Opettaja Martta Lahtela huolehti ja preppasi neljännellä luokalla Pitäjänmäen kansakoulussa hyvät oppilaat oppikouluun. Helsingin toisessa tyttökoulussa (myöh. Kirkkopuiston tyttökoulu) luokallani oli 43 oppilastaa. Kansakoulussa olin hyvä oppilas. Oppikoulussa taasen uinuin takana ja katselin Vanhankirkonpuiston lehmuksia. sillä kukaan ei välittänyt. Opettajillahan ei ollut paljoakaan aikaa perehtyä oppilaisiin. Luin paljon, soitin viulua ja kävelin ympäristön metsissä. Minua kiusattiin silloin tällöin.

Korsutien pojat haukkuivat luuviuluksi. Minulla oli todistuksessa kympit luonnontieteessä, historiassa ja uskonnossa. Joka toinen vuosi sain kuitenkin kielissä ja matematiikassa ehtoja.
Keskikoulussa meidät ohjattiin kulttuurin piiriin. Kävimme oppilasnäytöksissä teatterissa ja oopperassa. Myös konservatoriossa kävimme kuuntelemassa Sibeliuksen sävellystä, jonka nimi oli Satu. Koulussa oli myös orkesteri ja sieltä sai lainata soittimia.

Meitä kasvatettiin myös suomalaisiksi. Tunnettu paimenhuilujen soittaja Teppo Repo ja eräs itkuvirsien taitaja, jonka nimeä en nyt muista tuotiin esiintymään meille. Opettajat olivat päteviä ja kuri oli aika tiukka. Itse opiskelin viulunsoittoa ja pienen viulun sain lainaksi koulusta. Opiskelin kansankonservatoriossa Ilmari Veneskosken oppilaana hänen kotonaan Lallukan taiteilijakodissa

Menin Helsingin tyttölukioon. Se oli paljon vapaampi koulu. Siellä oli erittäin hyvät opettajat. Sielläkin meille tarjottiin kulttuuria kaikissa muodoissa. Meidät vietiin mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran taloon. Tutustuimme talon kaikkein pyhimpään huoneeseen, jossa säilytetään vieläkin Lönnrotin ym. kansanrunojen kerääjien tekstejä. Jotenkin ihastuin talon tunnelmaan.

Koulun ja harrastusten lisäksi piti koko ajan tehdä töitä kotona. Elimme melkein luontaistaloudessa ja puutarhassa oli paljon töitä. Kävimme myös Helsingin kauppatorilla ja “Romppaisen” (Strömbergin) portilla myymässä marjoja ja kukkia. Meistä kolmesta sisaruksesta tulikin itse asiassa kauppiaita, minusta tuli “aatteiden kauppias”.

Aloitin opiskelemisen Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, mutta en viihtynyt siellä. Olin kesällä töissä Talissa Helsingin kaupungin taimitarhassa. Siellä kuulin Lepaan kursseista ylioppilaille. Äidillä oli upea piha ja olin aina pitänyt kukista, niin lähdin Lepaalle opiskelemaan ja tapasin siellä tulevan mieheni.

Lähdin kuitenkin koulun jälkeen Saksaan harjoittelemaan ja kieltä oppimaan. Kuulin siellä biodynaamisesta viljelystä ja hakeuduin Suomessa biodynaamisen viljelyn pariin ja innostuin siitä. Tämän jälkeen menin Helsingin yliopiston Maatalouskirjastoon töihin ja sain hankittua sinne luonnonmukaisen viljelyn kirjoja ja lehtiä.

Aloimme pitää kursseja luonnonmukaisesta viljelystä ja teimme monisteita ja lehtiä. Ryhdyin opiskelemaan kansatiedettä, kotimaista kirjallisuutta, uskontotiedettä ym. Tein kansatieteellisiä artikkeleita puhtaasta vanhasta maanviljelystä ja yhdistin niitä tietoja luonnonmukaiseen viljelyyn.

Yhdistin nämä kaikki tiedot seuraavissa työpaikoissani, joissa toimin toiminnanjohtajana. Työskentelin kolmessa yhdistyksessä: Elävä maa,  Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry, jossa työskentelin 20 vuotta. Välillä olin Helsingin kaupungin kaupunginvaltuustossa ja erilaisissa luottamistoimissa.

Aloitin koulukäyntini tiilitalossa ja kerkesin käydä koulua puoli vuotta ennen kuin lähdin takaisin Ruotsiin 1944. Siellä kävin ensimmäisen luokan loppuun ja toisen luokan kokonaan.

Kun olin käynyt kansakoulun kuusi luokkaa, isä sanoi, että saatte valita menettekö oppikouluun vai ammattikouluun. Kumpaankaan ei kannustettu. Päätökseni ja valintanani oli ammattikoulu. Äiti oli pahoillaan ja sanoi että olisit voinut mennä oppikouluun ja Ateneumiin opiskelemaan.

