Oskari Olavi Ilmén (v:sta 1926) Virta

Olavi Virran isänisä Oskari Ilmén oli Sysmässä suutarina 1800-luvun loppupuolella. Perheeseen kuului äidin Alviina Ilménin lisäksi yhdeksän lasta. Heistä vanhin oli Olavi Virran isä, Juho Oskari (synt.30.9.1891). Ammattinsa osaava suutari oli arvostettu henkilö kyläyhteisössä. Niinpä isä Oskari opetti kaikki viisi poikaansa suutareiksi. Ahkerat ja taitavat pojat kulkivat ajan tavan mukaan talosta taloon tekemässä jalkineita.

Veljekset olivat komeita, joskin lyhyehköjä, hienoja miehiä. Kiertävän elämäntavan mukana tuli kuitenkin alkoholista vitsaus koko veljessarjalle olihan Sysmä tunnettu sahtipitäjä ja tarjoajia riitti. Veljesten isä oli erinomainen laulaja, joka esiintyi mm. seurojentalolla kuplettilaulajana. Myös Olavi Virran isä Juho Oskari soitti viulua ja lauloi hyvin.

Olavi Virran äiti, tiukka ja tomera vanhan kansan ihminen Ida Grusander oli muuttanut Koivistosta Karjalankannakselta Helsinkiin, jossa tapasi tulevan miehensä Oskari Ilménin. Avioliitto solmittiin 10.10.1914. Heidän ainoa lapsensa Oskari Olavi syntyi lauantaina 27.2.1915 Sysmän Särkilahden kylässä, Riuttalan torpan saunassa.

Aktiivinen toiminta työväenliikkeessä oli tullut Olavi Virran isälle jo lapsuudenkodissa tärkeäksi. Talven 1918 tapahtumien yhteydessä hänen ei tiedetä tarttuneen aseeseen, mutta toiminta Sysmän työväenyhdistyksen paikallisosaston kirjurina johti hänen osaltaan puolen vuoden vankeustuomioon. Tuomiotaan hän joutui kärsimään Lahden vankileirille Hennalaan, jossa Olavi poikakin 3-vuotiaana kävi häntä äitinsä kanssa katsomassa. Oskarin vankeusajan raskaat kokemukset johtivat hermoromahdukseen ja vapaaksi päästyään hänen alkoholinkäyttönsä riistäytyi käsistä.


Laulusta heltisi todistukseen vain 7

Olavi Ilménin koulunkäynti alkoi Helsingissä Eläintarhan kansakoulussa syksyllä 1922. Hän osasi kouluun mennessään jo lukea ja kirjoittaa, mikä ei suinkaan ollut tavallista siihen aikaan. Pian tuli kuitenkin muutto Lahteen, jossa suutari-isän liiketoimet menestyivät hyvin. Nyt oli varaa kustantaa 8-vuotiaalle pojalle pianotunteja. Musiikin opetusta Olavi ehti saada kolmisen vuotta. Perheen nimi muutettiin v.1926 yleisen suomalaisuusinnostuksen aikana Virraksi. Oskarin runsas alkoholinkäyttö ja Idan mustasukkaisuus aiheutti perheen hajoamisen. Olavin ollessa 11-vuotias Ida äiti sieppasi pojan käsipuoleensa ja lähti Lahdesta sukulaistensa luo Helsinkiin. Perhe eli asumuserossa sillä avioeroa ei koskaan haettu.

Olavi Virta asui nyt kahden äitinsä kanssa Helsingin Kalliossa ja Alppiharjussa 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi, joten äidin vaikutus poikaan oli suuri. Ida vastusti poikansa pyrintöjä ryhtyä muusikoksi. Hänestä musiikki oli hyvä harrastus, mutta ammattina kamala; kiertolaisen elämää. Sellaista hän ei halunnut pojalleen.

Elämä Helsingissä oli taloudellisesti tiukkaa. Ida sai ompelutyötä ja Olavikin joutui häntä auttamaan ompelemalla napinläpiä ja nappeja sekä prässäämällä housuja. Koulu meni Olavilta hyvin. Kansakoulun päästötodistuksen huonoin numero 7 oli hänellä kuitenkin laulussa!


Tulevaisuuden ammattiin – sähkömieheksi Strömbergille

Koulun päätyttyä keväällä 1929 Olavi Virta pääsi sähkömiehen oppiin Strömbergille. Äidistä sähkömiehen työ oli sellaista kunniallista työtä jota hän arvosti. Hänestä se oli myös tulevaisuuden ala koska kotitalouksien sähköistys oli silloin vielä kesken.

Työsuhteet Strömbergillä eivät olleet jatkuvia sillä väkeä sanottiin irti työtilanteen mukaan. Olavi Virrallakin oli kaikkiaan kuusi työsuhdetta Strömbergillä vuosina 1929 – 1938. Hän joutui myös kokemaan pitkiä työttömyysjaksoja, jolloin hänellä oli taloudellisesti todella tiukkaa. Strömbergin tuotantolaitokset siirtyivät kokonaan Pitäjänmäkeen v. 1933 kun tulipalo tuhosi Sörnäisten tehtaan.

