TYÖSSÄ OY STRÖMBERG AB:LLÄ

Erään työuran suppea yhteenveto

Oy Strömberg Ab oli Pitäjänmäen suurin työnantaja, jonka palveluksessa oli 1940-luvulla monta sataa pitäjänmäkeläistä. Yhtiön päätuotteet sähkömoottorit ja -generaattorit, kojeistot, muuntajat, liedet tarvitsivat osiensa valmistukseen hyvän konepajan. Ensi silmäyksellä tehdas näyttääkin metallin muokkausta tekevältä konepajalta. Sähköasiat tulevat mukaan valmistuksen loppupäässä käämityksinä niiden sähköneristyskäsittelyineen. Näin Strömberg oli monipuolinen työnantaja. Tarvittiin konepajatyöntekijöitä (levyseppiä, sorvareita, viilareita, hitsareita, jne.), sähkökoneiden käämijöitä ja eristysyön tekijöitä. Tuotteiden suunnittelu ja kehittely tarvitsi teräsrakenteiden asiantuntijoita ja erilaisten moottorien ja muuntajien sähköisten osien (käämitysten, eristeiden) teoreettisen ja käytännön toteuttamisen asiantuntijoita. Kehittelytyö vaati laboratorioita ja eri alojen tutkimusvälineitä.

Kesätyöpaikkana Strömberg tuli minulle tutuksi vuodesta 1942 alkaen. Ensimmäisenä kesänä tein viilarin oppilaana yksinkertaisia viilaus- ja poraustöitä. Työnjohtaja ja vanhemmat ammattilaiset opastivat eri koneiden käyttöä ja kesä sujui ilman vahinkoja. Ihan vierasta ei tämä työ ollut, koska olin kotona porannut peltiin reikiä harrasteluhommissani, tosin vain käsikäyttöisellä poralla. Seuraavina vuosina jatkoin kesätöitäni sorvarin oppilaana, aluksi yksinkertaisella sorvilla ”remmarilla” piippuhyllyllä ja myöhemmin työkaluosastolla tarkkaan sorvaustyöhön soveltuvalla sorvilla.

Työkaluosastolla tehtyjen erilaisten työkaluihin tulevien osien tarkkuusvaatimus oli muutamia millin sadasosia. 1940-luvun puolivälissä olin pari vuotta yhtäjaksoisesti sorvaamassa työkalujen osia. Kuitenkin ajatukseni opiskella sähköasioita teknillisessä opistossa edellytti myös harjoittelua tällä alueella ja siirryin tekemään moottoreiden käämitystyötä ja opistokesinä suurten muuntajien asennustyötä.

 

Oy Strömberg Ab:n tehdasrakennuksia 1949

 

Valmistuttuani Helsingin Teknisestä opistosta 1950 jatkui työsuhteeni sähköinsinöörinä Oy Strömberg Ab:llä. Aloitin yhtiön suunnittelukonttorissa suurten vesivoimalaitosgeneraattoreiden suunnittelijana. Tehtäväni oli generaattoreiden teräsrunkojen ja muiden mekaanisen osien suunnittelua. Ehkä aikaisempi työskentelyni ”metallimiehenä” sai sen aikaan, että minun katsottiin osaavan teräsrakenteiden suunnittelua. Kuitenkin tämä tehtävä metallimiehenä ei sähkömiehestä tuntunut hyvältä. Kun lisäksi yhtiön palkkapolitiikka oli varsin kitsas, etsin uuden työpaikan, jossa voin tehdä sähkö-asioita. Osaltaan päätökseen vaikutti myös alkava jatko-opiskeluni Teknillisessä korkeakoulussa. Tarvitsin työpaikan, josta voin halutessani hoitaa opiskeluani tarpeeni mukaan.

 

Työn ohella diplomi-insinööriksi

Kun opiskeluni oli lopuillaan 1959 palasin takaisin Strömbergille ja tein siellä diplomityöni. Toimin tutkimusinsinöörinä sähkökonelaboratoriossa ja myöhemmin sen päällikkönä. Laboratorio suoritti sähkömoottoreiden suunnittelun ja kehittelyn tarvitsemia mittauksia esim. moottoreiden osien kulumisesta, äänestä, lämpenemisestä jne. sekä suoritti niiden laadunvalvontaa. Laboratoriossa tehtiin myös mekaanisten ja sähköisten mittausmenetelmien kehittelyä.

 

Kauko Järvinen sähkölaboratoriossa 1960-luvulla

 

Muutaman laboratoriovuoden kuluttua minulle tuli mahdollisuus siirtyä Pitäjänmäen tehtaan tuotannon tarkastuksen ja koestuksen, ns. koekentän päälliköksi. Eräänä tehtävänä oli johtaa ja valvoa suurten sähkökoneiden, moottoreiden ja generaattoreiden, vastaanottotarkastukset, joissa asiakkaan edustajien läsnä ollessa osoitettiin eri mittauksilla tuotteiden täyttävän kauppasopimuksien ehdot. Suurten koneiden koestukset saattoivat kestää useita päiviä, joskus viikkojakin. Näissä tehtävissä opin tuntemaan asiakaskuntaa, jota harvoin tapasin aikaisemmissa tehtävissäni.

