KANSAKOULU, TYTTÖKOULU JA KAUPPAOPISTO
Kävin Pitäjänmäessä kansakoulua neljä vuotta. Alakoulussa 1- 2 luokilla oli opettajani Martta Ruoppila ja 3 -4 luokilla Aake Virtanen. Koulusta on jäänyt mieleeni lähinnä Aake Virtasen antamat hyvä leimat lukukirjaan, kun oppilas luki ääneen läksynsä hyvin.
Koulusta on jäänyt mieleeni myös ulkohuone (nyk. WC) joka oli erillinen rakennus, jossa pojilla ja tytöillä oli oma puoli. Lemu oli valtava.
Koulun takana oli pelto, jossa joskus hiihtelimme.
Ensimmäinen hammaslääkärissä käynti tapahtui Vironkadun hammasklinikalla, jossa kävimme luokan kanssa ryhmänä. Sieltä on tehty laulu, ”tiedän paikan kamalan, koulun hammasklinikan…”, jonka varmasti kaikki koulua käyneet muistavat.
Pitäjänmäen kansakoulu 1 lk v. 1947, opettaja Martta Ruoppila
Koulumatkat Sirkun kanssa
Talvisin matka oli hankala. Aamusella, kun lunta oli satanut, saattoi tie olla auraamaton. Joskus oli tuuria, jos joku isokenkäinen oli astellut samoja polkuja aikaisemmin.
Yleensä kuljin koulumatkat Sirkku Ikosen kanssa. Hän asui Viestitiellä. Meillä oli treffit Mottitien ja Viestitien risteyksessä ja siitä jatkoimme yhteistä taivalta: Viestitie, Partiotie, Viinentie, Jännetie, Konalantie. Koulurakennus oli se punainen tiilitalo, jossa oli myöhemmin kirjasto.
Oppikouluun kartan kanssa
Oppikouluun pyrittiin. Äitini oli ollut auto-onnettomuudessa ja hänellä oli kipsi jalassaan, jonka vuoksi hän ei voinut saattaa minua. Isäni ei työesteiden vuoksi voinut tulla kanssani, joten menin yksin. Isä piirsi minulle kartan, jonka avulla osasin mennä Yrjönkadun ja Bulevardin kulmauksessa sijaitsevaan Helsingin toiseen tyttökouluun. Olin kokeissa ja pääsin kouluun ja aloitin oppikoulun syksyllä 1951.
Koulu valittiin, koska koululla oli hyvä maine ja se oli valtion koulu, kuten tyttönorssikin. Poikakouluista Ressu ja Norssi olivat myös valtion kouluja. Muut oppikoulut olivat yksityisiä. Valtion kouluissa oli edulliset lukukausimaksut. Tyttökouluissa keskikoulu oli kuusi vuotta, kun se muissa kouluissa oli viisi vuotta. Luimme yhden kielen enemmän. Ruotsi alkoi toisella luokalla, saksa kolmannella ja englanti neljännellä luokalla. Meillä oli lisäksi kotitaloutta, käsitöitä ja pidemmälle viety musiikin opetus.
Koulussamme kuri oli ankara. Välitunnilla saivat 5-6 luokkalaiset kävellä korttelin ympäri ja olla Kirkkopuistossa. 1-4 luokkalaiset olivat pihamaalla, joka oli todella pieni.
Jumppasali oli ensimmäisessä kerroksessa. Sen ikkunat oli maalattu valkoiseksi, jotta Ressun ja Norssin pojat eivät nähneet jumppapuvuissa olevia tyttöjä. Voimistelunopettajamme oli jo iäkäs, eikä itse ollut esimerkin näyttäjä. Usein hän valitsi siihen tehtävään tytön, joka kävi oopperan balettikoulua. Jumppalaitoksen opiskelijat auskultoivat tunneillamme usein ja joka puolella oli arvostelevia katseita. Heidän menoaan oli arvostelemassa Tyyne Jalkanen. Jumppasalin pukuhuoneessa oli mahtava hien haju. Suihku kyllä oli, mutta siitä tuli vain kylmää vettä. Myös täällä oli ulkokäymälä. Koulussa oli kyllä vesi wc, mutta se sijaitsi erillisessä rakennuksessa.
Välitunneilla oli ehdottomasti kielletty poikkeamasta pullapuotiin, josta tuli aina mahtavat tuoksut.
Helsingin toinen tyttökoulun vuosikertomuksen kansi
Vahtimestari lohdutti opettajaa
Kotitaloustunneilla joutuivat järjestäjät (kaksi tyttöä) tulemaan aikaisemmin, hakemaan puut kellarista, joka sijaitsi maanpinnan alapuolella ja sytyttämään helloihin tulet kotitalousluokassa, joka sijaitsi ylimmässä kerroksessa, jotta opetustunnin alkaessa hellat olivat lämpimät.
