Pitäjänmäen VPK:n talolla eli Brankkarilla Pitäjämäen nuori älymystö perusti jazzkerhon 1.10.1956. Kerho ei voinut olla virallisesti rekisteröity yhdistys, koska jäsenet eivät olleet täysi-ikäisiä. Joukkoon saatiin onneksi Järvisen Sepon alias Akun isoveli Kauko, joka oli täysi-ikäinen. Ja yhdistys saatiin rekisteröityä.
Pitäjänmäen Jazz-kerho ry perustamiskokouksessaan 1.10.1956. Vasemmalta alhaalta Seppo (Aku) Järvinen, Veijo Koskinen, Risto Vallinoja, Pentti Riuttu, Irmeli Mustonen, Per Lindström, Unto Vuono, Antti Siikavirta, tuntematon jonkun kaveri, Inkeri Mustonen, Pertti Ritaluoma, Hannu Sara-aho, Pertti Toivonen, Seija Nieminen. Myöhemmin olivat mukana myös Paavo Fredriksson, Erkki Dolmatoff, Kauko Malmgren ja Ritva Erikkilä.
Hyvin usein jammailtiin Järvisten kammarissa Partiotiellä. Musiikkia nauhoitettiin radiosta ja sitten yritettiin soittaa samalla tavalla. Ja kuulijat olivat sitä mieltä, ettei me huonosti soitettu, muistelee Pentti Riuttu.
Muutamalle keikallekin päästiin, jopa Pohjanmaalla saakka. Mukana olivat soittamassa Toivasen Pepe, Riutun Pena, Järvisen Aku ja Seppo. Sitten saatiin oikein muusikot mukaan Talin kerhotalolle, joka oli siirtola-alueella golfkentän reunalla. Oli Pethmanin Esa, joka oli ihan hiljattain muuttanut Kouvolasta Pitäjänmäelle ja mennyt Strömbergin konepajakouluun. Malmgrenin Kake soitti hyvin hanuria.
Sunnuntai-iltapäivisin järjestettiin lenkkitansseja. Se oli bisnestä, muistelee Inkeri Numminen. Nemlanderin lihakaupasta ostettiin lauantaimakkaraa ja viereisestä kaupasta ranskanleipää ja tehtiin voileipiä ja myytiin. Puffettipuoli oli tyttöjen hoidossa. Mukana oli Niemisen Seija sekä Inkeri ja hänen sisarensa Irmeli. Pojat hoitivat narikkaa.
Naamiaiset Pitäjänmäen palokunnantalolla 1957. Vasemmalta Antti Siikavirta, Pentti Riuttu, tuntematon tyttö, Per Lindström, Arja Siikavirta ja Risto Vallinoja.
Jazzin harrastamisessa Pitäjänmäen nuoriso seurasi yleismaailmallista trendiä. Musiikkia kuunneltiin ja siitä pidettiin analyyttisiä esitelmiä otsa rypyssä…eikä jorattu koskaan, kuten kerholaiset vielä nytkin muistelevat.
Pitäjänmäen Jazzkerho ry eli kolmisen vuotta. Jäsenet tunsivat toisensa entuudestaan, useimmat lapsuudestaan lähtien. He asuivat lähekkäin ja kulkivat junalla keskustaan kouluun tai töihin.
Pitäjänmäki Muistelee 