Huoltoteknikko Aulis Käkönen on hetkeä aikaisemmin noussut pienkoneella ilmaan ja kääntänyt kurssin kohti Porissa sijaitsevaa tehdasta. Yhtäkkiä koneen ovi lennähtää auki ja pilotti on vähällä pudota koneesta. Ovi ei pysy kunnolla kiinni pontevista yrityksistä huolimatta.

-Päätin, että takaisin en käänny. Avasin ikkunan ja tunnustelin toisella kädellä lukkoa – toisella ohjasin. Vika ei ollut ulkopuolella. Hamusin jostakin ruuvimeisselin, purin oven sisäpuolen toppaukset. Löysin vian, korjasin sen ja laitoin toppaukset takaisin paikoilleen. Jonkin verran kone vaappui korjauksen aikana, Aulis Käkönen muistelee Stömbergin lehteen maaliskuussa 1995 tehdyssä haastattelussa.

Kerran Aulis hälytettiin Keniaan kiireen vilkkaa. Mies lensi Nairobiin ja karautti autolla tietöntä tietä 400 kilometrin päässä sijaitsevalle voimalaitostyömaalle – todetakseen, että kaksi ohjauskaapeliplugia oli vain kytketty keskenään ristiin.

Monta kertaa kun Aulis on etsinyt laitteesta varsinaista vikaa ja samalla löytynyt muitakin vikoja, jotka sitten on korjattu saman tien. Miehellä oli tapana saapuessaan pienkoneella paikalle ennen laskeutumista tehtaan lähellä sijaitsevalle kentällä pyöräyttää silmukka tehtaan piipun ympärille – merkiksi siitä että on saapunut paikalle.

Teatterilaitteita ja sähköjunia

Aulis Käkönen oli Stömberg-ABB:n palveluksessa vuosina 1962 – 2005. Auliksen ura alkoi Stömbergin konepajakoulussa 1955. Sen jälkeen hän opiskeli teknisessä koulussa ja 1960-luvun alussa hän aloitti Strömbergillä työt metallitöiden tarkastajana. Tutuiksi tulivat raitiovaunut, sähköjunat, pienlentokoneet, paperikoneet, vesivoimaturbiinit – pienemmistä koneista puhumattakaan.

-Alkuvuosina olin viilaushommissa, koekentällä teknisenä apuhenkilönä ja työnjohtajana kone- ja kokoomatouhuissa. Elektroniikkapuolella aloitin ensimmäisten joukossa. Työhön kuului muun muassa kortti- ja painokytkentäsuunnittelua sekä teattereissa käytettävien valo-ohjaussysteemien kehittely. Näitä varten tutkin myös silmän valoherkyyttä, Aulis muistelee.

1960 -luvun lopulla Aulis kehitti, testasi ja koeajoi maan ensimmäisiä sähköjunia. Projekti onnistui yli odotusten, vaikka tavoitteet olivatkin kovat.

-Eräänä talviyönä yksi Pasilan ratapihalla seisovista junista paloi useamman yhteensattuman summana. Juna käynnistyi itsekseen ja kaikki moottorit paloivat perusteellisesti. Parempi kuitenkin niin – yhtä hyvin juna olisi voinut lähteä kovaa vauhtia tervehtimään Helsingin aseman nakinmyyjiä, Aulis toteaa.

Maailma on tullut tutuksi

Aulis ehti työvuosinaan koluta paperitehtaat, laivat ja voimalaitokset. Hän on matkustanut ympäri Eurooppaa, Afrikkaa, Intiaa, Australiaa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Hän on ajeluttanut tyttöjä ympäri Helsinki koeajaessaan raitiotievaunuja. Onpa hän neuvonut Kemijärvellä poromiehillekin kuinka paperikonetta ajetaan.

-Koko ajan olen odottanut sitä hetkeä, kun joudun jonkun ongelman kanssa kerta kaikkiaan ymmälle. Läheltä on pitänyt, mutta vielä käsiä ei ole tarvinnut nostaa kertaakaan pystyyn, mies mietti vuonna 1995.

Parhaimmillaan matkapäiviä kertyi vuodessa 250, näistä yli puolet ulkomailla. Aulis on kerännyt maailmalta muistoesineitä ja videoinut matkojaan.

Kaikkien neljän lapsen syntymät ja ristiäiset olen sentään kiireestä huolimatta ehtinyt todistamaan. Kerran teki kyllä erityisen tiukkaa. Tulin lentokoneella työmatkalta juuri ristiäispäivänä. Koneen reitti kulki sattumalta juhlapaikan yli. Näin, että vieraat olivat jo ulkona valmiina aloittamaan. Pyyhälsin lentoasemalta autolla suoraan juhlaan ja ehdin kuin ehdinkin – vain vähän myöhässä, Aulis muistelee.

Lähde: Strömberg Oy Ab:n Perhelehti
Teksti: Leena- Maija Tuominen
Valokuvat: Käkösen perhearkisto