TOVE JANSSONIN MAALAUKSET STRÖMBERGIN RUOKALASSA 

Sodan aikana ja sen jälkeen kuvataiteilija Tove Jansson (1914 – 2001) sai useita tilauksia sekä pienistä että suurikokoisista töistä helsinkiläisiin julkisiin tiloihin. Pitäjänmäen Strömbergin tehtaan ruokasalia haluttiin 1945 piristää kookkaalla seinämaalauksella. Tehtaan johtaja, Janssonien perhetuttu, tilasi Tove Janssonilta tämän ensimmäiset kookkaat julkisiin tiloihin tarkoitetut maalaukset.

Tove jansson 1940-luvulla

Maalauksen aiheena oli vapaa-ajan idylli, jossa hahmot nauttivat elämästään mielikuvitusmaisemassa:

Tilaaja ei kuitenkaan ollut teokseen tyytyväinen, ilmeisesti siksi, että Strömbergin edustama sähköala ei mitenkään näkynyt kuvassa. Niinpä Tove Jansson maalasi ilmaiseksi ensimmäiselle teokselle parin, jossa sähkö on hyvin selkeästi mukana: salamat halkovat taivasta ja kirkkaasti valaistu kaupunki saa sähköä korkeajännitekaapelia pitkin. Tehdasrakennuksen katolla olevat miehet kravateissa ja pitkissä takeissa ovat insinöörejä, he tutkivat papereitaan ja vastaavat sähkön aikaansaamisesta.

Tove Jansson: “Sähkö”, 1945. Öljy insuliittilevylle, 286 x 213 cm.
Kuva: Hanna Riikonen, Helsingin taidemuseo.

 

Idylli esillä Meilahdessa

Helsingin kaupungin taidemuseo esitteli Meilahdessa Tove Janssonin monipuolista kuvataiteellista tuotantoa 30.10.2002 – 09.3.2003. Näyttely perustui Tampereen taidemuseon kokoamaan Tove Jansson -muistonäyttelyyn kesältä 2002. Näyttely oli esillä myös Turussa Wäinö Aaltosen museossa keväällä 2003.

Näyttely valaisi myös Tove Janssonin merkitystä monumentaalimaalarina. Esillä oli myös 1960-luvulla Helsingin kaupungin kokoelmiin siirretyt Strömbergin ruokalan seinällä olleet maalaukset.

Maalauksista suurempi eli idyllimaisema puhdistettiin näyttelyä (2002) varten. Molemmat maalaukset koostuvat useista kovalevyistä, jotka on luultavasti ensin kiinnitetty seinään ja vasta sitten maalattu. Teoksen öljyväripohjustus on levitetty telalla niin, että pinta on jäänyt karkeaksi ja muistuttaa rappausta. Maalaus koostuu ohuista erivärisistä kerroksista, jotka näkyvät toistensa lomasta. Taiteilija on työstänyt maalattua pintaa myös raaputtamalla.

 

Teokset taidevarastossa 

Teokset olivat olleet Strömbergin työmaan ruokalassa, minkä vuoksi pinta oli hyvin likainen. Normaalin pölyn lisäksi pinnalle oli kertynyt ruuanvalmistuksessa muodostunutta höyryyntynyttä rasvaa ja pinttyneitä ruokaroiskeita, jotka olivat syövyttäneet alla olevaa maalipintaa. Karkeassa pinnassa lika oli syvällä ja tiukassa.

Se vaikeutti puhdistamista ja teki sen osin mahdottomaksi. Idylliä oli jo aiemminkin “puhdistettu”. Pyyhintäjäljet erottuivat lian epätasaisuutena ja paikoin ohentuneena maalipintana. Joitakin vaurioita haluttiin tarkoituksella jättää näkyviin kertomaan teoksen historiasta. Näitä olivat mm. laattojen ympärillä olevat naulanjäljet.

Molemmat teokset ovat tätä nykyä Helsingin taidemuseon taidevarastossa.

Toven isän kuvanveistäjä Viktor Janssonin viimeiset julkiset työt olivat Strömberg Oy:n tehdasalueelle Helsingin Pitäjänmäkeen 1952 tehdyt suihkulähde ja sodassa kaatuneiden Strömbergin työntekijöiden sankaripatsas. Vielä tämän jälkeen hän lähetti ehdotuksensa Mannerheimin ratsastajapatsaskilpailuun muttei menestynyt.

 

Työt koristivat ja viihdyttivät

Julkisiin tiloihin tekemissä töissä Tove Jansson aiheet olivat vastakohtia sodan kurjuudelle ja pula-ajalle: dekoratiivisia sommitelmia historiallisista tapahtumista, sadunhohtoisia luonnonmaisemia, tanssivia lapsia, lintuja ja kissoja. Jansson kuvaili näitä maalauksiaan ”käyttötaiteeksi”. Niiden tarkoitus oli kertoa tarinaa, koristaa ja viihdyttää.

Tove Jansson teki lasimaalauksia ravintola Tullinpuomiin Mannerheimintiellä ja Helsingin Apollonkadun tyttökoulun ikkunoihin, koristeli opiskelija-asuntola Domus Academican ala-aulan hissiovia. Jotkut tilauksista olivat väliaikaisia koristeluja, niin kuin leijonat ja tiikerit, jotka Jansson sommitteli Pörssitalon pihalla Suomen Autoklubin juhlaa varten.

Kauneimpia Jansson monumentaalisista töistä ovat Helsingin kaupungintalon ravintolaa eli Kaupunginkellaria varten tekemät freskot 1947. Niiden rehevyys ja kukkaloisto on suorastaan häpeilemätöntä, kun ottaa huomioon, että ne tehtiin pula-ajan ollessa pahimmillaan. Molemmat freskot kuvaavat juhlintaa ja ilonpitoa, toinen maalaismaisemissa ja –vaatteissa, toinen pylväiden reunustamalla terassilla iltapuvut ja frakit yllä.

Jälkimmäisessä maalauksessa istuu etualalla Tove Jansson itse, tupakkaa poltellen. Muumipeikkokin on piiloutunut freskoihin, ensimmäisessä se kurkistelee kukkien lomasta, toisessa seisoo tekijänsä viinilasin vieressä. Valkeassa, kirjaillussa iltapuvussa tanssii teatteriohjaaja Vivica Bandler, Tove Janssonin hyvä ystävä ja senaikainen rakkauden kohde.


Lähteet 
Tuula Karjalainen: Tove Jansson, tee työtä ja rakasta. Tammi 2013
Johanna Ruohonen: Imagining a New Society. Public Painting as Politics in Postwar Finland (Kuvassa uusi yhteiskunta: Julkisen maalauksen politiikka sodanjälkeisessä Suomessa). Turun yliopiston julkaisuja. Sarja B, osa 238. Turun yliopisto 2013
Helsingin Taidemuseo
http://www.hs.fi/kulttuuri/Tove+Janssonin+k%C3%A4tketty+aarre/a1396070849435?sivu=2
http://www.taidemuseo.fi/suomi/meilahti/lisat/2tovelaminaattia.html