Olen asunut Pitskussa Mäkkylän Elannon taloissa 1943 – 1962, Konalassa 1970 – 1974 ja ollut töissä Pitskussa ja Konalassa 1966 – 1977 välisen ajan. Näistä syistä tukevimmat muistikuvat otsikon aiheisiin liittyvät jaksolle 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun alkupuoliskolle ja sen jälkeisen ajan kapakkakokemukset ovat enemmän satunnaisia hajahavaintoja.

Oli vain yksi kiska

Kotiani lähin kioski oli maantien ja rautatien välissä Mäkkylän junaseisakkeen kohdalla, lähellä kummitusmökkiä, vastapäätä silloista Gulfin bensistä. Tämä oli vaatimaton kioski, ei istuimia tai muita oleskelutiloja, siellä vain asioitiin nopeilla jätski- tai muilla ostoksilla.

Oli vain yksi kiska! Vasta Muistipiirissä olen kuullut nimen ”Karusellikiska”. Aikalaisilleni oli selvää kun sanottiin tavattavan kiskalla, silloin mentiin tähän istuimilla ja katoksella varustettuun monikulmion muotoiseen kioskiin Varubodenia vastapäätä. Eihän ollut kuin yksi stadikaan!

Sotainvalidien Veljesliiton Pitäjänmäem osaston Karusellikioski.

Talin tai Strömbergin kiskasta puhuttiin kun tarkoitettiin Strömbergin lampea vastapäätä, Nikolajeffin vieressä ja Talin siirtolapuutarhaan lähtevän tien reunassa olevaa kioskia. Tämä kioski oli varustettu myös oleskeluun puiden katveessa olevien pöytien ja tuolien avulla.

Nämä kaksi kioskia olivat tapaamispaikkoja, kävelyiden kohteita ja oleskelupaikkoja. Tärkeimpiä ostoksia olivat jätski, limsat ja pilsneri paksuissa pulloissa.

Muistelun aikahaarukkaan mahtuu myös Kääriäisen Mikon perustaman ”Mikon kiskan” synty Pitäjänmäentie 17 kivijalan myymälätiloihin. Se lienee ollut Pitskun ensimmäinen ”moderni” sisätiloissa toiminut kioski. Aluksi se oli luukkukioski. Sisäkioskiksi se muuttui 1970-luvun alussa. Mikko myi kioskin 2003. Sen jälkeen oli pari omistajaa, mutta 2007 kioskin tarina loppui.

Myös asemalla oli kioski, jolla ei ainakaan minulle ollut varsinaista viihdekäyttöä, vain tiukkaa asiointia. Kokkokalliontiellä oli jonkin aikaa 1990-luvulla kioski.

Kaikkien baarien äiti

Baari Maria Eljaksentien alapäässä on ainakin omissa nuoruuden muistoissani kiistaton ”kaikkien baarien äiti”. Näin on varmasti monen muunkin mielessä. Se oli kokoontumis- ja oleskelupaikka. Siellä oli paikkakunnan ainoa kolikoilla toimiva levyautomaatti, tuskin silloin vielä
puhuttiin jukeboxista. Marian baari oli limsanjuontipaikka, aika usein vihreää Jaffaa terästettynä. Tupakansavu oli vähintäänkin sakeaa. Huomattavaa on, että kaikki tämä tapahtui paljon ennen keskioluen vapautumista. En muista koskaan nähneeni kenenkään syövän jätskiä lukuun ottamatta mitään tässä baarissa. Vitriinissä olevat pullat taisivat olla enemmän ”näön vuoksi”.

Neiti Karin Vuorinen yritti olla tomera järjestyksenpitäjä. Muistitiedon mukaan, joillakuilla oli jopa porttikielto baariin.

Neli-vuotias Elina Metteri tulossa Baari Mariasta hoitajansa Marian kanssa 1968.
Kuva Raimo Metteri.

Marian baarin talo Eljaksentiellä tammikuussa 2004. Kuva Jussi-Petteri Lappi 

Ruokabaarin maittava päivänpannu 

Pitäjänmäentie 15:ssä avattiin baari, jonka nimi oli ytimekäs Ruokabaari, vuonna 1958. Omistajana ja baarin pitäjänä oli Martta Röysky ja myöhemmin baarissa työskenteli myös Martan poika Tuomo. Ruokabaari vaihtoi omistajaa 2006. Muistissani se on säilynyt siistinä ja asiallisena ruokapaikkana, nuorille se oli yleensä juustosämpylän ja kahvin kera istumista.

Osmo Vanhatalolle poikamiehen lempiruoka Ruokabaarissa oli päivänpannu. Siinä oli teemakkara, kananmuna ja paistettua perunaa.

Patteribaari Pitäjänmäentie 15:ssä kesäkuussa 2005. Kuva Jussi-Petteri Lappi 

Myös Konalassa Aittatiellä oli baari, jossa harvakseltaan vierailimme. Ehkä Pitskun ja Konalan poikien väliset ajoittaiset jännitteet vaikuttivat tämän baarin suosion puutteeseen.