Menin Kansakoulukadulla olevaan Helsingin kaupungin valmistavaan ammattikouluun.  Ensi olin koneistaja-viilaaja puolella ja sitten sähköpuolella. Ehtojen kera pääsin pois, sähköopissa oli ehdot. Menin suorittamaan ehtoja ja olin yhden päivän myöhässä. Reksi tuli vastaan käytävällä ja kerron tulleeni suorittamaan ehtoja. Hän kysyi: ”Onko tullut luettua?” ”Ei ole”, vastasin rehellisesti. Rehtori lupasi antaa vitosen.

Työteknillisen koulun suoritin 10 vuoden kulutta työn ohessa. Minusta tuli työteknikko. Piirtänyt ja maalannut olen aina. Piirustuksessa oli aina kymppi. Viimeiset työvuodet tein laivojen sisustussuunnittelua.

Kävin punaisessa kansakoulussa koko koulun eli kahdeksan luokkaa läpi. Nuohoojan työni opin käytännössä.

Koulu alkoi Harjun koulussa 1955 Tampereen Pispalassa. Asuttiin äidin, mummun ja enon hellahuoneessa Pispalan valtatiellä. Siskot olivat lastenkodissa. Saimme aika pian asunnon Makasiininkatu 12:sta,  kaksi huonetta ja osakeittiö. Kevätlukukauden kävin koulua Amurin kansakoulussa. Opettaja Eerolalla oli kaksi iso buldog-koiraa luokassa, joten villeimmätkin pojat olivat hiljaa, kukaan ei korottanut ääntään.

Kotona ei koskaan keskusteltu oppikouluun menemisestä. Kävin kansalaiskoulu 7 ja 8 luokat ja ammattikoulun kaksi-vuotisen viilaaja-koneistaja linjan. Opettajista yksi sanoi että sinä et koskaan elätä itseäsi näillä metallitöillä. Hän oli oikeassa. Lähdin merille ja sitä kautta muihin töihin.

Kaksi vuotta, kuusi, Sturenkadun ammattikoulua yhden op autosähköön halusin metallilinja Isä oli Vääksyssä lomalla – ei ollut kotona. Kirjapainoon, oppisopimuskoulutuksella.

Kävin kansakoulun Pitäjänmäellä ja Viherlaakson yhteiskoulussa keskikoulun. Lukioon menin Apollon yhteiskoulun iltalinjalle, mutta se jäi kesken.

Kesäisin olin kesäapulaisena kemikalioliikkeessä, myin marjoja, olin Strömbergillä juoksutyttönä. Hiilikellariinkin vein postin korkokengissä – piti olla hieno.  Pitäjänmäen kansakoulun johtaja Aake Virtanen suositteli minulle Heinolan seminaaria. Hänen mielestään minusta olisi tullut hyvä opettaja. En uskaltanut lähteä seminaariin.

Olin SYP:ssä pankkivirkailijana ja pankinjohtaja Reino Ailamo lupasi, että kyllä pankki kouluttaa sinut.  Niin myös tapahtui.

Aloitin koulunkäyntini Oulussa, neljännelle luokalle tulin Pitäjänmäelle. Viidenneltä luokalta menin Leppävaaran yhteiskouluun. Koulun päätyttyä pääsin oppilaaksi Pitäjänmäen apteekkiin. Sitten opiskelin Helsingin yliopiston Farmasian laitokselle 1,5 vuotta ja valmistuin farmaseutiksi. Pääosan työvuosistani olen ollut töissä Espoon keskustan apteekissa.

Ala- ja yläaste tuli käytyä Pitäjänmäellä. Lukion kävin Apollon yhteiskoulun
lukiossa Malminkartanossa. Ylioppilaaksi pääsin 2001. Vuosi kului
armeijassa. Armeijan jälkeen olen ollut työelämässä, vuodesta 2003
Kamppi-Ruohonlahti alueella postinjakajana. Vuodesta 2003 olen ollut
myös talonmiehenä Pitäjänmäentie 15 ja 17:ssä.  Ami-Edussa olen työn
ohessa suorittanut talotekniikan perustutkinnon.

Perheemme oli sotaa paossa Viherlaaksossa. Kävin kaksi ensimmäistä luokkaa Viherlaaksossa ja loput luokat Pitäjänmäen tiilikoulussa. Menin ammattikouluun, jossa olimme Astikaisen Raimon kanssaluokkakavereita.

Ensimmäisenä vuonna olin valimo-koneistamopajalla ja toisena vuonna radiopuolella. Rakenneltiin ja asenneltiin radioita. 1951 menin AEG:n radiotehtaalle Kiloon. Olin sähköliike Sähkömerkissä Lauttasaaressa ja ???

Keväällä 1953 aloitin Hiomotiellä Sanoma osakeyhtiössä painajan opit. Sain monipuolista kirjapainoalan koulutusta. Olin 14 vuotta painajana, 28 vuotta olin työnjohto- ja tuotantojohtotehtävissä.

