A 90 Pasilan konepajalla ennen korjausta 15.12.1991. Edessä Marsalkan sodanaikainen nuorempi adjutantti silloinen kapteeni, nyk. eversti Rafael Bäckman. Vaunu on nykyisin Mikkelin rautatieasemalla ja avoinna yleisölle aina 4.6. Juna kuuluu Päämajamuseolle. Kuva Kari Salo
Marsalkka Mannerheimin virkavaunu A 90 otettiin käyttöön 13.6.1930. Mannerheimillä oli ollut juna esikuntakäytössä jo kansalaissodassa 1918. A 90:ssä oli salonki, työhuone ja neljä makuuhyttiä, joissa oli kahdeksan vuodetta. Marsalkka nukkui salongin vieressä olevassa työhuoneessa. Seuraavat kaksi hyttiä olivat vieraita varten. Seuraavassa hytissä nukkuivat vanhempi adjutantti everstiluutnantti Ragnar Grönvall ja sitä seuraavassa nuorempi adjutantti Rafael Bäckman.
Ylipäällikön juna vetureineen jossakin Itä-Karjalassa. Kuva Olavi Kilpiön kokoelma
Marsalkan junaan kuului vakituisesti ravintolavaunu, makuuvaunuja, it-vaunu ja autonkuljetusvaunu. It-vaunussa oli talvisodan aikana kaksi kaksipiippuista konekivääriä, myöhemmin toinen muutettiin it-tykiksi. Junassa kuljetettiin säännöllisesti Marsalkan ja mukana olevien kenraalien autoja. Junan runkoa säilytettiin Mikkelissä. Talvisin se pidettiin lämpimänä lämmitysveturilla, sillä junan henkilökunta sui siellä vakituisesti.
Junan komendanttina oli sen perustamisesta sen lakkauttamiseen luutnantti, myöhemmin kapteeni Birger Hagström. Sodan jälkeen hän mm. Helsingin vt. asemapäällikkö ja hän oli usein mukana Mannerheimin matkoilla vielä kun Mannerheim oli presidentti.
Jatkosodan aikana Marsalkka Mannerheim teki neuvottelumatkoja Helsinkiin, tarkastusmatkoja rintamajoukkoihin lähinnä Itä-Karjalaan ja Kannakselle sekä tarkastus- ja neuvottelumatkoja eri armeijakuntiin, varuskuntiin ja koulutuskeskuksiin.
Eniten matkoja tehtiin Mikkelistä Helsinkiin. Kun perillä ei ollut ohjelmassa päivällistä, oli junassa vain A 90 ja 1-2 autovaunua. Liikkeelle lähdettiin Mikkelistä klo 22-23. Juna ajettiin Pasilan tavara-asemalle tai Töölön sotilaslaituriin. Paluumatkalle lähdettiin illalla aikatauluun sopivassa välissä. Helsingin suurpommitusten jälkeen juna ajettiin joko Herttoniemeen tai Pitäjänmäelle.
Marsalkka Mannerheimin juna saapui ensimmäistä kertaa Mikkelistä Pitäjänmäen asemalle 7.2.1944 klo 8.45. Paluumatkalle Mikkelin juna lähti samana iltana klo 23.15.
Seuraavan kerran juna saapui Pitäjänmäelle 26.2.1944 klo 8.45. Marsalkka poistui junasta aamukahvin jälkeen. Hän kävi Kaivopuistossa asunnollaan ja neuvotteli Tamminiemessä presidentti Risto Rytin kanssa ja hallituksen sisärenkaan kanssa Paasikiven Tukholmasta tuomista Neuvostoliiton esittämistä rauhanehdoista. Kun Mannerheim oli klo 18.45 palaamassa junaansa Pitäjänmäelle, alkoi ilmahälytys. Vihollisen koneet pudottivat valopalloryhmiä ja kaupunki oli valaistu kuin päivällä. Mannerheim seurueineen ajoi Pitäjänmäelle, josta ajettiin edelleen Malminkartanon pelloille. Ylilentävä kone pudotti pellolle pommin parin-kolmen sadan metrin päähän marsalkan seurueesta. Kello 21 palattiin junaan, joka yöksi ajettiin Kelan asemalla. Aamulla palattiin Pitäjänmäelle ja paluumatkalle Mikkeliin lähdettiin klo 17.35 reittiä Karjaa-Hyvinkää-Hämeenlinna-Haapamäki-Pieksämäki-Mikkeli.
Tämän jälkeen juna on ollut Pitäjänmäellä 1 – 2.4., 1.5., 26 – 28.5. ja 22.7.1944.
Kun Mannerheimista oli tullut Tasavallan presidentti käytiin hallitusneuvottelut 2 – 5.8.1944 junassa, joka tällöinkin seisoi Pitäjänmäen asemalla. Neuvottelut olivat hikiset paitsi helteiden myös mm. alkeellisten saniteettitilojen vuoksi. Tunnelma neuvottelupaikalla kiristyi välillä pelkästään olosuhteiden vuoksi. Myös viestiyhteydet olivat yhden ainoan puhelimen varassa.
Puolustusvoimien SA-kuva-arkisto julkisti huhtikuussa lähes 160 000 valokuvaa Suomen talvi-, jatko- ja lapin sodan ajoilta. Hakusanalla Pitäjänmäki löytyy 4 kuvan sarja jossa “Lotat ojentavat presidentti Mannerheimille kukkia Pitäjänmäen asemalla 6.8.1944.” Lottien nimiä ei mainita. Alla kolme kuvaa ko sarjasta:
Lotat ojentavat presidentti Mannerheimille kukkia Pitäjänmäen asemalla 6.8.1944
Pitäjänmäen naiset ja marsalkka Mannerheim
Pitäjänmäen naiset liikkuivat tavallista enemmän aseman seudulla silloin kun tiedettiin, että Mannerheimin juna on asemalla. Tarja Salmisen äiti on nähnyt Mannerheimin ja kertonut ”se oli vielä niin komee, kun sillä oli se valkoinen karvalakki”.
Pitäjänmäellä vuosikymmenet asunut Irja Vuokko (synt. 1920), o.s. Fors, oli Kanneljärvellä IV armeijakunnan esikunnassa lennätinlottana. Jatkosodan aikana hänet komennettiin päämajaa Mikkeliin kuukaudeksi lennätinlotaksi. Päivällä lotat tiesivät tarkkaan mihin aikaan Mannerheim lähtee klubille syömään. Tytöt tulivat monena päivänä marsalkkaa vastaan ja yhtenä päivänä marsalkka kätteli lotat. Nyt Irja Vuokko voi kertoa, että hänpä onkin kätellyt Marsalkka Mannerheimia.
Irja Fors ja Henni Olkinuora Viipurissa talvella 1943
Pitäjänmäki Muistelee 