SÄHKÖJUNIEN AJOMOOTTORIT TEHTIIN STRÖMBERGILLÄ

Strömberg teki Valtion Rautateiden kanssa suunnittelusopimuksen 1964 sähköjunien sähkölaitteista. Vuonna 1965 saatiin määräraha valtion budjettiin. Vuonna 1966 tehtiin päätös pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen sähköistämisestä, aluksi rataosuudella helsinki – Kirkkonummi.

Keväällä 1966 VR tilasi 30 kaksivaunuista sähköjunayksikköä Valmet Oy:ltä ja Oy Strömberg Ab:ltä. Kaksi vuotta myöhemmin prototyyppi oli valmis. Strömbergin varatoimitusjohtaja Lars Erik Hukkinen totesi prototyypin julkistamistilaisuudessa, että prototyyppi oli tekniikan viimeinen sana, joka pystyi hyvin kilpailemaan muiden valmistajien tuotteiden kanssa. Uuteen junaan saatiin elektroniikan kehityksen uusimmat saavutukset.

 

215 kW:n ajomoottorin kokoonpanoa Strömbergin konetehtaalla

Ajomoottorit valmistettiin Strömbergin Pitäjänmäen tehtaalla ja asennettiin junaan Valmetin tehtaalla Tampereella.

Uusi uljas sähköjuna Pitäjänmäen asemalla keväällä 1969

 

Liikenne Helsingin ja Kirkkonummen välillä alkoi vuoden 1969 alussa. Pääradalla välillä Helsinki – Hiekkaharju sähköjunaliikenne alkoi syksyllä 1970. Keravalle sähköjunat alkoivat liikennöidä joulukuussa 1970 ja Riihimäelle päästiin helmikuussa 1972.

 

Insinööri Osmo Vanhatalo työpöytänsä ääressä tammikuussa 1971 Strömbergillä

 

Tulin Oy Strömberg Ab:n palvelukseen kesäkuun alussa 1970. Ensin työskentelin tasavirtakoneiden testauksessa ja sen jälkeen tasavirtakoneiden suunnittelussa (laskennassa).

Ensimmäisten ratakoneiden GHAU 7226 testaustulokset hyväksyin elokuussa 1970 ja viimeiset 1975. Yhteensä hyväksyin 140 konetta, joista 120 oli varsinaisia ja 20 varakoneita. Koneiden testaus sisälsi laskelman, koestustulokset ja asiakaspöytäkirjan.

Työni nykyisellä ABB:llä päättyi tahtikoneiden myyntitehtävissä keväällä 1999.

 

Teksti ja kuvat: Osmo Vanhatalo
Pitäjänmäellä marraskuussa 2006