Pikkukundina tuli tehtyä kaikenlaist jäynää. Naapuriss esim. skulattiin futista ett bolsti meni aina äijän vadelmapensaisiin jost sen sai lyftata skagaten vek. Tai sit se katkoi muijan tulppaanit jost se skremma oli raivona.
Sen jälkeen mentiinki skulaa skutsiin joss oli sen verran tilaa. Siell praisattiin peffistä, joss yritti yks kundi stikkaa boltsia toisen revaan ja se jäit tietysti stikkaajaks. Nää toiset kundit tsittas maassa ja yritti futaa boltsin mahdollisimman pitkälle.
Siell stikattiin keitsua, työnnettiin kuulaa, hypättiin korkeutta ja seivästä. Sitte luudattiin ainakin 10 km, mutt kaikista kliffointa oli futis.
Sit kutsuttiin Inviksen kundeja skulaamaan meitä vastaan. En muista lopputuloksia, sen vaan ett Inviksen kundeill oli monot klabareissa ja se teki gutaa kun niistä sai fudun omaan klabbiinsa.
Leo ja pikkuveli Kauko (synt. 1940) vuonna 1947
Me snutattiin Väisäsen mummon fibluja vaikka ne oli helkkarin happamia, mut ei se ollut niin väliä krigun jälkeen. Sit me hajotettiiin sen mummon savupiippu ja siitähän se oli jeevelinä. Se dallas joka päivä stadin torille kärryjen kans noin 10 km, myi niit fibluja ja risuluutii. Ja olihan sillä iso sika jonka kans se kävi budjus, emakko venttas sitä ulkopuolella ja sai hampparinväärää skruudattavakseen. Kymmenkunta koiraa sillä mummolla oli, ja kun kysyttiin miks ne kaikki oli koiraita, niin se vastas että ”minä en väliä niistä peräviivaisista”.
Tietysti me jouduttiin skoudikselle mut ei ne slurkit voinut mitään. Liian snadi juttu, ne sano.
Tarzan-gunga meil oli kans, sill oli kliffa ottaa spiidut faartit ja tulla toiselle puolelle takaisin.
Leo, 17 v. kotipihallaan Eljaksentiellä 1956
Mut munhan piti sproogaa siit slobojen stogest kans. Me tiedettiin kaiffareiden kans monen aikaan stoge tuli. Se tuli aina samaan aikaan, siin oli avonaiset vaunut josta slobokundit heilutti handua meille. Sit oli krääsävanuja joiss oli hapankaalia buliss varastotynnyreiss. Vetskari oli buli vihreä missä oli punainen tähti edessä.
Kundien kans me hitattiin yhdest keltsust kifrun panoksii joita me räjäytettiin skutsiss. Tehtiin vaan notski ja stikattiin panokset sinne, ja vähän ajan kuluttua ne flyygas ilmaan ja pamahti kliffasti.
Kun me tiedettiin milloin stoge tulee, niin pantiin buli rivi panoksia kiskoille ja alettiin venttaa stogea. Itte me oltiin jemmassa maantien toisella puolella yhden snadin kaltsin takana.
Kun stoge tuli, kaikki panokset jysähtivät. Kkuului ihan ku olis skotattu konnekifrulla. Ratatatatata ……Itteäkin vähän skagas tää ääni. Sit stoge pysähtyi ja kaks äijää hyppäs vetskarista alas ja meitä skagas vielä enemmän! Ne starat tsiigas rataa ja stogen pyöriä, mut kun ne ei hiffanu mitään niin ne kletras takas ja jatkoi reissua Porkkalaan.
Mut kyl me oltiin höveliä kundii ku me oltiin stannattu slobon stoge.
Himass täst ei sprookattu mitään, muuten olis tullu remmiä revalle. Kyl me sit joku neljäkymment vuotta myöhemmin sprookattiin mutsille ja kyl sillä riitti ihmeesti ihmettelemist.
Mutsi ihmetteli muutenkin kun me draisattiin kaikenlaisia skroduja himaan. Mut messingist me saatiin hyvät fyrkat. Sit me mentiin slumppaan karkkia, tietysti.
Pitäjänmäki Muistelee 