viherosaston selvityksen mukaan koko puisto pitäisi peruskorjata. Kunnossapito-osasto huolehtii selvityksen mukaan peruskorjaussuunnitelman tuloon asti, että käytävät ovat kuljettavissa ja vesien virtaama ei esty.
Aluesuunnittelija Mikko Koivistoinen Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osastolta kertoo, että Päiväläisenpuiston peruskorjauksen suunnittelun on määrä alkaa vuonna 2011. Rakentaminen käynnistyisi joko samana tai seuraavana vuonna.
Pitäjänmäki Muistelee 