Elettiin sodanjälkeisessä ajassa. Isä sai rakennettua kotimme Partiotielle. Olin viisi vuotta vanha ja sisareni kymmenen kun muutimme uuteen kotiin. Tutustuimme naapureihin. Naapuritalojen äidit kävivät toistensa luona kahvilla vaikka elintarvikkeista oli pula. Me lapset leikimme pihalla. Pihalla kasvatettiin marjapensaita.  Marjasadosta tehtiin marja mehua.  Äiti leipoi ihanaa pullapitkoa. Naapurin Leilan kanssa teimme rappujen alla ”pullasuttua”, vietimme omia kesäkutsuja.

Äitini ja isäni syntymäpäiviä ei muistikuvieni mukaan vietetty ollenkaan. Isovanhemmat olivat kuolleet. Isän veljien perheet tulivat tupaantuliaisiin ja me kävimme tupaantuliaisissa isän veljen luona Kaarelassa. Silloin tarjolla oli miehille ”näkäräiset rakentajille”. Me serkukset, paljasjalkaiset rusettipäät asetuttiin kuvattavaksi. Hymyiltiin leveästi kun olimme käyttäneet äidin huulipunaa.

Harvoin muuten kyläiltiin koska omia autoja ei ollut. Kummitätini (äidin sisko) Kilosta tuli usein junalla Pitäjänmäelle käymään, varsinkin minun syntymäpäivinäni.

 

Isot karjalaiset kutsut

Äiti ja isä saivat joitakin kutsuja Karjalasta muuttaneiden koteihin katsomaan kuinka kukin heistä oli asettunut Helsinkiin. ”Voi taas sama musta vierailuleninki!”, äiti vaikeroi. Kutsussa luki ”pienet kahvikutsut”, mutta vieraita saattoi olla kymmeniä karjalaiseen tapaan.

Eno asui vaimonsa kanssa Helsingissä ”linjoilla”. Heillä oli kotiompelimo. Kerran meidät pyydettiin kutsuille. Oli juhlan paikka ”Punaisen Myllyn” esiintymisvaatetus oli saatu valmiiksi. Vieraita oli paljon. Jäimme arkoina keittiön puolelle kunnes minua tultiin hakemaan jotta laulaisin vieraille. Jotenkin ”Lapin äidin kehtolaulun” osasin laulaa sitten juoksin takaisin keittiöön.  Emme viihtyneet kaupungin ”hulinoissa”.

Syntymäpäivinä sukulaisia oli tapana onnitella postikortilla. Valokuvissa hymyili päivänsankari kukkakorien ympäröimänä. Kummitätiä juhlittiin hänen 50 v. päivänään. Tarjolla oli hänen leipomiaan hiekkakakkuja sekä äidin leipomia karjalan piirakoita. Isäni juhlat pidettiin perhepiirissä. Strömbergin tehtaalla otetussa on valokuvassa päivänsankari. Hän on lahjana saamansa kultakehyksisen taulun kanssa haalariasuisena. Isä kuoli ennen kuin ehti täyttää 60 vuotta. Muistotilaisuus pidettiin kotona. Äidin paistamat piirakat ja pullat tekivät kauppansa kun koolla oli ”pienten kahvikutsujen ” väki. Minä surussani ahdistuin kun kaikilla oli niin hauskaa.

Minun sekä sisareni häät vietettiin kotona. Hääkakkua leikattiin omien läheisten ja kavereiden kanssa. Tanssimisesta ei ollut puhetta, eikä olisi mahduttukaan. Ystäväni Marjatan häitä vietettiin Bembölen kahvituvassa. Juhlaa varten pihalla oli opeteltava tanssia edes häävalssi. Sulhaspoika (Aulis) tanssitti morsianta ja minä sulhasta.

Lasten kastejuhlat pidettiin kotona. Seurakunnasta tuli pappi onnittelukäynnille lasten ensimmäisinä ikävuosina. 4 vuotta täyttävä Mikko odotti kovasti koska se pappi tulee. Hän ei ollut ymmärtänyt että nojatuolissa istuva pitkähiuksinen punapaitainen oli pappi seurakunnastamme jo saapunut.

 

Junakakkua, nallekakkua, kermakakkua

Harrille, 4 v. olin leiponut junakakun. Vieraille kakku maistui. Esitin toiveen, että sivu junasta pysyisi ehjänä, jotta saataisiin vielä valokuva. Papin tullessa leikkaamaan kakkua kummi pelasti tilanteen :” Olkaa hyvä minä voin leikata” ja niin saatiin jälkikäteen onnistunut diakuva.  Olihan isällä uusi kamera ja projektori. Monta iloista hetkeä on vietetty katsellessamme diakuvia kankaalle heijastettuna.

Oman perheen kanssa vietimme kaikki syntymäpäivät kahvitellen. Soili sai nallekakun kuorrutuksena cornflakesia kun täytti 6vuotta. Hänen täyttäessä 16 lupasin tuoda tarjottavaksi  syntymäpäiväkakut.  Lastasin kolme kakkua autoon. Ajelin Minillä Leppävaaran koululle. Luokkakavereiden suut olivat kermassa sillä oppitunnilla.

Seuraavasta kermakakun kuljetuksesta on jäänyt ikuinen muisto. Soilin häät vietettiin Pitäjänmäen seurakuntasalissa. Hääkakku oli tilattu Fazerin leipomosta Lassilasta. Menin noutamaan hääpäivänä kakkua joka oli pakattu korkeaan pahvilaatikkoon mutta eihän se pystyssä mahtunut autoon. Purin myyjän kanssa laatikon ja asettelimme kakun Opelin takapenkille. Ihme, ajoin kieli keskellä suuta kirkolle(ei ollut Kaupintiellä hidasteita eikä kiertoliittymiä). Kokonaisena pysynyttä kerroskakkua leikattiin Kaartin soittokunnan tahdissa ja kirkko kaikui puhallinmusiikista.

Lapset muistivat aina isoäidin syntymäpäivän. Monissa kotijuhlissa isoäiti oli ollut kullanarvoisena apuna. Keväisin, maaliskuussa ja pääsiäisenä olimme aina yhdessä. Valokuvissa 50-,  60- tai 70-vuotias äiti hymyilee kukkien ympäröimänä.  Seuraavaa 10-vuotisjuhlaa ei enää tullut. Muistotilaisuus oli jälleen Partiotiellä.

Elämä jatkui. Omat parhaat muistot syntymäpäivistäni ovat olleet kesäkuussa.” Oltiin ihan pihalla”. Teemoja oli monia mm. Hattukutsut,  Korppukutsu ja  6.6. Kuusijuhla ,  parhaaseen kesäaikaan.

 

Teksti Tuula Käkönen o.s. Hoikkala
Tuulan perhe: puoliso Aulis ja lapset Soili 1963 , Harri 1967 , Eila 1970 ja Mikko 1973