Helmikuisen VPK vierailumme alkuun Henrik Helenius esitti jokerikysymyksen: ”Missä oli Pitskussa Santos baari?” Kukaan ei tiennyt tai muistanut ilman Henkan apua. Baari toimi lyhyen aikaa 1950-luvun lopulla nykyisen Pitäjänmäen Apteekin tiloissa. Muistipiiri löysi voittajansa!

Ravintoloista ja kapakoista

Varsinaiseen muisteluajanjaksoon ei mahdu yhtään varsinaista pitskulaisten ravintolaa. Pitäjänmäellähän on ollut ties miten kauan golfklubin ravintola, mutta en ole osannut pitää sitä milloinkaan varsinaisena pitskulaisten ravintolana. Pitskulaisethan lähtivät siihen aikaan ravintolaan Haagaan, Meilahteen tai Töölöön.

Muistini mukaan ensimmäinen varsinainen Pitäjänmäessä sijaitseva ruokaravintola oli Kyläkirkontien Konalan puoleiseen päähän rakennettuun Jukolan kerrostaloryhmään perustettu Jussinpiha. Tämä lienee tapahtunut 1960-luvun lopulla.

HOK:n pikamyymälä ja baari Jussintupa avattiin Piispantielle 1963. Baarin seiniä koristivat Erkki Tantun piirrokset, joiden aiheet oli valittu Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.

Seuraavaksi tulee mieleeni Vossikka Nuolitien korkeassa liike- ja asuinkiinteistössä. Vossikka avattiin 1974. Vossikan opin tuntemaan muutamista lounaskäynneistä, ja varsin asiallisen lounasravintolan kuva on mielessäni tuolta ajalta. Iltaisin ravintolan meno oli kuulopuheiden mukaan vauhdikkaampaa eli tyypillinen ”korttelikapakka” sanan positiivisessa merkityksessä.

Irmeli Mustonen meni uuteen Vossikkaan heti avajaisten jälkeen ja koki tilanteen, joka siihen saakka oli ollut tuttu vain elokuvista. Juuri kun Irmelin seurue oli avaamassa ravintolan ovea, ovi aukeni ja portsari heitti ulos miehen pitäen kiinni niskasta ja takapuolesta. Mies lensi ulos kaaressa. Savolaista syntyperää oleva omistaja möi pistkulaisille ”votkoo Spraitilla”.

Piiloravintoloista vaan ei salakapakoista

Pitäjänmäellä on ja on ollut vuosien aikana melkoinen määrä ravintoloita, jotka ovat jääneet pitskulaisilta täysin piiloon. Näitä ovat lukemattomat teollisuusalueen ja Takkatien alueen lounasravintolat. Osa on ollut suljettuja, tiettyjen yritysten henkilökuntaravintoloita, mutta joukossa on suuri joukko kaikille avoimia lounasravintoloita.

Työmaahuolto Oy Arina- ja Takkatien risteyksessä oli ensimmäinen tai ainakin ensimmäisten joukossa nykymuotoisten catering yritysten kehitysketjussa. Yritys sijaitsi Takkatien teollisuusalueella jo 1960-luvulla.

Taitotalossa, Valimotie 8 on sijainnut 1990-luvulta alkaen lounasravintolapari Talentti ja Rotisseur kilpiravintola Variantti, joista jälkimmäinen toimi myös tilaus- ja juhlaravintolana.

Kaikilla Pitäjänmäen ja Konalan autoliikkeillä oli ja on vähintään asiakaskahviot, useimmilla myös asiakasravintolat, mitkä lienevät olleet Pitskun asukkaille melko vähämerkityksisiä.

Pikaruokaa ja huoltoasemia

Muisteluajankohdan pikaruokapaikat olivat käytännössä nakkikioskeja. Niitä ei kuitenkaan muistini mukaan Pitskussa ollut. Jossakin huomattavan paljon myöhäisemmässä vaiheessa Haagan liikenneympyrän lähelle silloisen Esson huoltoaseman viereen tuli hampurilaisravintola, samoin Kaupintien Teboilin viereen perustettiin Carrolsin hampurilaisravintola, nykyisin Hessburger.

Huoltoasemakahvioita tai -ravintoloita ei myöskään Pitskussa ollut edellä mainittujen huoltoasemien ja Konalan Esson ja Shellin lisäksi muualla. Näidenkin merkitys oli pitskulaisille melko vähäinen ehkä Kaupintien Teboilia lukuun ottamatta.

1985 lokakuussa lähdin hiihtämään rullasuksilla Haagasta Luukkiin. Kaaduin ja loukkasin käteni, liotin ensin kättäni Mätäjoessa, sitten TB:lle ostamaan pakastealtaasta vihanneksia, jotta sain haudottua kättäni kylmässä, lopulta menin taksilla Töölöön.

Primulan kahvila oli Valimotien ja Pitäjänmäentien kulmauksessa 1950-luvulla. Kirsti Rautiainen oli emäntänä siellä. Pitäjänmäentie 19:ssä – ennen nykyistä rakennusta – oli myös ruokala toisessa kerroksessa. Pitäjänmäen Tarmon porukat kävivät siellä harjoitusten jälkeen juomassa Jaffaa.

Teksti
Seppo Soitula 30.3.2010