Kerran koko luokka ryntäsi ikkunaan katsomaan abiajoja. Seurauksena oli jälki-istunto lauantaina klo19. Ajankohta siksi, että kukaan ei voinut mennä elokuviin. Eihän se mikään jälki-istunto ollut. Seisoimme käytävällä kädet suoraan edessä parijonossa. Yksi tytöistä pyörtyi ja siihen taisi loppua moiset kuritukset.
Piirustuksenopettajanamme oli runoilija Ilmari Pimiä. Hän antoi aiheen mistä piirretään ja syventyi sen jälkeen sanomalehteen. Kun me tytöt vähän riehuimme ja taisimme kiusatakin häntä, lähti hän luokasta itkien vahtimestarimme Lyylin luokse.
Eräs luokkamme oppilaista oli elokuvissa lauantai-iltana huulet maalattuina. Yksi opettajistamme näki hänet elokuvissa. Hän sai muistutuksen moisesta käytöksestä.
Helsingin II tyttökoulu v. 1956, opettajat
Pesäpalloa korkokengissä
Koulussa piti käyttää hametta. Pyysimme, että saisimme urheilupäivinä tulla kouluun pitkissä housuissa. Se ei sopinut. Pelasimme pesäpalloa Johanneksen kentällä. Norssin pojat olivat tietenkin kentän reunalla katsomassa. Laitoimme päälle mahdollisimman kapeat hameet ja korkeakorkoiset kengät. Eihän siitä pelaamisesta tullut mitään. Lupa käyttää urheilupäivinä pitkiä housuja tuli.
Historian opettajamme oli Lea Havo. Hän ei unohtanut mainita, että on Mika Waltarin serkku. Hän oli verbaalisesti lahjakas ja sen sijaan että olisi opettanut tylsiä vuosilukuja keskittyi tarinankerrontaan.
Koulutalo oli rakennettu ensimmäistä suomenkielistä tyttökoulua varten Helsingissä. Se oli perustettu 1869. Rakennus valmistui 1884. Svenska Folkskolans Vänner osti talon 2003. Siellä on koulutus- ja kulttuuritilat ja G18 ravintola. Tiloja vuokrattiin mm. Suomen Naisyhdistykselle ja Taiteilijaseuralle.
Helsingin II tyttökoulu v. 1956, keskellä opettaja rouva Timonen
Kauppaopistosta nopeasti ammattiin
Keskikoulun jälkeen oli valinnan vaikeus. Lukioon pääsi ilman erillisiä pääsykokeita, mutta kauppaopistoon oli pyrittävä. Pääsin kauppaopistoon ja menin sinne. Äitini toivoi, että jatkaisin lukiossa ja saisin valkoisen lakin, mutta isäni oli sitä mieltä, että valmistun nopeammin ammattiin. Kauppaopisto sijaitsi silloin Kasarminkadulla (Kirurgista sairaalaa vastapäätä).
Komento oli aivan toinen. Ihmettelin, kun rehtori mainitsi että muualla kuin tupakkahuoneessa ei saanut tupakoida. Tyttökoulussa oli tupakointi ankarasti kielletty.
Luokalla oli sekä poikia että tyttöjä.
Koska olin lukenut neljä vuotta saksaa, jatkoin sitä automaattisesti. Saksan ryhmässä oli ainoastaan 8 oppilasta. Uusina aineina oli mm. kirjanpito, konekirjoitus ja pikakirjoitus.
Pikakirjoituksen opettaja huomautti välillä: ”Tämä on pikakirjoitusta”. Kirjoittaminen sujui kaikilta hitaammin kuin normaali kirjoitus. Konekirjoituksen olin jo opiskellut kesätyöpaikassa lennätinkonttorissa.
Helsingin Kauppiaitten Kauppaopiston II lk, v. 1958
Kauppaopiston jälkeen Englantiin
Kauppaopiston jälkeen lähdin Lontooseen. Olin ensin töissä sairaalassa, mutta opiskelu vuorotyössä ei onnistunut. Vaihdoin perheeseen, jossa ei ollut lapsia. Iltapäivät opiskelin englantia. Suoritin Cambridgen yliopiston englanninkielen tutkinnon ulkomaalaisille sekä Lontoon kauppakamarin tutkinnon. Sen jälkeen palasin Suomeen. Ensimmäinen työpaikkani oli Suomen Kumitehdas, vientiosasto (nyk. Nokia). Työn ohessa suoritin englannin kauppakirjeenvaihdon kurssin kirjeitse sekä opiskelin vuoden ranskan kieltä työväenopistossa. Myöhemmin olen opiskellut sekä Helsingin että Espoon työväenopistossa erilaisia asioita. Englannin kielen keskustelutunneilla käyn yhä ja yritän ylläpitää hankkimaani kielitaitoa.
Pitäjänmäki Muistelee 