Arkeologi Veikko Lehtosalo löysi vuonna 1962 nykyisen leikkipuisto Nuolen alueelta (Turkismiehentie) kivikautisen asuinpaikan. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia vuosina 1962, 1999-2002 ja 2004.
Ensimmäiset melko vaatimattomat tutkimukset kesällä 1962 suoritti arkeologi Marketta Waris. Löydöt osoittivat asuinpaikan olleen tärkeä pyyntiasuinpaikka noin 5000 vuotta sitten. Asuinpaikan tutkiminen “unohtui” tämän jälkeen useaksi vuodeksi koska rakennustoiminta ei uhannut paikkaa.
Asuinpaikan tutkiminen ajankohtaistui uudestaan vuonna 1999, kun etsin hyvin säilynyttä kampakeraamisen ajan tutkimuskohdetta pääkaupunkiseudulla. Pitäjänmäen asuinpaikka valittiin tutkimuskohteeksi, koska se oli niin hyvin säilynyt. Kaivajiksi ilmoittautui heti kymmeniä arkeologiasta kiinnostunutta ihmistä.
Kaivauksilla kesällä 2004
Pienen pieni saari
Kaivauksissa löydettiin runsaasti kivikauden ihmisen paikalle jättämää esineistöä: saviastianpaloja, nuolenkärkiä, kivikirveitä ja muita kiviesineitä, meripihkakoruja ja palanutta luuta. Paikka on ollut asuttuna n 3200-2600 e.Kr. Asuinpaikan käyttötarkoitus on vaihdellut vuosisatojen kuluessa. Alussa paikka oli pienen pieni saari lähellä mannerta. Tältä ajalta on löytöjä, jotka viittaavat kiviesineiden valmistukseen arvokkaista raaka-aineista. Saaren kasvaessa kiinni mantereeseen asuinpaikan käyttötarkoitus liittyi kiinteästi hylkeenpyyntiin ja muihin merellisiin elinkeinoihin. Asuinpaikalla käytiin vuosisatojen ajan keväisin ja alkukesästä. Maankohoamisen edistyessä tapahtuneet muutokset johtivat lopulta saaren ympäristön umpeen kasvamiseen ja asutus siirtyi etelämmäksi.
Asuinpaikalta on tavattu merkkejä kivikautisista haudoista punamultaläikkien muodossa. Lisäksi useiden esineitten (varsinkin meripihkan) löytymistä syvältä hiekasta, varsinaisen löytökerroksen alapuolelta on vaikea selittää muuten kuin paikalle tehdyillä haudoilla, jonka pohjalle esineet on laitettu.
Kesän 2004 löydöksiä
Pitäjänmäen kivikautinen asuinpaikka on viimeinen hyvin säilynyt kivikautinen asuinpaikka Helsingissä. Sen säilyttäminen tuleville sukupolville muistona alueen ensimmäisistä asukkaista ja asutuksesta on ensisijaisen tärkeää. Asuinpaikan suojelua valvoo museovirasto ja sen kaivaminen ja penkominen on lailla kielletty.