1970-luvun alussa vaihtui työtehtäväni ja aloitin teollisuudelle sähkölaitteita myyvän ja suunnittelevan osaston päällikön tehtävän. Tätä tehtävää hoidin muutaman vuoden. Sitten siirryin laivojen sähköisiä potkurikäyttöjä ja voimalaitoksia suunnittelevan ja myyvän osaston johtoon. Tässä tehtävässä toimin erilaisten laivojen, pääasiassa jäänmurtajien, parissa. Jäänmurtajiin toimitetut sähkömoottorit, jotka pyörittävät potkureita olivat suurimpia yhtiön valmistamia moottoreita, suurimman paino oli 300 tonnia. Tässä tehtävässä opin tuntemaan useiden silloin Suomessa rakennettujen jäänmurtajien sähköiset potkurilaitokset, jotka olivat Oy Strömberg Ab:n toimittamia.

 

Brasiliassa ja Moskovassa

Vuonna 1977 minulle tarjottiin mahdollisuutta ulkomaisen projektin hoitoon. Strömberg oli tehnyt suomalaisen hissiyhtiön kanssa sopimuksen suunnitella yhtiön tarpeisiin sopiva suurehko tasavirta-moottori (3000 kg) ja hoitaa heidän Brasilian tehtaallaan moottoreiden valmistuksen aloittaminen. Otin tehtävän vastaan ja matkustin vaimoni kanssa keväällä 1978 Brasiliaan, Sao Jose dos Campos -nimiseen kaupunkiin.

Oppilaana oli sähkömoottoreita kokoamaan oppinut asentaja, joka kuului siihen vähemmistöön, joka osasi lukea. Moottorin suuret mekaaniset osat syntyivät tehtaan konepajalla. Käämitysten, kommutaattoreiden ja muiden sähköosien valmistuksen opetus tapahtui pääosin kädestä käteen menetelmällä. 14 kuukauden aikana valmistuivat kaksi ensimmäistä moottoria ja Suomeen palasimme juhannukseksi 1979.

Vuosina 1981-83 toimin markkinointijohtajana alueena Neuvostoliitto. Tehtävä edellytti jatkuvaa yhteydenpitoa neuvostoliittolaisiin osto-organisaatioihin. Strömbergillä oli kiinteä toimipiste Moskovassa. Työ vaati matkustusta kuukausittain Moskovaan neuvotteluihin, messuille, tuote-esittelyihin jne.

Aloitin 1984 jälleen työskentelyn laivojen sähkölaitteiden parissa projektipäällikkönä. 70-luvulla alkanut elektroniikan huima kehitys teki tasavirralla toimivien moottoreiden käytön tarpeettomaksi. Ne korvattiin yksinkertaisemmilla vaihtovirtamoottoreilla ja elektronisella ohjauslaitteella. Laivojen potkurimoottorit olivat nyt vaihtovirtamoottoreita, joiden ohjaukseen tarvittiin suuritehoisia taajuus-muuttajia. Niillä voitiin ohjata moottorille haluttu pyörimisnopeus ja teho. Kehittelytyö tuotti 6000 voltin jännitteellä ja 12000 kilowatin teholla toimivan vesijäähdytetyn taajuusmuuttajan jäänmurtajien käyttöön. Ne olivat sopivia 12000 kilowatin tehoisten potkurimoottoreiden ohjaukseen. Moottorin paino oli 150 tonnia, vain puolet edellä mainitusta 70-luvun tasavirtamoottorista vaikka teho oli puolitoistakertainen. Suurissa Karibian risteilijöissä käytettiin samalla periaatteella toimivia potkuri-käyttöjärjestelmiä joissa jännitetaso oli alhaisempi.

 

Työni yhtiössä päättyi 1993 eläkkeelle siirtymiseen

Oy Strömberg Ab:lle tuli vuosien 1983-88 aikana osakekauppojen ja yhtiölain muutosten johdosta uusia omistajia. Sen seurauksena yhtiöstä tuli osa kansainvälistä ABB-yhtymää. Yhtiön nimi muuttui ja 90-luvun alussa. Siitä tuli ABB Strömberg, mutta tunnetaan tänään nimellä ABB.

Oy Strömberg Ab oli esimerkillinen yhtiö, joka halusi kouluttaa ja kasvattaa osaavia ammattilaisia koko sähköteollisuuden alueella. Yhtiössä otettiin huomioon tekijän kehittyminen tehtävissään ja tehtävien vaativuus kasvoi kykyjen kasvaessa. Tämä on mielestäni kohdallani toteutunut. Suurena yhtiönä (suomalaisittain) työntekijöille negatiivisena asiana koettiin tiukka palkkapolitiikka, joka joskus johti työtekijöiden suurehkoon vaihtuvuuteen. Yhtiötä pidettiin varmana työnantajana. Yhtiön taloudellisesti vaikeina aikoina ei tapahtunut irtisanomisia, työajan lyhennyksiä kyllä.

Kun tänään, pitkään eläkkeellä olleena, mietin työelämääni, tunnen olevani siihen tyytyväinen. Se on ollut vaihtelevaa, sisältänyt minulle sopivia asioita.

 

Kirjoittanut Kannelmäessä 10.6.2005: Kauko Järvinen