Rippikoulua käydessään Virta tutustui Sörnäisten seurakunnan nuorisotoimintaan, johon osallistumisen äitikin hyväksyi. Kristillisen kasvatuksen ja urheilun lisäksi tarjolla oli musiikkia, shakkia ja kielten opiskelua. Urheiluinnostus oli suurta 1920 – 30 -luvuilla. Vaikka Olavi oli lyhyehkö, niin hänen ylävartalonsa oli vahva ja harteikas. Hän harrasti erikoisesti nyrkkeilyä, painia ja painonnostoa. Myös kädenväännössä hän oli haka vielä ikämiehenäkin.

 

Ilmakuva Strömbergin tuotantolaitoksista. Kuva on otettu huhtikuussa 1935

 

Strömbergillä oli oma koulu jossa koulutettiin työnjohtajia. Olavin lahjat oli kyllä huomattu mutta arvellaan, että perheen poliittisen taustan takia häntä ei koulutettu työnjohtotehtäviin.

Vaikeudet äidin kanssa johtivat siihen että Olavi Virta muutti pois kotoa v. 1933. Onnekseen hän pääsi Sörnäisten seurakuntakotiin josta hän sai ilmaisen asunnon vahtimestarin tehtävien hoitoa vastaan. Isältään hän sai viulun ja niin pääsi ahkera soitonharjoittelu alkuun. Seurakunnan kautta hänelle järjestyi viulunsoitonopettaja ja paikka seurakunnan orkesterissa. Olavi lauloi tenoria kuorossakin mutta hän ei silloin vielä erikoisemmin erottunut joukosta.


Musiikki voitti sähkömiehen hommat

Radion musiikkiohjelmat ja vasta perustetun Dallapé orkesterin esiintymiset olivat hänelle tärkeitä. V. 1935 hän pääsi oppilaaksi Dallapé-opistoon. Hänen soittimiaan olivat viulu ja kitara. Hän kävi samaan aikaan työssä Strömbergillä joten työpäivät venyivät välillä 18 tuntisiksi. Aamulla hän lähti Strömbergille, pääsi sieltä neljältä iltapäivällä, kävi kotona ja teki sen jälkeen toisen työpäivän soittotunnilla, harjoituksissa ja oppilasorkesterin esiintymistilaisuuksissa. Nukkumaan hän ehti vasta yhden kahden aikaan yöllä.

Ratkaisevan sysäyksen laulajan uralle hän sai syksyllä 1935 Heimolan salissa järjestetyissä naamiaisissa. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Viipurissa 1936 – 37. Vapauduttuaan palveluksesta häntä odottivat sähkömiehen työt Strömbergillä mutta nyt hänellä oli muusikon ura tähtäimessä. Hän pääsikin laulusolistiksi Rainbow-orkesteriin. Hänen ensimmäinen levynsä tuli myyntiin keväällä 1939.

Tästä jatkui hänen yli 30-vuotinen, monipuolinen ja vaiherikas muusikonuransa. Huippulevytysten aika oli 1950-luvun alku ja loppuvuodesta 1954 hän oli levymyyntitilastojen kuningas. Olavi Virta ehti levyttää 616 kappaletta ja esiintyä 17 filmissä joissa kaikissa hän lauloi. Hän myös sävelsi ja sanoitti.

Olavi Virta kuoli Tampereella 17. heinäkuuta 1972 vain 57 -vuotiaana. Hänet on haudattu vanhempiensa kanssa samaan hautaan Helsinkiin Malmin hautausmaalle. Tampereella Asemanpuistikossa on hänelle pystytetty Aimo Talevan tekemä abstrakti muistomerkki. Olavi Virran Virtapiiri-klubin toimesta on myös Helsinkiin Kirjan talon seinään kiinnitetty muistolaatta. Kirjan salissa hän lauloi 1950-luvun suuria hittejään. Laatta paljastettiin 2005 jolloin tuli 90 vuotta Olavi Virran syntymästä.


Teksti: Riitta Mäenpää
Lähteet:
Peter von Bagh, Markku Koski, Pekka Aarnio: Olavi Virta – legenda jo eläessään (WSOY 1995)
Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa (Ajatus kirjat 2005)
Jyrki Hämäläinen: Tangokuningas Olavi Virta Mestari särkyneen toiveen kadulla (Otava 2005)
Pirkko Kotirinnan artikkelit Helsingin Sanomien kulttuurisivulla C 7 31.10.2005
Lisätietoja netistä:
www.pomus.net
http://fi.wikipedia.org/wiki/Olavi_Virta
http://www.yle.fi/ikimuistoinen/virta.ht