Kansakoulu-vuosien jälkeen menin 13-vuotiaana Helsingin tyttöjen valmistavaan ammattikouluun. Kävin kaksivuotisen kylmäkkö -linjan. Koulun yhteydessä pidettiin ruokalaa Helsingin kaupungin työntekijöille. Piti tarjoilla – muistan miten se oli aika raskasta. En ole koskaan tehnyt koskaan kylmäkön töitä.

Koulunkäyntiini sisältyy Pitäjänmäen kansakoulu jatkoluokkineen, rippikoulu ja elämänkoulu.

Isämme suunnitteli Ruotsiin muuttamista ja me kaikki neljä veljestä kävimme Pitäjänmäen ruotsinkielisen kansakoulun. Minä menin kouluun 1945. En osannut ruotsin kieltä ollenkaan mennessäni kouluun. Muistelen oppineeni kielen ensimmäisen kouluvuoden aikana. Osaan ruotsia edelleen.

Neljänneltä luokalta menin Grankulla samskolaniin. Pääsin suoraan toiselle luokalle. Kävin viidenteen luokkaan. Olin hyvin levoton oppilas ja minut erotettiin koulusta. Jatkoin oppikoulua Helsingfors  Andra svenska lyceumissa. Koulunkäynti ei kuitenkaan huvittanut. Menin hammasteknikon oppiin lehti-ilmoituksen perusteella. Koulutus oli oppisopimustyyppistä.

Aloitin koulunkäynnin 1951. Se oli hyvin jännittävää.  Kävin koko kansakoulun läpi jatkoluokkineen. Äiti yritti patistella oppikouluun, mutta minä menin mieluummin Strömbergin portilta kysymään töitä. Myöhemmin kävin keskikoulun iltaoppikoulussa.

Pitäjänmäki oli lapsuudessani ja nuoruudessani aika kaksikielistä aluetta.
Kadehdin Leon veljiä Kakea ja Jaskaa, koska he osasivat ruotsia.
Kaveriporukasta puolet oli ruotsinkielisiä.

Punaista kansakoulua kävin kolme vuotta, sitten muutettiin uuteen
kouluun. Kannettiin jonoissa tavarat uudelle koululle.  Neljännellä  luokalla
pystyin vastustamaan vanhempia ja opettajia, viidennellä luokalla
vainottiin. Olin hyvä oppilas ja silti en halunnut oppikouluun. Menin
seitsemännen luokan jälkeen ammattikouluun Sturenkadulle. Olin siellä
autolinjalla kolme vuotta ja lähdin töihin. Sain armeijassa
ilmasotakoulussa lentoapumekaanikko-koulutuksen. Menin teknilliseen
kouluun.

Pyrin 1952 Helsingin toiseen tyttökouluun. Siellä oli niin paljon oppilaita,
että kävimme koulua Kruunuhaan keskikoulussa. Tyttökoulussa keskikoulu
kesti kuusi vuotta. Kävin Helsingin tyttölukion Kirkkokatu 6:ssa.  Pääsin
opiskelemaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta mielenkiinto loppui
nopeasti.  Siirryin Helsingin Sihteeriopistoon  1968.

Olin valtion virastoissa töissä ja postissa viimeksi.  Olin kansakoulussa
hyvä oppilas. Ainoa heikko kohta oli matematiikka.

Luokat olivat suuria. Toisella luokalla meitä oli 42 oppilasta, joukossa peräti viisi Leena. Siinä oli etua kaksiosaisesta etunimestä. Pidin alusta lähtien äidinkielestä ja historiasta, vaikka opettaja olikin hyvin tiukka. Kasvatus oli hyvin isänmaallista, jämptiä ja selkeää. Tein ahkerasti läksyä ja menestyin kohtalaisesti. Lukioon päädyin kun luokanvalvoja Antti Sointu vetosi vanhempiini, että minun kannattaisi käydä lukio. Ylioppilaslakin sain 1963 ja seuraavan talven vietin Tampereen Kauppaoppilaitoksessa. Koko ajan hyvin tietoisena siitä että haluan opiskella kirjallisuutta ja haluan että minusta tulee toimittaja.

Seuraavana syksynä aloitin opiskelut Helsingin yliopistolla. Samaan aikaan olin Seutusuunnitelmien Liitossa osa-aikaisena toimistosihteerinä. Olin ollut kesän 1964 harjoittelijana Helsingin Sanomien talousosastolla. Merkonomin töissä sain osa-aikaisesta työstä parempaa palkkaa kuin toimittajana. Valmistuin hum.kandiksi 1968. Olin töissä siihen asti kun vanhin tyttäreni syntyi 1966. Siihen opinnot jäivät. Ryhdyin tekemään toimittajan töitä ja politikoimaan.

Keskenjääneet opinnot kaiversivat mieltä ja niinpä keväällä 1980 sain fil.kandin paperit – maksoin 50 markkaa filosofian maisterin tittelistä. Opiskellut olen jatkuvasti niin avoimessa yliopistossa, kesäyliopistossa kuin Teknisellä korkeakoulullakin.