Lapsuudessa syöty ruoka muistetaan hyvin. Toinen piti silakkalaatikkoa herkkuruokanaan, toinen sopi naimisiin menneessään että heillä ei laiteta silakkalaatikkoa koskaan ja sopimus on pitänyt vuosikymmenet.
Sodan jälkeen kaikesta oli pulaa. Ruskeaa kastiketta syötiin perunoiden kanssa hyvin usein. Uunissa haudutettu ohrapuuro maidon kanssa oli suurta herkkua. Omalla pihalla kasvatetusta kaalista tehty kaalilaatikko maistui monelle.
Useimmissa perheissä äiti oli kotona ja teki kaiken ruoan, mitä tyttäret vähän auttoivat. Pojat kävivät kaupassa ruokaostoksilla ja monen luottotehtävä oli vispipuuron vispaaminen. Talvella puuroa vatkattiin lumihangessa.
Invalidikylän äidit olivat edistyksellisiä perheenemäntiä. He kävivät Martoissa ja kodeissa alettiin syödä salaattia, vaikka perheen miesväki yritti panna hanttiin ja väittää, etteivät he ole lehmiä.
Vanhoja keittokirjoja
Pullaa leivottiin lauantaina
Lauantaisin lähes joka perheessä leivottiin pullaa. Pullapitkot olivat suurta herkkua, etenkin jos pullan siivun päälle sai levittää voita. Rusinapullat olivat myös lasten suosiossa. Astikaisen perheen isän mielestä rusinat ja pullat piti syödä erikseen, hän noukki pullanpalastaan rusinat pois.
Karjalanpiirakoita leivottiin ja paistettiin itä-suomalaista sukujuurta olevissa perheissä. Astikaisella Karjalanpaisti haudutettiin tavallisessa uunissa. Ruoka sai muhiintua uunissa läpi yön.
Makkara oli varsin yleinen ruoka pitkään. Oli Berliinin makkaraa, joka tehtiin hevosen lihasta, venäläisessä meetvurstissa oli hevosenlihaa, oli lauantaimakkaraa, teemakkaraa ja sipuliteemakkaraa. Lenkkimakkara-valikoimiin kuuluivat Suomi-lenkki, halpa makkara, toiselta nimeltään hampparin väärä, erikoissuomi. Ryynimakkara ja perunamakkara olivat tavallisia monen kodin ruokapöydässä.
Maitoa haettiin lähiseudun maalaistaloista. Levoniemen perheen maitoa haettiin Bergkullan talosta Konalantien varrelta. Raimo Astikainen kävi hakemassa maitoa Maunulasta.
Omatekoista mateiraa
Omalla pihalla kasvatettiin kesän mittaan perunaa ja vihanneksia. Pihoilla oli omenapuita ja marjapensaita.
Väinö Astikaisen viiniresepti 1960 – 1970 luvulta
Mateira
4 l vettä
1/2 kg Vehnäjyvii 1/2 kg Rusinoita kivineen
200 g Viikunoita 4 kpl Perunoita 10 mk Hiiva tavallinen 2,5 kg Farinasokria ( ruskeaa )
Vesi keitetään sokerin kanssa sitten kun se on jäähtynyt 30 asteeseen sitten kaikki muut sitten sekaan (perunat hienoina liuskoina ) emali tai lasiastiassa seisoo 2 viikkoa sekoitetaan 1 päivässä samoihin aikoihin sitten siilataan ja pannaan pulloihin 2 viikon kuluttua muutetaan toisiin pulloihin noin 2tai 4 kertaa että hiiva tulee pois.
Ohje on kiireellä kopioitu jostain ruutupaperille. Väinö käytti D:n tilalla T –kirjainta. Raimo arvelee että ”oli vissiin Itä-Suomessa opetettu siten ? –
Perinteistä jouluruokaa
Jouluna pitäjänmäkeläisissä perheissä syötiin lipeäkalaa, lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa. Se oli useimmiten tehty pelkistä porkkanoista tai siihen oli lisätty mannaryynejä. Oli rosollia ja lasimestarin silliä eli suutarin lohta, silakkarullia ja jopa Italian salaattia.
Eturuokana joissain perheissä oli buljongia ja lihapiirakoita.
Joulukinkku paistettiin kotona, usein itse kasvatetusta porsaasta. Sianliha säilytettiin tiinussa ulkovajassa. Kinkussa piti olla kunnon, ainakin kymmenen sentin paksuinen läskikerros. Kinkku nautittiin sinapin kera. Omasta siasta saattoi perheen äiti valmistaa myös sianpääsylttyä.
Jälkiruokana oli rusinakeittoa, myöhemmin, sekahedelmäkeitto ja luumukiisseliä kermavaahdon kanssa. Riisipuurokin manteleineen oli jouluruokaa. Jouluaterialla juotiin kotona tehtyä kaljaa. 1950-luvulla ostettiin kaupasta perhe-kaljaa tai vaarin kaljaa kahden tai kolmen litran pulloissa.
Läskinpalat hernekeitossa
Kansakoulussa tarjottiin ruokaa 1940-luvulla. Tarjolla oli lihakeittoa, hernekeittoa, mannaryyni- ja makaroonivelliä, klimppisoppaa, helmi- ja kauravelliä. Pahimmat muistot on jäänyt hernekeiton karvaisista läskinpaloista.
Oppikouluissa ei ruokaa ollut, vaan piti olla omat eväät. Eväinä oli tytöillä usein ranskanleipää, lauantaimakkaraa ja maitoa. Joku piti Elannon leivästä, setsuurista tai vuokaleivästä. Leivän päällä saattoi olla myös Viola-kolmiojuustoa.
Leikkikoulussa sai ruokaa. Kaulassa oli pahvinen kukkaro, jossa leikkikouluun vietiin ostokortti. Elintarvikkeita säännösteltiin ja ostoksia tehdessä leikattiin ostokortista ostoksiin oikeuttava kuponki pois. Ostokortit, joissa viimeisenä oli kahvi ja sokeri, poistuivat 1954. Sokerin säännöstely lakkasi 1.2.1954 ja kahvin kuukautta myöhemmin.
Maaseudulla oppilaat veivät kouluihin syksyllä puolukoita määrätyn määrän, ainakin yhden ämpärillisen. Pitäjänmäellä ei tällaista määräystä ollut.
Ostokortti vuodelta 1953.
Viisi kiloa voita vyötäröllä
Sodan jälkeen käytiin ruokaa ostamassa maaseudulla. Purkusen Olavi oli äitinsä kanssa ruoan hakumatkalla. Junassa oli vaarana tarkastajat, jotka kiersivät ja tarkastivat mitä matkalaisilla oli kantamuksissaan. Olavin äiti sai hyvän neuvon. Viisi kiloa voita lyödään vatsan päälle piiloon. Kun äiti ja poika palasivat kotiin, oli voi osittain sulanut.
Olavi Ojan isä oli muurari. Hän kierteli muuraamassa helloja, takkoja ja leivinuuneja. Silloin tällöin hän toi työreissultaan lihapalan. Viikonloppuna Ojan perheessä syötiin paistia, jossa oli runsaasti läskiä.
Keittiötavaroita 
Pitäjänmäki Muistelee 